Dave McKean

[Noe Trauman]

Olisiko kellään esittää arvosteluja/analyysejä Dave McKeanin tuotannosta? Pidin Sandmanin kansien ja Mr. Punchin(jonka aloitin vasta) tyylistä, mutta onko Cages jollekkin tuttu ja onko se ainoa heppulin kokonaan oma työ?

[MarkZero]

Miksi Dave McKean siirrettiin eurooppalaisesta sarjakuvasta toimintasankarit threadiin? Kauheaa. (Black orchid ja Arkham asylym ovat kyllä periaatteessa supersankarisarjiksia, mutta kaukana toimintasarjiksesta tai perus kalsarisankareista.)

Cages on tietääkseni ainoa McKeanin kokonaan oma tuote, joka on sitäkin massiivisempi. Tästä vois joku asiantuntija laittaa kommenttia, itse olen lukenut vain sieltä täältä, vaikka tämäkin on aina pitänyt joskus hankkia. Cagesin saa nykyään koottuna tiiliskivenä. Cages on kyllä kovin erilaista, kuin McKean/Gaiman tuotanto.

Itse oon lukenut lähinnä tuota Gaiman/McKean osastoa ja lisäksi tietty Grant Morrisonin kirjoittaman Batman-sarjiksen Arkham Asylym, joka tipautti aikoinaan leuan monta kertaa. Itse kyllä suosittelen tutustumaan. Gaiman/McKean akselin tuotteet ovat kaikki enemmän tai vähemmän kokeellisia, niin tarinoinnin, kuin kuvituksenkin puolesta. Näihin pitää keskittyä vähän tavallista enemmän. Kokeellisuus on kuitenkin tietoista ja hallittua, tarinat ovat toimivia ja asialla on oikeasti lahjakkaat artistit. Mutta huomautan vielä, että on ihmisiä jotka eivät tykkää tälläisista sarjakuvista ollenkaan.

Joo, Cagesista kuulisin mielellään palautetta itsekin. Sekin on kai vähän mielipiteitä jakava teos.

Marko

[juhaveltti]

Yhdyn MarkZeron mielipiteeseen siinä, että on aivan käsittämätöntä että joku ylläpidosta on mennyt siirtämään tämän threadin toimintasankarit puolelle! Dave McKean on englantilainen, ja ymmärtääkseni se vielä on Eurooppaa. Se, että McKeanin sarjakuvat on yleensä ensin julkaistu Uudella mantereella, ja että hän pohjaa vahvasti amerikkalaiseenkin kuvitusperinteeseen, ei tee hänestä yhtään vähempää eurooppalaista.

Pitääkö sarjakuvantekijän piirtää palloneniä ollakseen eurooppalainen?

Mutta asiaan. Minulle Dave McKean on se kaikkein tärkein sarjakuvantekijä, vaikka surukseni olen huomannutkin, että hänen aktiviteettinsa ovat viime vuodet kohdistuneet pitkälti muualle.

Cages on hienoimpia sarjakuvateoksia, mitä kuuna päivänä on tehty. McKean on suvereeni sarjakuvailmaisun hallitsija, ja uudistaja, ja myös aivan mahtavan hyvä piirtäjä. Tuolta Dremlinesta pitäisi löytyä herran vanhoja haastatteluja, jotka ovat sisällökkäimpiä ja fiksuimpia sarjakuvantekijähaastatteluja mitä olen lukenut.

Mr. Punch on McKeanin ja Gaimanin yhteistöistä se, josta pidän varmaan kaikkein vähiten. Kuvamaailma on tietysti kerrassaan komeaa, mutta en vain ole ikinä tempautunut Gaimanin käsikseen sisään, ja jotenkin sarjakuvallinenkin puoli on ulkokohtaisempaa kuin McKeanin muissa töissä.

Cagesin ohella McKean on itse käsikirjoittanut lyhyempiä, kokeellisia sarjiksia, jotka on julkaistu albumissa Pictures that Tick. McKean on viime ajat työskennelly Gaimanin kanssa yhteistyössä syntyneen Mirrormask -elokuvan parissa, johon McKean ymmärtääkseni edelleen duunaa kuvankäsittelyä. Toivotaan, että se piakkoin valmistuisi.

[jussi mäkinen]

Yhdyn MarkZeron mielipiteeseen siinä, että on aivan käsittämätöntä että joku ylläpidosta on mennyt siirtämään tämän threadin toimintasankarit puolelle! Dave McKean on englantilainen, ja ymmärtääkseni se vielä on Eurooppaa. Se, että McKeanin sarjakuvat on yleensä ensin julkaistu Uudella mantereella, ja että hän pohjaa vahvasti amerikkalaiseenkin kuvitusperinteeseen, ei tee hänestä yhtään vähempää eurooppalaista.

