Taikaviitta/TK2000 oli siis todella karskia luettavaa (karskeille 10-vuotiaille) ja sarjakuviin muuten fanaattisesti suhtautuville. Alun muutaman numeron perusteella uskoin että hullaannun tähän sarjaan ihan simona, vaikka uuskonservatiivina hiukan nyppi, että heti alkuun romutettiin Taikiksen klassinen auto sekä kaikki mielenkiintoiset värkit/jipot korvattiin teknokilvellä (siis haloo, kilvellä!!! Teknokilvellä!!!) No, olihan siinäkin jippoja, olkoon.
Sitten tuli juuri se ilmiö josta PTJ mainitsi, ja alkoi nyppimään.
Lukijat olivatkin sitten varmasti hieman ymmällään, kun melkein joka numerossa paria ensimmäistä lukuun ottamatta tavattiin joku "vanha tuttu", joka lukijoille oli täysin outo heppu.
Onneksi Ruotsin reissulla sain divarista aiakpaljon Stål-Kalleja, niitä Suomessa väliinjääneitä, mutta se meni kyllä aika pitkälti kuvien katseluksi.
Siis tosi harmi oli se, että Ajastaja-pahiksen kaikkia jaksoja ei nähty, hahmo vaikutti todella kiinnostavalle.
Paras Taikiksen seikkailu oli se viimeinen, jossa Xadhumin(Velkoja) loppu nähtiin. Oikeasti hyvää supersankarisarjakuvaa. Aikuisten oikeasti.