VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ!

[Antti Vainio]

Tää varmaan heräsi henkiin mun Chninkelistä. Mä ostin helvetinmoisen pinon 80-luvun laatusarjiksia pilkkahintaan yhdeltä itä-Helsingin ghettokirpparilta ja myin ne eteenpäin niin että kavereilta en ottanut mitään välistä ja muutenkin se oma siivu oli kohtuullinen. KERÄILIJÖILLE tämä ei käy, niille sarjakuvat on kuntoluokituksia ja odotettavissa olevaa arvonnousua. En arvosta heitä suuresti. Vetäkää käteenne, säälin teitä.

[Jukka Laine]

Piti kertoa tämä, mutta olihan tästä jo puhetta:
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,4115.msg326785.html#msg326785

[Chessman]

On tuolla hyllyssä kai jotain yli 5e tavaroita...mutta joo, en maksaisi useampaa sataa euroa mistään keräilykohteesta (20e menee jo kipurajalle käytetystä tavarasta, oli mikä tahansa) enkä mieti jälleenmyyntiarvoa, eli en ole keräilijä.  Mutta ymmärrän toki että nuo asiat ovat keräilijöille tärkeitä...
Ongelma tuleekin siinä kun se kiinnostuksenkohde niillä lukijoilla ja keräilijöillä on vain näennäisesti sama, jolloin tulee näitä kulttuurien välisiä konflikteja ja kenelläkään ei ole kivaa (kts. ketjun ensimmäinen viesti). Silloin kun keräilykohde on sellainen jota ei oikeasti käytetä muuhun tarkoitukseen kuin keräilyyn (käytetyt postimerkit, tulitikkuaskien etiketit jne) niin tuolalista harmillista tilannetta ei synny.

(ai niin, minä muuten en oleta että jälkipolvia kiinnostaa pätkääkään minun kiinnostuksen kohteeni kokoelmana...saattavat löytää tuolta hyllystä jotain kivaa ja roudaavat loput kirppikselle tms.)

 Eihän nämä asiat ole suinkaan näin mustavalkoisia kuin tästä sun kirjoituksesta voisi päätellä.

Mikä onkaan hienompaa kuin lukea jotain vanhaa,hieman tunkalle tuoksuvaa arvokasta keräilykappaletta. Tärisevin sormin käännellä sivuja,ihastella hyvin säilyneitä värejä,eläytyä hetki menneisiin vuosikymmeniin..

Keräilijöitäkin on monenlaisia ja nämä minttimiehet/naiset ovat ilmeisesti niitä jotka saa aika monilta karvat pystyyn. En itsekkään ymmärrä että ostetaan uusi lehti ärrältä ja pannaan saman tien pussiin..

Itse vertaan sarjisten keräilyä taiteen keräykseen (niinkuin varmasti moni muukin).

Eli sen voi nähdä sijoituksena ja investointina tulevaisuuteen,lukunautinnon LISÄKSI.

[hdc]

Joo, onhan se harrastajien skaala oikeasti laajempi ja se uusien lehtien pussittaminen lukemattomina on se minulle käsittämätön ilmiö. Ja kuten sanottu niin minusta vokaation toteutumattomuus on jotenkin surullista myös elottomissa esineissä, eli se hyvä vanha kirja jota kukaan ei ole lukenut on kurja näky...

Sinänsä mieleen tulee myös se taidekonservaatiossa ajoittain esiin tuleva kysymys, että jos tulee joku teos johon on tehty näkyviä muutoksia (esim. kirja sidottu uudestaan tai vanhaan kaappiin vaihdettu vetimet) niin milloin sen konservaattorin on suotavampaa pyrkiä palauttamaan teos mahdollimman lähelle sitä alkuperäistä asua ja milloin se historia säilytetään osana esinettä...
Samaan tapaan minä oikeasti pidän siitä että kirjan etusivulta löytyy jonkun randomtyypin exlibris tai joulutoivotukset 50 vuoden takaa (pitäisiköhän muuten itsekin teettää exlibris...), vaikka eivät olekaan silloin minttiä.

[Antti Vainio]

Mä pidän myös kirjoista enemmän pokkareina kuin kovakantisina. edellisiin nojaten niissä on jotenkin käyttöesineen tuntu kun taas esim. mun oma nahkakantinen Rikos ja rangaistus vaan syyllistää tuolla hyllyssä. En ole ikinä aloittanut mutta siellä se jököttää.

[Timo Ronkainen]

Minä vaan luen. Vaikka niitä kertyykin. Yritän toki olla lukematta tahmatassuin, mutta en välitä vaikka joku ruttu tuleekin. Ja nyt on semmoinen tilanne, että lukemattomien pino on aika iso. Apuva.

Timo

[Lönkka]

Aika lailla samoilla linjoilla kuin Ronkainen.

Ja jos pussittaisein kaikki tuhannet lehdet niin jo nyt äärirajoilla oleva tila menisi yli ratkeamispisteen. Ja kun enin osa kokoelmasta on kuitenkin aika peruskauraa niin pussittamisesta saatu hyöty kääntyisi itseään vastaan.

Ihan muutaman harvat arvokkaat tai huonokuntoiset nimikkeet olen pussittanut mutta ei niitä kovin monta kymmentä ole.

