Cosplayta ryhdytään valvomaan lailla!

[Reima Mäkinen]

Otaku/PTJ:

Tästä huolimatta allekirjoittaneen on aivan yhtä vaikea kuvitella, että japanilaisen popkulttuurin harrastamisen kaltainen useita eri ikäluokkia ja sosiaalisia ryhmiä yhteen sitova elämäntapa voisi kadota tai edes hiipua minnekään.

Ikäluokista nimen omaan on kysymys. Lisäksi et tunnu ottavan huomioon sitä että maailma muuttuu.

Ihan samaan tapaan kuin netti muutti harrastamista, tulee uusia asioita joiden vaikutuksen ennustaminen on vaikeaa. Siinä vaiheessa kun Anime -lehti ja Finnmanga pistävät lapun luukulle, voidaan varmaan todeta että: Se siitä sitten. 
Enkä esimerkiksi yllättyisi yhtään jos vaikka cossaus siirtyisi viidessä vuodessa enimmäkseen kyberavaruuden puolelle. Silloin se ei enää olisi sama asia! Ja siellä ketjun otsikon kaltainen valvontakin voisi olla mahdollista(?). Tietenkin osa vielä jatkaa pukuilua samaa rataa kuin mitä nykyään näkyy, mutta massojen kokoa tai liikkeitä ei kertakaikkiaan pysty ennustamaan.
Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)
Toki japanilaisen harrastamisen eli fanituksen muotoja riittää vielä kannibalisoitavaksi (esimerkiksi CD:llä tai DVD:llä julkaistavat fanikuunnelmat) mutta ei sitä pysty ennustamaan mikä kasvattaa suosiotaan ja mikä häviää. Sarjakuvaharrastamisen kehitystä voisi verrata vaikka siihen miten roolipeliharrastus on kehittynyt ja muuttunut. Itse ihmettelen sitä että ropettaminen ei ole tullut näinä vuosina sen suositummaksi kuin mitä se on. Ilmeisesti se on massoille liian vaativaa? Toisaalta kehitys on ollut hidasta mutta vakaata (samaan tapaan kuin sarjakuvalla).

[Aura]

Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)

Aargh, elä maalaa tuollaisia uhkakuvia!

Mutta hei, eikö sarjakuva ole yksi median muoto joka on saanut kokea samat ennakkoluulot ja hyväksymisen kuin muutkin? Musiikki, kirjallisuus ja elokuvat ovat ne kaikki joskus lyöneet itsensä läpi ja tulleet sitten hyväksytyiksi. Tapa tehdä asiat on muuttunut vuosien varrella, mutta peruskonsepti on silti sama. Eikö samoin voisi käydä myös sarjakuvalle? Cossaamisesta en sitten ole enää niin varma.

[PTJ Uusitalo]

Se oletus että Japanissa julkaistaan vaikkapa 10 vuoden kuluttua yhä runsaasti mangaa (ja sen oheistuotteita) kuin nyt on yhtä lailla epävarmaa. Mangan (sarjakuvan) vetovoimaisuus ei ole itsestäänselvyys. (Animaatioon uskon kyllä)

Ei, ei tietenkään julkaista. Suhdannehan on ollut laskussa jo vuosia; saattaa olla, että Shonen Jumpin viikkolevikki laskee vielä alle 2,5 miljoonankin. (EDIT: tosin uusimpien tietojen valossa se ei näytä lainkaan todennäköiseltä.) Mutta kuten sanoit animaatiolla menee edelleen vahvasti, ja videopelien ja visual novelien suosio on vain kasvanut sitten 90-luvun lopun. Avainsana on hahmokulttuuri; se kenttä, josta löytyy fanitettavia teoksia ja jonka sisällä samanmieliset hörhöt ovat iloisesti hörhöjä. Cosplayn ja otakuuden tappamiseksi olisi tapettava merkittävä osa Japanin popkulttuurikoneistosta, ja sen voi tehdä käytännössä vain kolmas maailmansota tai vastaava. Lisäksi harrastajakeskeisen harrastamisen muuttuminen on hieman vaikeaa, sillä ihmisluonne on kuitenkin aina pitkälti samanlainen.

