Baareissa ja kaduilla tulee joskus vastaan kaikenlaista ruusuntyrkyttäjää* ja korukauppiasta.
Ne ovatkin aika röyhkeää porukkaa:
- Kirjastossa joku kerjäläinen näytti lappua, jossa selitettiin kuinka köyhiä ollaan ja kaukaa tullaan, antaisitko vähän rahaa. Tietääkseni kirjastossa kerjääminen kielletään ihan järjestyssäännöissä.
- Kadulla taas joku yritti väkisin tyrkyttää ruusua. Eli kävelin akan ohi mahdollisimman välinpitämättömän näköisenä ja tämä ihan yritti pysäyttää minut työntämällä kädellään. "Tästähän et mene ennenkuin kukka ja raha vaihtavat omistajaa, prkl!"
- Muistaakseni toissakesän Tuskan tienoilla törmäsin Mannerheimintiellä pari kertaa tyyppiin, jolla oli lappu missä luki että "ei ruokaa pariin päivään, apua."
Pari kertaa kävelin ohi, viimeisen kerran tyyppi yritti jo pysäyttää väkisin ja kun en jäänyt jakelemaan vähiä rahojani tuntemattomille, heppu totesi että haista vittu. Että ei ihan ummikko kielemme suhteen.
Oho, meneepäs taas ohi aiheen. No, aikoinaan Helsingin sarjismessuilla kävin pienlehtitaivaassa, missä omakustanteitaan kaupustelevat myyjät tuntuivat sen verran sietämättömiltä, että ainakin sillä kerralla jätin sääliostoksetkin tekemättä. Mutta sain sentään samalla reissulla Nemin piirtäjän nimmarin, että ei ihan turha reissu.
Ei tule nyt mieleen, että olisin koskaan ostanut yhtään sarjista pelkästään säälistä, mutta ei se kyllä mahdotontakaan ole.
Kirjoittaja