[hatinufer]

Itse olen suojapussittanut harvoja lehtiä; syystä, etten ole koskaan itse ostanut ensimmäistäkään suojapussia enkä osta), vaan saanut ne ostaessani kaiketi keräilijöiltä lehtiä.
Itse luen liki kaikki lehdet, jotka hankin( tarkoittaa, että jotkut jäävät kesken, ja lopullisesti),
Lehtien kuntoluokittelun suhteen olen pihalla. Mulle riittää siisti lehti. Milehighscomicsilta hankkimani fine-luokitellut lehdet ovat useinmiten silmissäni loistokappaleita.
Aika paljon on tullut osteltua käytettyjä ( nykyään käytännössä vain jenkki-) lehtiä.
999 kertaa tuhannesta olen ollut tyytyväinen ostoksiini. Turha niuhoilu on k-päistä. Sarjikset ovat mulle lukemista varten; käytännössä mikä tahansa lehdistäni tai albumeistani on aina myynnissä. Jotkut hinnat vain ovat mielestäni aika lailla järjettömiä... tarkoitan näitä suomeksi julkaistujen jenkkilehtien kovakantisia versioita. No; tosikeräilijät ovat sellaisia. Itse olen vain sarjisharrastaja.

[Antti Vainio]

Toi oli mukava kuulla. Näinhän sen pitäisi mennä.

[Nikopol]

Viitatakseni ihan ensimmäiseen viestiin ketjussa, tuli mieleen näistä priimanmetsästäjistä omat kokemukseni. Tuttavapiirissäni on muutamia tällaisia priimanmetsästäjiä, jotka oikeastaan ovat yhtä lukuunottamatta muuten ihan normaaleja sosiaalisia ihmisiä. Tämä yksi nyt on mitä on, mutta kyllä hänenkin kanssaan juttuun tulee, kun ei vain erehdy puhumaan mistään reaalimaailmaan liittyvästä ja työpaikkakin hänellä on.

Huudossa suurin pelkoni on, että vaikka yritän antaa kohteistani mahdollisimman tarkan kuvauksen, voi joku sivu kuitenkin jäädä tarkastamatta, tai kohde on unohdettu heijastaa valoa vasten, jolloin joku mahdollinen painuma on saattanut jäädä havannoimatta. Jos kohde on pompannut moninkertaiseksi hinnaltaan lähtöhintaan nähden kasvaa paine vielä silminnähden. Sitten vain paketti siistiin kestävään pakettiin ja sormet ristiin, että kuuluuko perästä jonkun tällaisen ääriesimerkin valitusta. Toistaiseksi ei ole kuulunut, kuten palautteestanikin näkyy http://www.huuto.net/fi/showfeedback.php3?fbuser=16616, mutta se peikko pelottelee aina nurkan takana. Tällä hetkellä suurin osa myymästäni tavarasta on tosin videokasetteja, mutta aina silloin tällöin tulee myytyä sarjakuvia ja kirjojakin.

Itse ostan itselleni nykyään vain käyttötavaraa, joten kunto ei ole kovinkaan suuri tekijä. Kunhan näyttää hyvältä hyllyssä ja kaikki sivut tallessa ja mielellään nidos tai sidos kasassa, niin hyvä on. Priiman kerääminen omassa elämäntilanteessani olisi tulevaisuudessa pelkkää sikojen helmillä koristelua joten miksi vaivautua. Oma lapsi on vain kaukainen haave, joka käy vuosi vuodelta kaukaisemmaksi, joten siltä suunnalta kokoelman siirtyminen sukupolvelta toiselle tuntuu epätodennäköiseltä. Nykyiset perilliset hävittävät todennäköisesti kaiken jollekin kuolinpesien ostajalle.

[Lurker]

Onko digiversioiden keräily keräilyä ollenkaan?

Keräilyn on "hamsterin" hommaa, pesään kasataan tavaraa. Jos on jotain jossain datapilvessä bitteinä, ei sitä voi keräilynä oikein pitää.

[Jukka Laine]

Onko digiversioiden keräily keräilyä ollenkaan?

Keräilyn on "hamsterin" hommaa, pesään kasataan tavaraa. Jos on jotain jossain datapilvessä bitteinä, ei sitä voi keräilynä oikein pitää.

Olet vain vanhanaikainen. Kalkkis. Muumio.

[Lurker]

Olet vain vanhanaikainen. Kalkkis. Muumio.

Myönnetään: guilty as charged.

[MTT]

Onko digiversioiden keräily keräilyä ollenkaan?

Keräilyn on "hamsterin" hommaa, pesään kasataan tavaraa. Jos on jotain jossain datapilvessä bitteinä, ei sitä voi keräilynä oikein pitää.

Ite oon kyllä sun kanssa samaa mieltä (vanhanaikaista tai ei).

Keräilyyn kuuluu olennaisena osana myös omin sormin hiplailu, tuo ei oo ollenkaan kivaa jonkun ipadin kanssa

[Emppu]

Digijulkaisu muistuttaa enemmänkin sellaista festari/messuähkyä tyyliin "Tää näyttää kivalta *pim* TÄÄ ON SAATAVA JUST NYT EIKÄ HETI!", kuin jotain vaivalla hankittua.