Kenties conitkin siirtyvät ennen pitkää nettiin? Toistaiseksi se ei näytä kovin todennäköiseltä... ellei sitten gibsonilainen kyberavaruus tule arkipäiväiseksi, mitä tuskin tapahtuu lähimmän 50 vuoden sisällä.

[J.Salo]

“En tiedä onko tämä ns. ilmiselvä asia vai puhunko läpiä päähäni; Vaikka manga olisi kuinka pysyvä ilmiö eikä hetken huumaa, niin vaikea uskoa että tämän päivän yhteisöllisyys ja manga/anime-kulttuurin tarjoama identiteetti säilyisi. -- Ja kymmenen vuoden päästä mangan fanittajien - siis niiden joilla on vastustamaton hahmo pukeutua Narutoksi tai Ranmaksi tai mikä sitten onkaan vuoden hittihahmo ja zergrushata kesän conit - määrä on varmasti pienempi kuin ensi kesänä”, kirjoittaa Salo sarjakuvakriitikko Otto Sinisalon blogissa.

Laajennetaan hieman tekstiä jonka kirjoitin Oton blogiin; manga on kovaa vauhtia muuttumassa (on jo muuttunut?) kivasta sivukulttuurista osaksi yleiskulttuuria. En ole amerikkalaisissa coneissa käynyt, mutta siinä kohtaa kun murros sivulinjoista keskustaan tapahtuu, yleensä menee ihmisiltä ilo pönkittää sen avulla identiteettiä. Jos miettii esim. sellaista yleishyödykettä kuin kännykkä, niin koulussa se oli kova jätkä jolla semmoinen oli kymmenen vuotta sitten.. se oli osa identiteettiä. Vastaavasti nykyään jos EI ole kännykkää niin se puolestaan kertoo ihmisestä jotain.

Uskon että koko harrastus seuraa hiukan samaa rataa kuin Ropeconissa; nuoret pukeutuvat, vanhemmat ei niinkään. Eli; nuoret ovat juuri löytäneet jännän uuden kirjallisuuden alan josta ei koulussa paljoa puhuttu. Väriä pitää näyttää. Parin conin jälkeen sitä alkaa huomata että hetkinen, kaikki täällä on muutenkin kiinnostuneita, ei sitä jaksa ja kilpailuihin osallistuminen on muutenkin vähän paskaa. Ja täällä on hirveästi yli kolmekymppisiä jotka ei ole pukeutunut ollenkaan. Ehkä tämä ei ole pakollinen osa toimintaa?
Koska manga on vielä niin "fresh", kynnys pukeutua on vieläkin matalampi kuin koskaan aiemmin (jolloin erottui joukosta kuin hevari Britney Spearsin konsertista) tai myöhemmin (kun homma on jo hieman passe).

Viime Finnconissa tuntui siltä että mangasta kiinnostuneista n. 30%* saapui paikalle jonkinsortin kostuumissa**. Se on tapa erottua joukosta, osoittaa kenen joukoissa seisoo. Tavata ihmisiä ja saada keskustelu käyntiin. Kuinkahan monelle näistä se oli elämän eka Finncon?

Kun manga siirtyy jännästä harrastuksesta yhdeksi ajanvietetavaksi muiden joukossa, uskon rehellisesti että kynnys lähteä pukeutumaan Alucardiksi nousee. Harva jaksaa fanittaa sitä mikä on helppoa. Ropettamisen yksi iloista on lukea kaikki ne sääntökirjat, animen/mangan yksi iloista oli katsoa jotain hämmästyttävää mistä muut eivät mitään tiedä. Kun hommasta katoaa vaikeus ja tavara on helposti saatavilla kioskilta, menee koko hommasta ilo. Kyllä, argumentti perustuu samaan perusperiaatteeseen kuin "miksi kannabis pitäisi laillistaa"***.

