Marjane Satrapi: Persepolis yms.

[Timo Ronkainen]

http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/vasen/id86321.html

Libanon on kieltänyt palkitun Persepolis-elokuvan esittämisen maassa. Animaatioelokuva on jo aiemmin ärsyttänyt Iranin viranomaisia, koska se kuvaa kriittisesti maan islamilaisen vallankumouksen aikaa. Iranissa on kuitenkin esitetty sensuroitua versiota ranskalaisanimaatiosta.
 
Libanonin sisäministeriön virkamiehet eivät suostuneet virallisesti kommentoimaan syytä elokuvan kieltämiselle. Yksi virkamiehistä sanoi kuitenkin nimettömänä, että elokuva oli suututtanut maan turvallisuuspalveluiden päällikön kenraali Wafiq Jizzinin, jonka huhutaan olevan läheisissä väleissä Hizbollah-järjestön kanssa.

- Hän ei halua sallia elokuvaa, joka antaa Iranista kuvan, että asiat ovat siellä huonommin kuin shaahin aikana, virkamies sanoi uutistoimisto AFP:lle.

Persepolis perustuu iranilaissyntyisen Marjane Satrapin omaelämäkerralliseen sarjakuvaan. Elokuvan ovat ohjanneet Marjane Satrapi ja Vincent Paronnaud.

Animaatio sai tuomariston palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla viime vuonna. Se kilpaili myös tämän vuoden Oscareissa parhaan animaation pystistä, mutta jäi palkinnotta.

[Tuuk42]

Pikaselauksella en löytänyt linkkiä vielä ketjusta:

Guardianin artikkeli Satrapista/url].

[Jukka Laine]

Satrapin uutuus, Luumukanaa, on nyt ilmestynyt. Persepoliksesta jäädään jälkeen, ja paljon. Kirja kertoo muusikosta 50-luvun Iranissa. Ohkainen ja äkkiä luettu kovakantinen.

[Petteri Oja]

Minä tykkäsin Luumukanasta. Hieno, vähäeleinen ihmissuhdetarina. Eri sarjassa kuin Persepolis mutta omassa sarjassaan oikein hyvä.

[VesaK]

Herra Winshluss, Persepoliksen elokuvaversion toinen ohjaaja ja ihanan Monsieur Ferraille-ryhmän jäsen, on toiseksi pitkäksi elokuvakseen ohjannut/käsikirjoittanut/tuottanut/kuvannut jne. jotain aivan muuta ...ranskalaisen zombie-elokuvan Villemolle 81. Nam.

[Matti Karjalainen]

Minä tykkäsin Luumukanasta. Hieno, vähäeleinen ihmissuhdetarina. Eri sarjassa kuin Persepolis mutta omassa sarjassaan oikein hyvä.

Komppaan. "Luumukanaa" oli hyvin kerrottu ihmissuhdetarina, jossa oli surumielisestä pohjavireestä huolimatta myös (melko mustaa) huumoria mukana. Pidin myös tavasta, jolla Satrapi yhdisteli 1950-luvulle sijoittuvaan kehystarinaan niin mennyttä kuin tulevaakin. Ja tulihan tuossa lukemisen myötä opittua taas vähän Iranista.

[Jukka Laine]

Iltalehdessä on juttua Marjane Satrapista:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200902029020212_vi.shtml

[Timo Ronkainen]

Iltalehdessä on juttua Marjane Satrapista:
http://www.iltalehti.fi/viihde/200902029020212_vi.shtml

STT:n jutuksi aika pitkä ja hyvä. Kukahan noita kirjoittaa? STTn alla nimettömänä.

Timo

[Jukka Laine]

Aattelin kans että onpas kerrankin asiaa tunteva kirjoittaja. Tunnustakoon kun tätä lukee.

Mutta miksi keskustelufoorumin linkki on "julkkiksiin"?

[Jukka Laine]

Eräät STT:n jutun julkaisseet lehdet ovat kertoneet kirjoittajankin nimen:
Ville Hänninen.

[Timo Ronkainen]

Eräät STT:n jutun julkaisseet lehdet ovat kertoneet kirjoittajankin nimen:
Ville Hänninen.

No ilmankos....


Timo

[Hui_hai]

Lontoon reissulta tuli ostettua uutta Satrapia, Embroideries. Melkein heti Suomeen päästyäni huomasin Kirjavälityksen listoilta, että teos on tulossa myös kevään aikana suomeksi ja hyvähän se on, että tulee. Sen verran helppoa tarinan seuraaminen oli tosin Lontoon murteellakin, että en kyllä suomenkielistä albumia taida ostaa, edes kannatuksen vuoksi.

