Nettisarjakuva bisneksenä

[PetriT]

Pitkästä aikaa tutustuin nettisarjakuvan tarjontaan. Innokkaita tekijöitä riittää niin että luulisi että siinä liikkuu jo hieman rahaakin . Tai sitten ihmisillä on vain paljon ylimääräistä aikaa...

Kiinnostaisi tietää onko nettisarjakuvasta tullut kannattavaa kustannustoimintaa. Suurin osa sivustoista näkyivät olevan omakustanteita. Kannattaako se muuten kuin harrastusmielessä? Voiko ammattimainen tekijä toivoa saavansa riittävästi vastinetta sille että luovuttaa työnsä avoimeen jakoon?

[keijoahlqvist]

Arvaan nettisarjakuvan kehittyvän. Sitä on tehty kauan, mutta sen selaaminen on ollut hankalaa ja vastenmielistä ennen kuin laajakaista yleistyi. Tekijät ovat pitäneet kiinni esimerkiksi pystyformaatista vaikka se pakottaa vierittämään kuvaa, selailu on kökköä. Teksti jätetään pieneksi ja lukukelvottomaksi. Ei oteta huomioon ettei taaksepäin selaaminen ole yhtä helppoa kuin albumin plärääminen.

Mutta kehitytty on ja uusia tekniikoita on menestyksekkäästikin kokeiltu.

Englanninkielisessä maailmassa muutamat tekijät tulevat toimeen pelkällä nettisarjallaan + oheiskrääsämyynti + luentokeikat yms. Nettisarjan tilaaminen vuodeksi näyttää jossain maksavan esimerkiksi 25 euroa. En usko että se systeemi toimii. Mutta kun musaa ja elokuvia jo voi ladata netistä maksusta, miksei sarjakuviakin ennen pitkää. Toisaalta on mainokset, mutten tykkää niistä.

Ajattelin joululomalla perehtyä asiaan.

[Holle]

Muutama mainos on kokeeksi myytynä. Kovin paljoa niitä ei voi laittaa mutta hintaa voi koettaa nostaa.
Netissä ilmestyminen ei sulje pois muita kanavia. Naapurit ilmestyy yhdessä julkaisussa ja neuvotteluja käydään toisen kanssa.
Harkitsen vakavasti mainospaikkoja päähenkilöiden asusteisiin tai puhekupliin.
Tavoitteena olisi sellainen lukijamäärä jotta mainostajat olisivat vakuuttuneita.

[Tertsi]

Harkitsen vakavasti mainospaikkoja päähenkilöiden asusteisiin tai puhekupliin.

Onkos piilomainonta lailla kielletty? Eikö kuluttajan pidä selkeästi erottaa mainos?
Niin no, jos piirroshahmon paidassa lukee esim.  Muësli, niin kyllähän sen tyhmempikin tajuaa, että kyseessä on mainos.

[keijoahlqvist]

Onkos piilomainonta lailla kielletty? Eikö kuluttajan pidä selkeästi erottaa mainos?

Joo. Yritykset on ruvenneet piilomainostamaan blogeissa, mitä vastaan aiotaan ryhtyä toimiin (hyvä):

Suomen kuluttajasuojalaki määrää, että mainos pitää netissäkin voida tunnistaa mainokseksi. USA:ssakin viranomaiset ovat puuttumassa piilomainontaan.

[PTJ Uusitalo]

Sonyhän mainosti Shadow of the colossusta kohtuullisen aidonnäköisellä blogilla, jossa raportoitiin siitä kuinka eri puolilta maailmaa oli löytynyt kolossien jäänteitä. Virusmarkkinointia...

Taitavat mainokset kuitenkin olla se suurin tulonlähde nykynettisarjoille, vaikka Scott McCloud olisi kuinka muuta povannut. Ja oheistuotteet hyvänä kakkosena. Ihmisethän eivät netissä suostu ostamaan minkäänlaista sikaa säkissä, joten lupaus mahtavien sarjakuva-arkistojen avautumisesta parin dollarin hintaan ei ole kovin houkutteleva. Ainoastaan Penny Arcaden tapaiset pitkään jatkuneet ja valtavan lukijakunnan keränneet sarjat voivat edes kuvitella sellaisesta - ja harva niin kuitenkaan tekee siltikään, koska sen kokoisella sivustoliikennemäärällä mainostuloilla tienaa paljon paremmin ja varmemmin.

[PetriT]

Nettisarjakuva kärsii minusta myös siitä että hyvää on vaikea löytää. Kokeilin hakemistoja joilla sarjoja on rankattu, mutta silti tuntui että vastaan tuli lähinnä vain kehnoa tai keskinkertaista tavaraa. En jaksanut lukea.

Tavallaan ilmainen laaja jakelu johtaa tässäkin siihen että lukijan on ennennäkemättömän helppoa päästä lukemaan loputtomasti roskaa.

[PetriT]

Tekijät ovat pitäneet kiinni esimerkiksi pystyformaatista vaikka se pakottaa vierittämään kuvaa, selailu on kökköä. Teksti jätetään pieneksi ja lukukelvottomaksi. Ei oteta huomioon ettei taaksepäin selaaminen ole yhtä helppoa kuin albumin plärääminen.