Kuinka moni oikeasti jaksaa julkisesti fanittaa Lostia, Housea, Doctor Whota, Heroesia tai Deadwoodia? Kyse ei ole siitä etteikö sarjoilla ole helvetin suurta seuraajamäärää, sarjalla ei olisi mytologia-sivuja ja faneja jotka käyttävät ihan turhan paljon vapaa-aikaansa miettimässä tulevien juonien vihjeitä.. vaan siitä että se ei yksinkertaisesti ole muiden mielestä kiinnostavaa, että pitää olla kotona joka lauantai klo 19 katsomassa uusin jakso.

Luulen että mangaharrastus on saavuttamassa samaa pistettä. Ergo; cosplayaus romahtaa, vaikka sarjojen myyntiluvut pysyisivät jotakuinkin samoina.

*hatusta heitetty luku
**kostuumiksi määritellään kaikki kissankorvia enempi, koska mullaki on sellaset ja niitä pajoja on ollu kaikkialla viimeiset neljä vuotta
***mielipiteeni mangasta ei heijastu näkemyksiini kannabiksesta, just to be clear

[PTJ Uusitalo]

Manga ja anime ovat, ilmiöinä, Japanissa valtavirtaa. Tämä ei liene kenellekään yllätys. Ne ovat olleet sitä ihan määritelmällisestikin aina.

Siitä huolimatta maassa on satoja tuhansia, toistan, satoja tuhansia niitä harrastavia nörttejä, joista mittava osa on myös cosplayharrastajia. Maassa, jossa on 128 miljoonaa asukasta. Otetaan esimerkiksi 300 000 kävijän Comiket (tähän kaavioon on jostain syystä eksynyt järjestäjät mukaan), joka käsittää runsaat kaksi promillea väestöstä.

Suomessa on semmoiset 5 270 000 asukasta. Jos otetaan Animeconin kävijämäärä, arviolta semmoiset 3000, tämä tekee runsaat puoli promillea. Todellisuudessa molemmat luvut ovat varmasti suurempia; varovaisia arvioita suomalaisten animangaharrastajien määrästä voisi ehkä tehdä Anime-lehden levikin perusteella, joka tietääkseni on nykyään 14 000 paikkeilla.

Japanissa harrastajia on siis suhteessa enemmän; epäilemättä tämä johtuu pitkälti suuremmasta altistumisasteesta. Harrastajien määrä ei kuitenkaan ole Japanissakaan laskenut vuosikausiin, ainoastaan noussut sitten Internetin mukaantulon. Samaten minkäänlaista laskusuhdannetta ei ole näkynyt Yhdysvalloissakaan eikä muissakaan länsimaissa, kuten mainittua. Miksi sellainen syntyisi yhtäkkiä Suomessa?

Yhdysvalloissa manga ja anime ovat jo niin valtavirtaa kuin ne voi olla; TV:stä tuleville animesarjoille on ANN:ssä oma seurantakolumnikin. Fullmetal Alchemist -krääsää myydään Hot Topicissa. Siitä huolimatta conien kävijämäärä ei ole supistunut minnekään. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että länsimaissa on jo olemassa toimiva viihdestruktuuri, johon on turha yrittää ympätä uusia osia muuten kuin marginaalisiksi osiksi. Saksassa ei enää juuri muuta käännössarjakuvaa julkaistakaan kuin mangaa, mutta silti manga ei ole jokapäiväinen asia. Se on näitä asioita, joiden harrastaminen pysyy pienten piirien asiana ikuisesti, kuten esimerkiksi scifi Suomessa. Liian helppoa harrastamisesta ei tule ikinä, koska japanilaisesta populaarikulttuurista puhuttaessa pohjamutia kertyy nopeammin kuin innokkainkaan harrastajakunta niitä ehtii tonkia.