Pitääkö sarjakuvantekijän piirtää palloneniä ollakseen eurooppalainen?

Eikös McKean itsekin ole tehnyt selväksi, ettei enää tule olemaan tekemisissä "toimintasankarien" kanssa?

-jussi

[Veli Loponen]

Minä se siirsin. Ja pyydän anteksi tekoani, mutta en sitä muuta.
Jos johonkin tästä menisi, niin ehkä tonne alternative-osastoon. McKean kun kuitenkin enemmän on tullut julkaistuksi juuri USA:ssa ja tunnetaan, kuten aloitusviestistäkin kävi ilmi, myös mm. Sandmanin kuvittajana.
Toimintasankarien sisältö ei myöskään automaattisesti rajoitu amerikkalaisiin sarjoihin. Löytyyhän täältä myös Tex Willeristä ketjuja kuten myös Judge Dreddistä ja tietenkin Alan Mooresta.
Nyt kaikki hiljaa ja keskustelkaa aiheesta.

[Rmäki]

Cages on oikein vakuuttava esitys -- McKeaniin tutustuneille ei kuvallinen loistokkuus toki mikään yllätys ollut, mutta itse ällistyin käsikirjoituksen tasosta kovasti. Saattaa olla paras McKeanin teos, paljon herra Punssia parempi.
"Tikittävät kuvat" on ihan vänkä, joskin kepoisempaa tarinointia sisältävä kokoelma.  Näiden lisäksi McKean on myös piirtänyt sarjakuvantapaisia Iain Sinclairin "Slow Chocolate Autopsy" -kirjaan, joka oli kyllä sangen hämmentävä lukukokemus.
Rmäki

[roju]

Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kirjastosta löytyy joku McKean -harvinaisuus, pienipainoksinen kirja, johon on koottu hänen eri tekniikoillaan tekemiä sarjakuvanovelleja. Erinomaisen mielenkiintoinen opus.

Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!

McKeanin visuaalisesta otteesta tykkäävien kannattais ehkä tsekata myös Stefano Ricci, saksalaistunut italialainen. Stooria vähän, mutta sekatekniikalla toteutetut kuvat ovat mielenkiintoisia. Etenkin Depot Noir-luonnoskirjat. Yksi löytyy Galleria Jangvan kirjastosta, ja on niitä muihinkin kirjastoihin saattanut päätyä, sen verran hyvin kirjoja myytiin vuoden 2000 näyttelystä ja festareilla.  (Yritin googlata, mutta ei löytynyt omaa portfoliota. Lisäksi löytyi samannimiset bassolaulaja ja solmiosuunnittelija... no, jotain kuvia löytyy kustantajan sivuilta: http://www.fremok.org/livres/anita.html )

[MarkZero]

Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!

Tuo on kyllä totta, onnea kaikille yhä toipuville. Toisaalta tuo sarjisten teko maalaus- ja sekatekniikoin ja muutenkin kokelevammin oli tuohon aikaan aika yleistä maailmalla. Sienkiewicz/Millerin Elektra Assassin tais olla eka tuon tyylin opus jonka näin ja oli alan vaihto lähellä. McKeanin maalatuista omat suosikkini ovat Violent Cases, Arkham Asylym ja Signal to noise. Cages pitää kyl jossain vaiheessa lukea.

Viimeaikoina McKean on tosiaan keskittynyt elokuvapuoleen. Piti ihan tsekata mitä sille Mirrormask-projektille kuuluu ja siellähän oli paljon tavaraa jota en ollut nähnyt. Ensi-ilta on syksyllä, saa nähdä tuleeko tänne saakka. Hämmentävän komeaa jälkeä, toivottavasti ei mene liian kokeellisen puolelle. Hyvin omaperäistä joka tapauksessa.
http://www.sonypictures.com/movies/mirrormask/

Marko

[VesaK]

Lisäksi Daavi on tehnyt aika runsaasti musiikkivideoita ja levynkansikuvituksia. Mirror mask-produktiosta löytyy paljon yksityiskohtaista tietoa neilgaiman.com :ista (päiväkirja eli journal-osio).
Epäilen kyllä vahvasti, että jos ei tule R&A:han Peilinaamiota niin sitten ko. elokuva tulee vain videolle. Tallinnassa kyllä saattavat sen ottaa ohjelmistoon, siellä Finnkinon omistamassa Cocacolapalatsissa esitettiin mm. Bilalin Immortel...   