Tämä viittaa minusta siihen että useimmat toivovat edelleen julkaisevansa teoksensa vielä paperilla.

Tuntuu aika uskomattomalta miten suuri osa sarjoista todellakin julkaistaan todella vaikeasti luettavana. Esimerkkinä vaikka http://www.megatokyo.com/ joka kai on aika suosittukin. Suurin osa sivusta jää ruudun ulkopuolelle ja navigaatio koostuu tyypilliseen tapaan pikku linkeistä. Miksei sivusta tehdä linkkiä joka veisi seuraavalle sivulle, noin alkajaiseksi.

Suuri syyllinen ovat varmasti harrastepohjalta tehdyt julkaisujärjestelmät ja se että kopioidaan muiden ratkaisuja sen sijaan että ajateltaisiin itse.

Meni vähän aiheen sivusta...

[Hege]

Mitä vilkaisin niin tuo Megatokyo oli oikein selkeä ja hyvin tehty.
Meillähän on tämmöinen asia kuin rullahiiri, joka tekee varsinkin pystysuuntaisesta lukemisesta helppoa. Samalla pystysuuntaisuus mahdollistaa yleisten kerrontakeinojen käytön ja isompi -ei kerralla näytölle sopiva- koko mahdollistaa paremman luettavuuden kun ei tarvitse tihrustaa miniatyyrisarjakuvaa.
Ja kun navigaatio löytyy sivun alaosasta (josta pääsee alkuun, loppuun, eteen, taakse ja pudotusvalikosta vielä sinne minne haluaa) jonne lukemisen seurauksena luonnollisesti päädytään niin ei voi juuri olla paremmin (valikon voisi tarjota myös sivun yläosassa).
 Se että kuva olisi linkki seuraavalle sivulle vaatii kuitenkin lisäkseen navigaationappulat, sillä jotkut haluavat päästä myös takaisinpäin.

Itse ajateltu ei aina ole parempi kuin yleinen käytäntö.

[keijoahlqvist]

Mitä vilkaisin niin tuo Megatokyo oli oikein selkeä ja hyvin tehty.
Meillähän on tämmöinen asia kuin rullahiiri, joka tekee varsinkin pystysuuntaisesta lukemisesta helppoa. Samalla pystysuuntaisuus mahdollistaa yleisten kerrontakeinojen käytön ja isompi -ei kerralla näytölle sopiva- koko mahdollistaa paremman luettavuuden kun ei tarvitse tihrustaa miniatyyrisarjakuvaa.
Ja kun navigaatio löytyy sivun alaosasta (josta pääsee alkuun, loppuun, eteen, taakse ja pudotusvalikosta vielä sinne minne haluaa) jonne lukemisen seurauksena luonnollisesti päädytään niin ei voi juuri olla paremmin (valikon voisi tarjota myös sivun yläosassa).
 Se että kuva olisi linkki seuraavalle sivulle vaatii kuitenkin lisäkseen navigaationappulat, sillä jotkut haluavat päästä myös takaisinpäin.

Itse ajateltu ei aina ole parempi kuin yleinen käytäntö.

Minusta tuo oli huonommasta päästä, alaosan tekstit lukukelvottomia. Sivun pitää myös näkyä kokonaan kerralla.

(Eikä minulla esmers ole rullahiirtä, läppäri tai wacom on yleinen vehje.)

Vaakasuuntaisen sivun saisi toimimaan intensiivisemmin ja tietty selkeämmin. Pystysuunnalle ei ole painetussakaan sarjakuvassa häävejä perusteluja (kirjastot ei tykkää kun standardihyllyt ei o syviä), aukeaman laajakangasefekti vaaka-aanelkussa voisi säväyttää. Uudelleenajattelua kaivattaisiin. On nähty ratkaisuja joissa luettava ruutu pomppaa sivukokonaisuuden ylle luettavaksi, jolloin yhteys ympäristöruutuihin säilyy. Yms.

[Hege]

Lukukelvottomia? Tarkoittanet sivulla tässä itse sarjakuvasivun näkymistä kerralla, et koko nettisivun.
Vaakamuoto mahdollistaisi tämän, mutta tuo pystymuoto huomioi paremmin käyttäjien erilaisia monitoreja ja niiden näyttötarkkuuksia, vaakamuodolla päästäisiin rullaamaan vaakasuunnassa ja mikään ei ole niin rasittavaa kuin rullata vaakatasossa. Johtuen siitä että netissä ja sen apuvälineissä (rullahiiri, jopa läppäreiden hiirikentissä on aputoimintoja tähän) on lähdetty pystysuuntaisesta muodosta.
Ja pelkkää nettijulkaisua harvoin voi pitää rahasampona, lisäksi  suosituimpia kinutaan lukijoiden toimesta paperille (mikään rahasampo ei ole sekään), ja se on helpompaa jos netissä julkaistu materiaali on sopivaa paperille laitettavaksi.
Lisäksi erikoisemmat ruutuzoomiratkaisut ym. vaativat lisää työtä ja kun taloudellinen hyötyminen siitä on vähän niin ja näin niin työn määrä on se mistä leikataan.