Melkeinpä samanlaiseen altistumisasteeseen kuin Yhdysvalloissa on Suomessa päästy kolmessa-neljässä vuodessa pelkästään siksi että mangaa myydään lehtipisteissä, ja siksi harrastajien lukumäärä onkin jo vakiintunut; kasvu mitattaneen enää vain prosenteissa, ei enää kymmenissä prosenteissa.

Conkävijöitä luokiteltaessa helpoiten huomaa luokan kasuaalit seuraajat; heidät, jotka lukevat uusimman Conanin ja Inuyashan ja katsovat FMA:ta sunnuntaisin, mutta eivät juuri muusta välitä. He seuraavat nettikeskusteluja silloin tällöin, mutta eivät osallistu niihin. He saattavat käydä conissa, jos sellainen on lähistöllä. Yhdysvalloissa he muodostavat noin 30-40 prosenttia conien kävijöistä kuten täälläkin; lähteeni käyttävät sanaa nornu, normaali nuori. Heidät tunnistaa yleensä kissankorvista. Sitten on eriluokkaisia otakuja, joiden luokka vaihtelee lähinnä iän, omistautumisasteen ja ulkonäön perusteella. 30+ -harrastajia on Yhdysvalloissa sen parikymmentä prosenttia (meillä toistaiseksi vähemmän), mutta loput ovat iältään yleensä hieman yli 20 (meillä vielä hieman alle 20).

Tämä viimeksi mainittu valtaosa ei pidä cosplayaamista tapana erottua tai osana animeharrastusta; se on heille kokonaisvaltainen harrastus osana otakuelämäntapaa. Heidän näkökantansa on se, että tulee uusia sarjoja, uusia coneja ja uusia kisoja. Uusia mahdollisuuksia nähdä tuttuja, jotka asuvat eri paikkakunnilla ja joihin on harrastuksen kautta tutustunut. Uusia pukuja, uusia tilaisuuksia pitää niitä ja näyttäytyä niissä. Heitäkin voi jaotella eri ryhmiin: vaikkapa aloitteleviin, edistyneisiin ja ns. julkkiksiin. Heitä kaikkia yhdistää se, että he eivät ole kyllästymässä harrastukseensa ihan heti. Ja vaikka he lopulta niin tekisivätkin olisi uusia harrastajia - sellaisia, joille cosplay on vielä uusi asia - kasvanut heidän tilalleen. Nörttiys ei ole ihmiskunnasta kuolemassa.

[J.Salo]

En väittänyt että olisi. Sanoin vain että erillaisten "fandom on elämä" ihmisten lisäksi on ihmisiä joiden mielestä se on tällä hetkellä hauskaa pukeutua lapsininjoiksi, mutta jotka tipahtavat kelkasta kun hommasta tulee yleisempää.
Mielestäni mikään viestissäsi ei kumonnut aiemmin sanomaani.

Toistan vielä; en puhu mangan levikistä, animen katsomisesta tai ihmisistä jotka käyvät Finnconissa. Puhun ihmisistä jotka tietoisesti valmistavat puvun conia varten, kuluttaen siihen kymmeniä tunteja.

Japanin käyttäminen esimerkkinä on hieman huono idea (en edes ymmärrä miten conien/harrastajien kokomäärä rinnastuu argumentissa cosplaytä harrastavien määrään.. yritätkö sanoa että kyseessä on kiinteä prosenttimäärä?), siellä kun vallitsee tietyt.. erityisolosuhteet. Saksa voisi olla kyllä esimerkki, mutta väitän että trendi ei ole jatkunut vielä niin pitkään että siitä voisi tehdä johtopäätöksiä.

[PTJ Uusitalo]

Prosenttimäärä ei ole kiinteä, mutta se antaa mielestäni kohtuullisen hyvän osviitan.