[juhaveltti]

Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksen kirjastosta löytyy joku McKean -harvinaisuus, pienipainoksinen kirja, johon on koottu hänen eri tekniikoillaan tekemiä sarjakuvanovelleja. Erinomaisen mielenkiintoinen opus.

Cages on hyvä, mutta sen sivuvaikutukset karmeita. Rannan Ville toipui säällisessä ajassa, monet tekijät ei näköjään milloinkaan. Herrajjumala niitä pikku-mäckiinejä RIITTI 90-luvulla!

Se TTVO:n kirjastosta löytyvä teos on juuri Pictures that tick ( minun tyttöystävän sinne tilauttama, heh..). Pictures that tick oli minulle aika suuri pettymys, kun odotukset olivat niin taivaissa, niissä McKEan on testaillut erilaisia kerronnan muotoja ja pyrkinyt löytämään sarjakuvan avantgardea, mutta loppujen lopuksi ne ovat aika samoja kerronnan tekniikoita kuin hänen muissakin teoksissaan. JA tarinat tosissaan ovat aika mitäänsanomattomia - muutama hyvä pidempi, tekstitön, mustavalkoinen kertomus siinä on.

Siitä onko McKeanilla ollut negatiivinen vaikutus sarjakuvantekijöihin voi olla montaa mieltä. On selvä, että McKeanin vahva visuaalinen tyyli on saanut lukemattomia jäljittelijöitä - minusta se on paljon näkyvämpi ilmiö muun kuin sarjakuvan piirissä: levynkansissa sun muussa kuvankäsittelykuvastossa. varmasti se sai monet tarttumaan pensseleihin ja yrittämään "kuvataiteelista" sarjakuvaa, mutta silloinhan on kyse tekijän kuvallisista kapasiteeteista sekä siitä kuinka hallitsee sarjakuvakerronnan.

McKEan itse katsoo varhaisien, maalattujen sarjakuviensa epäonnistuneen sarjakuvina. Hänen mielestään maalatut sarjakuvat hidastavat liikaa sarjakuvan luonnollista flow'ta, ja sitä kautta hän päätyikin tekemään pelkistetympää kuvaa. Tuosta asiastahan Scott McCloud'kin on teoretisoinut... Minulle McKean on ollut ehkä liiankin suuri vaikuttaja, aikanaan enemmän visuaalisella tasolla, myöhemmin eräänlaisena idolina, jonka renessanssi-taiteilijuutta sopii vain ihailla.

Ja haastatteluista, joihin viittasin, löysin hengenheimolaisen pohdinnoissa sarjakuvan kehitysmahdollisuuksista. Vaikka tyylistäni ehkä voikin löytää yhtymäkohtia McKeaniin, on hänen vaikutus enemmän siinä asenteessa ja halussa kokeilla ja testailla sarjakuvailmaisun mahdollisuuksia, ja ottaa sarjakuva omana taiteenaan, ei vain tarinankerronnan välineenä.

Minusta McKeanin, Sienkiewitzin ja kumppanien sarjakuvakokeilut jäivät vähän puolitiehen, minusta harvat ovat jatkaneet heidän kehittelemiään kerronnallisia keinojaan. Maalattu sarjakuva usein on vain konventionaalista sarjakuvaa. David Mack on tietysti uusimmissa Kabukeissaan tehnyt aika huikeita kerronnallisia innovaatioita.

[MarkZero]

McKEan itse katsoo varhaisien, maalattujen sarjakuviensa epäonnistuneen sarjakuvina. Hänen mielestään maalatut sarjakuvat hidastavat liikaa sarjakuvan luonnollista flow'ta, ja sitä kautta hän päätyikin tekemään pelkistetympää kuvaa. Tuosta asiastahan Scott McCloud'kin on teoretisoinut...

Muistan hyvin sen McCloud kirjan ruudunkin, jossa ponnarityyppi lukee kulmat kurtussa taiteellista sarjista.. Tottahan se on, mitä monimutkaisempaa kuvakieltä käyttää, sen suurempi on lukijan kynnys astua tarinan vietäväksi. Voimakaasti tarinavetoinen sarjis toimii paremmin pelkistetyillä kuvilla. Mutta ero syntyy kun halutaan tietynlaisia tunnelmia, sellaisia joita voi herättää vain maalatun kuvan tehoja käyttämällä, värit, tekstuuri, valo. Elektra Assassin ja Signal to noise esim. olivat minulle näistä syistä aivan ainutlaatuisia lukukokemuksia, mut joo, kyllä ne kulmat tais aika kurtussa olla siinä lukiessa?