Eli mielestäni megatokyo on oivallinen, lukija saa luettua tehokkaasti sivun kerrallaan sen kummemmin käyttöliittymää miettimättä, säännöllinen lukija osaa poimia lopun teksteistä tekijöiden löpinät mainosten välistä. Ylhäältä alas alusta loppuun, annos luettu, sivu kiinni ja eteenpäin, toimii surffaajalle.

[PetriT]

Ymmärrän kyllä että nettisarjakuva ei ole mikään rahasampi, mutta tuskin paperijulkaisukaan on useimmille nettijulkaisijoille . Lukukelvottomuus on vahva sana, itse puhuisin mieluummin siitä että optimoitaisiin sarjat niin että ne on miellyttävää lukea ruudulta. Sehän ei estä tekemästä sarjasta paperilla julkaistavaa.

Uskon että moni tekijä sahaa kompromissiratkaisulla omaa kynäänsä - sarjan sivuille eksyvän uuden lukijan täytyy olla aika innokas että jaksaa selata kymmeniä sivuja ylös alas ja kliksutella niitä pikku linkkejä sivun alalaidassa. Käyttömukavuuden ero painettuun julkaisuun nähden on liian iso, ainakin minulle.

Tunnustan että ainoa pitkä nettisarja jota olen jaksanut lukea enemmän kuin kolme sivua on ollut Kahden maailman välissä.  Luin sen jopa loppuun asti. En millään olisi jaksanut jos se olisi taitettu niin että joka sivua varten pitää hinata sivua edestakaisin. Pisteet siitä tekijöille.

Olisi kiinnostavaa tietää millaista vastinetta urakka on poikinut tekijöille.

[Veli Loponen]

Vaakamuoto mahdollistaisi tämän, mutta tuo pystymuoto huomioi paremmin käyttäjien erilaisia monitoreja ja niiden näyttötarkkuuksia, vaakamuodolla päästäisiin rullaamaan vaakasuunnassa ja mikään ei ole niin rasittavaa kuin rullata vaakatasossa.

Vaakamuodossa ei ole välttämätöntä se, että pitäisi rullatakin vaakatasossa. Sivun koon voi määrittää sellaiseksi, että se toimii pienimmilläkin resoluutioilla (ja silti on luettavaa). Eli kysehän on vain siitä, että oikeasti tehdään sarja nettiä varten. Sitten sitä skrollaamista voi pitää tietenkin myös tehokeinona, eräänlaisena sivun vaihtamisena, kuten Scott McCloudin nettisarjoissa, jotka voivat olla toisinaan hyvinkin korkeita.
Loppujen lopuksi kyse on oikeastaan siitä, että saa siitä nettisarjasta sellaisen, että lukija jaksaa sitä selata sivulta toiselle ylös ja alas ja ehkä sivuillekin. Kuten tuossa yllä olevassa viestissäkin mainitaan. Itse olen esim. UF-sarjassani päätynyt siihen ratkaisuun, että koko sivu näkyy kerralla: http://kotisivu.dnainternet.fi/vellop76/ufprologice1.html Lähtökohta on siis se, että sarja on nettisarja ja sellaiseksi tehty. Mahdollinen paperijulkaisu on aina tietenkin myös mielessä ja siihenkin luultavasti löytyy ratkaisu, jos siihen ajaudutaan. Mutta tämä on ihan harrastussivu, enkä sillä pyrikään tekemään rahaa.

[Jukka Koivusaari]

- sarjan sivuille eksyvän uuden lukijan täytyy olla aika innokas että jaksaa selata kymmeniä sivuja ylös alas ja kliksutella niitä pikku linkkejä sivun alalaidassa. Käyttömukavuuden ero painettuun julkaisuun nähden on liian iso, ainakin minulle.

 Jännää, että tommosiakin on .
Molemmat säännöllisesti seuraamani nettisarjat Legostar Galactica ja Order of the Stick vierivät pystyssä . Mulle ei ole tullut edes mieleen, että tuossa voisi olla ongelma.
Omissa vartavasten nettiin tehdyissä olen pikemminkin koettanut saada suunnilleen yhden "luvun" mahtumaan samalle sivulle. Ja selaaminen siis oletusarvoisesti tapahtuu vierittämällä . Sivujen vaihtelu linkistä on pikemminkin kaistansäästön ja päivitysten vaatima välttämtön paha.

Toisaalta mielestäni on turha valittaa jos lahjahevosen henki haisee.

[JanneT]

Toisaalta mielestäni on turha valittaa jos lahjahevosen henki haisee.

No mutta, onhan kritiikki kehityksen edellytys. Ainakin, jos se löytää kohteensa. Itse ainakin nettisarjakuvan tekijänä mielelläni kehitän tuotettani lukemalla tällaisia keskusteluja.

Että kyllä lahjahevosenkin hampaita on hyvä välillä harjata .