Toki kelkasta tipahtajia tulee; heitä on kaikissa harrastuksissa. Siksi sudenpentuja on aina kolme kertaa enemmän kuin vartiolaisia, ja vartiolaisista vain ehkä puolet jatkaa vaeltajiksi. Kuten sanoin, heitä on se 30-40-prosenttia. Mutta kun coneissa kävelee ja asuja katsoo, niin kuinkakohan monen cosplayasuisen luulet tehneen asunsa hetken mielijohteesta, vain siksi että "niin voisi tehdä"? Sanoisin, että esimerkiksi tällaisen, tällaisen, tällaisen, tällaisen, tällaisten, tällaisten, tällaisen, tällaisen ja tällaisen asun tekemisessä menee kohtuullisen kauan. He voivat olla vähemmistö, mutta ei heidän määränsä ole ainakaan vähenemässä.

[J.Salo]

Sitten on taas ne puvut sarjassa "Raistlinin kaapu" jonka tekeminen menee kolme neljä tuntia. Tai ne tekijät jotka törsäävät helvetisti aikaa ensimmäiseen pukuunsa ja sitten eivät koskaan valmista toista. Olen nähnyt yhden mimmin joka on pukeutunut samaan Seshumaru-asuun konissa nyt kahtena tai kolmena kertana peräkkäin.

Ja mielestäni prosenttimäärät eivät ole suuntaa antavia; mediassa käytettävät termit "mangahahmot" ja "animehahmot" maasta riippuen viittaavat kumpi ilmiöistä on tunnetumpi. Se viittaa erillaiseen ostokulttuuriin. Harrastus ei ota samoja muotoja jokaisella alueella.

Ja tämä keskustelu loppui kohdallani tähän. Menee naurettavaksi.

[niidel]

Ei vahinkoa. OK. Tämä on hyvä tietää. Sitten minäkin voisin rauhassa julkaista vaikka tiedotteita Turun Animeseuran nimissä.

Niin, käsittääkseni saisit.

Laki on siitä jännä, että se antaa paljon oikeuksia, joiden käyttämistä voidaan pitää epämiellyttävinä tai moraalisesti epäilyttävinä. Esimerkiksi julkisella paikalla otettua valokuvaahan voi levittää miten tahtoo: mikäli näen jonkun tytön rannalla bikineissä, otan tästä valokuvan ja pistän nettiin, se on minulle täysin sallittua. Kuvan kohde ei asiasta tosin välttämättä pidä ja saattaapa jopa suuttuakin minulle. Tässä siis yksi esimerkki.

Jekkuuni liittyen pitää tietysti muistuttaa ylisanoja käyttämällä, että Suomessa on sananvapaus jne jne jne. Ei tietenkään ole mahdotonta, etteikö voisi löytyä pykälää josta voisi seurata jonkinlainen vastuu - en ihan koko Suomen lakia osaa pykälä pykälältä ulkoa, mutta aika yllättynyt olisin

Haastekirjeitä odotellessa.

---

Mitä tulee mangan ja animen harrastamiseen Suomessa, en pidä mitenkään mahdottomana, etteikö harrastajamäärille tapahtuisi jotain. Kuten PTJ Uusitalo totesikin, ollaan varmaan aika lähellä huippua - vaikka harrastajamäärät kasvavatkin, kasvu on tosiaan prosenttien eikä kymmenien prosenttien luokkaa.

On toki mahdollista, että harrastajamäärät kokevat jonkinlaisen romahtamisen parin vuoden sisällä, kun "buumi" laskee, mutta tuskin manga ja anime mihinkään katoavat. Ja miksipä katoaisivatkaan? Ei manga ja anime ole mitään ihmeellistä, tarunhohtoista massaa, jota palvoo tietty ihmistyyppi (vaikka joskus tältä kyllä vaikuttaa :PPP), vaan sarjakuva ja piirretty ovat kerrontatapoja. Manga ja anime ovat tästä omia "alalajejaan".

Ei, veikkaan että viiden vuoden kuluttua ne ovat vakiinnuttaneet asemansa, ja ehkä sitten ihmiset osaavat suhtautua mangaan ja animeen sisällön perusteella, eikä sillä tavalla, että "onkos tämä nyt sitten sitä MANKAA?" Tai sitten ei, mutta kaipa aika näyttää.