Minusta McKeanin, Sienkiewitzin ja kumppanien sarjakuvakokeilut jäivät vähän puolitiehen, minusta harvat ovat jatkaneet heidän kehittelemiään kerronnallisia keinojaan...

Tai sitten kaverit vaihtoivat paremminpalkattuihin töihin? Niin, kyllä minusta Sienkiewicz vei kokeilunsa aika pitkälle ellei loppuun saakka. Stray Toasters,  Alan Moore/Sienkiewicz kunnianhimoprojekti Big Numbers (koe jäi kesken paperinsilppuriin) ja sitten Voodoo Child, joka palasi perinteisempään kerrontaan. Kokeilujen ongelma on, että tarinoiden on oltava sopivia kokeiluun ja silti niistä tulee helposti raskaita seurata. Esimerkkeinä vois laittaa Sandman kirjan "Endless nights" Siekiewiczin ja varsinkin Barron Storeyn jutut. Itse tykkään näistäkin sopina annoksina, mut kyllä tuo Storeyn juttu meni yli hilseen että vingahti! Mutta upeita kuvia katsellessa aina sielu lepää.
McKeanin osalta näen siirtymisen animaation ja elokuvan pariin luontevana evoluutiona. Kyllä hän on jo paperille lähes kaiken mahdollisen ainakin kertaalleen laittanut ja on lähtenyt hakeamaan uusia haasteita.

Marko

[juhaveltti]

Tai sitten kaverit vaihtoivat paremminpalkattuihin töihin? Niin, kyllä minusta Sienkiewicz vei kokeilunsa aika pitkälle ellei loppuun saakka. Stray Toasters,  Alan Moore/Sienkiewicz kunnianhimoprojekti Big Numbers (koe jäi kesken paperinsilppuriin) ja sitten Voodoo Child, joka palasi perinteisempään kerrontaan. Kokeilujen ongelma on, että tarinoiden on oltava sopivia kokeiluun ja silti niistä tulee helposti raskaita seurata. Esimerkkeinä vois laittaa Sandman kirjan "Endless nights" Siekiewiczin ja varsinkin Barron Storeyn jutut. Itse tykkään näistäkin sopina annoksina, mut kyllä tuo Storeyn juttu meni yli hilseen että vingahti! Mutta upeita kuvia katsellessa aina sielu lepää.

Se Barron Storeyn osuushan ei periaatteessa olekaan sarjakuvaa, vaan Storeyn yksittäisiä kuvia, jotka McKean on läiskinyt yhteen Gaimanin tarinaan. Mutta kokeellisessa mielessä se tietysti on sarjakuvaa...

Olet oikeassa, että jotain Stray Toastersia on vaikea enää kokeellisuudessa ja vaikeaselkoisuudessa nokittaa. Siinä ongelmana on kyllä Sienkiewitzin harjaantumattomuus käsikirjoituspuolella. Melkein yhtä friikki kerronta on ihan hallinnassa Millerillä Elektra Assassinissa, Signal to Noisea en ole koskaan kokenut vaikeana - siinä minusta päähenkilön monologi löytää aika luontevasti lisäarvoa McKeanin kuvavyörytyksen kautta.

Yhtäältä minä ihan tosissaan uskon, että kaikenlaista avantgardea kannattaa tehdä, vaikka lopputulokset eivät olisikaan niin lukijaystävällisiä - niiden kautta voi taas hakea ilmaisuunsa jäntevyyttä ja selkeyttä, hieman mitä Sienkiewitz teki Voodoo Childissa. Mutta uskoakseni moinen polku rikastaa tekijän ilmaisuspektriä, ja ehkä luo uusia muotoja sarjakuvan kerrontaan.

McKeanin osalta näen siirtymisen animaation ja elokuvan pariin luontevana evoluutiona. Kyllä hän on jo paperille lähes kaiken mahdollisen ainakin kertaalleen laittanut ja on lähtenyt hakeamaan uusia haasteita.

Marko

Varmasti niin. Ymmärrän hyvin että McKean haluaa kokeilla kynsiään kaikilla saroilla, mutta joka tapauksessa äärimmäisen iso menetys se on sarjakuvalle. Sanoisin, että sarjakuva tarvitsee McKeania enemmän kuin elokuva, ja jotenkin kuitenkin pelkään ettei Mirrormask tule olemaan ihan täysosuma, vaikka McKean pyrkiikin varmaan jokaikisen framen käymään Photoshopilla läpi ts. pitämään joka detaljin kontrollissaan.

[MarkZero]

Olet oikeassa, että jotain Stray Toastersia on vaikea enää kokeellisuudessa ja vaikeaselkoisuudessa nokittaa. Siinä ongelmana on kyllä Sienkiewitzin harjaantumattomuus käsikirjoituspuolella. Melkein yhtä friikki kerronta on ihan hallinnassa Millerillä Elektra Assassinissa...

Joo, minusta Sienkiewicz ei selvästi ole käsikirjoittajatyyppiä, villejä ideoita kyllä piisaa, mutta niiden koossapitäminen ei luonnistu. McKean onnistuu paljon paremmin tarinankertojana. Mutta Sienkiewicz on minulle se kuvittajaässä, McKean on tosi mestari myös, mutta Sienkiewiczin kuvissa on jotain yliluonnollista, ainakin mulle.

Ymmärrän hyvin että McKean haluaa kokeilla kynsiään kaikilla saroilla, mutta joka tapauksessa äärimmäisen iso menetys se on sarjakuvalle. Sanoisin, että sarjakuva tarvitsee McKeania enemmän kuin elokuva, ja jotenkin kuitenkin pelkään ettei Mirrormask tule olemaan ihan täysosuma, vaikka McKean pyrkiikin varmaan jokaikisen framen käymään Photoshopilla läpi ts. pitämään joka detaljin kontrollissaan.

Uskon että elokuvassa McKeania kiehtoo nimenomaan tuo animaatiopuoli, käsityöläinen kun on. En usko että Dave lähtee leffa- tai animaatiopuolelle pysyvästi. Voi olla, että hän vielä tekee jonkun lyhyemmän animaatioelokuvan. Elokuvan ja animaation ongelma on kalleus, varsinkin kun haluaa tehdä jotain originaalia, mitä McKean varmasti aika tinkimättömästi haluaa. Mirrormaskin jälkeen hän varmaan pohtii oliko tässä järkeä jne. hänhän vaikuttaa  olevan jalat maassa tyyppi, joka suhtautuu omiin tekemisiinsä ihailtavan objektiivisesti. Itse uskon, että hän palaa vielä sarjakuvankin pariin, mutta mielellään näkisin hänen tekevän muutaman lyhytanimaationkin.

Marko

[Ilja Rautsi]

En usko että Dave lähtee leffa- tai animaatiopuolelle pysyvästi. Voi olla, että hän vielä tekee jonkun lyhyemmän animaatioelokuvan. Elokuvan ja animaation ongelma on kalleus, varsinkin kun haluaa tehdä jotain originaalia, mitä McKean varmasti aika tinkimättömästi haluaa. Mirrormaskin jälkeen hän varmaan pohtii oliko tässä järkeä jne. hänhän vaikuttaa  olevan jalat maassa tyyppi, joka suhtautuu omiin tekemisiinsä ihailtavan objektiivisesti. Itse uskon, että hän palaa vielä sarjakuvankin pariin, mutta mielellään näkisin hänen tekevän muutaman lyhytanimaationkin.

McKean on itse selittänyt juuri päinvastaista, eli että sarjakuvia hänen odotetaan tekevän, mutta tällä hetkellä luova kiinnostus on elokuvan puolella vaikka se tuleekin olemaan hankalampaa. Olivatkohan ne jo Gaimanin kanssa Signal To Noisea suunnittelemassa seuraavaksi elokuvaksi, en muista.

[MarkZero]

McKean on itse selittänyt juuri päinvastaista, eli että sarjakuvia hänen odotetaan tekevän, mutta tällä hetkellä luova kiinnostus on elokuvan puolella vaikka se tuleekin olemaan hankalampaa. Olivatkohan ne jo Gaimanin kanssa Signal To Noisea suunnittelemassa seuraavaksi elokuvaksi, en muista.

No auts! Ajattelin Daven ja Neilin olevan jo niin aikuisia, että tajuisivat ettei elokuvien teko ole kivaa. Näinhän Gaiman jo jutteli Fincon 2000? tapahtumassa noista leffaprojekteistaan. Joo, katsoo nyt, kyllä herra tietää mitä tekee, mutta ainakin Hollywood on täynnä esimerkkejä loistokkaista artisteista, jotka menivät sinne eikä heistä enää koskaan kuultu.

Marko