Tykkäsin kyllä tarinasta vaikka (tai ehkä juuri siksi, että) siinä ei tapahtumien määrällä ja hurjalla kerronnan tempolla mässäilläkkään. Vanhat naiset vain kertovat nuorelle Marjannelle omista ja tuttavien seksi- ja aviollisista kokemuksistaan. Ei sisällä pornoa, ei oikeastaan edes seksiä, mutta paljon puhetta miehestä, naisesta, parisuhteesta ja tasa-arvosta. Tykkäsin.

Loppuun vielä huomautus. Olisiko aika vaihtaa ketjun nimi Persepoliksesta Satrapiksi. Alkaa olla jo kuitenkin tekijän tuotannon yleisketju ennemminkin kuin pelkkä Persepolis-ketju.

[Michael Riddle]

Satrapin uutuus, Luumukanaa, on nyt ilmestynyt. Persepoliksesta jäädään jälkeen, ja paljon. Kirja kertoo muusikosta 50-luvun Iranissa. Ohkainen ja äkkiä luettu kovakantinen.

Kuinka monta sivua? Entä onkos piirtäjälle tullut kokemuksen myötä tyyliin tms. muutosta? Perustuuko tämäkin tositapahtumiin?

Kolmas aika vahva reaktio tuli ihan nurkan takaa, kun kerrottiin noista oman aikansa avainkaulalapsista.

Joo. Tuo oli minusta hyvä olla lähempänä loppua, jossa muutenkin oli haikea ja tummansävyisempi tunnelma. Jäin aikalailla monttu auki ajattelemaan tätä asiaa. Joskus muistan jonkun kaverin höpöttäneen tämän asian olleen jossain dokumentissa, mutta luulin sitä vain joksikin Lähi-Idän vastaiseksi propagandaksi. Hämmentävä on maailma jossa elämme.

Kovat kannet siis voivat olla sellaiselle "tavalliselle" ostajalle kannustus ostaa. Jos on kovat kannet, niin tulee olo, että sisältökin on arvokkaampaa.

Jep. Ja me Kvaakkilaiset saamme hiljaa mielessämme hymähtää niille ihmisille, jotka ovat lukeneet takakannen vain silmällä selaten, ja ostaneet tämän monia alan kirjallisuuksia mielenkiintoisemman ja tunteisiin vetoavamman teoksen luullen sitä kirjaksi, ja sitten ovat vielä kaiken lisäksi alkujärkytyksensä jälkeen pitäneet tästä, ja muuttaneet kaikki käsityksensä sarjakuvasta ja sen ilmaisuvoimasta.

Näin kun naiset alkaa antaa omaelämänkerrallista perspektiiviä niin kyllä raavaankin miehen mieli hiljenee.

Kyllä. Itse henk. koht. tykästyin tähän Marjane Satrapiin ennen kaikkea ihmisenä. Ehkä juuri sen takia, miten välkkynä, itsevarmana, omatoimisena ja kypsänä hänet oikeastaan oli esitelty PP:ssä, verrattuna Länsi-Maalaisen kulttuurimme nuoriin. Toista osaa en ole vielä lukenut, mutta pidän hänestä.

Minusta monien Länsi-Maalaisten pitäisi myös ottaa oppia tästä teoksesta siten, että kertoisivat elämänkertasarjakuvissaan myös inhimillisemmän puolen kerrottavasta henkilöstä. Kaikki tähän asti lukemani elämänkerta sarjakuvat eivät osaa nauraa lapsuuden hölmöille puolille, eivätkä esitellä kerrottavaa henkilöä lapsena, joka saattaisi omata myös kypsyyttä, ja aitoa kiinnostusta ympäristöönsä. Marjane tekee tämän itsestään. Näyttää lapsuutensa hölmön/hauskan puolen, siinä missä kypsän/vakavan puolen.

[tmielone]

Viikonloppuna tuli luettua Satrapin Pistoja. Pitkään pähkäilin raaskinko niteen ostaa, sillä kansi ei ollut mitenkään houkutteleva ja kaunolla kirjoitettu teksti näytti vaivalloiselta lukea. En kuitenkaan löytänyt kaupasta Rämeen olentoa, joten nappasin tämän mukaan lohdutukseksi.

Lyhyesti sanottuna, erittäin suositeltavaa luettavaa kaikille hyvän sarjakuvan ystäville. Kuvittajana Satrapi ei ole mikään virtuoosi, mutta tarinankertojana sitäkin parempi. Mielestäni tämä oli paljon parempi kuin Luumukanaa, vaikka lopetus olikin hieman hätiköidyn makuinen. Luokittelisin Satrapin sarjakuvien Almodovariksi, sillä niin samanlaisissa tunnelmissa mennään.

[Irene]

Vihdoin viimein paikkaan aukon sivistyksessäni ja ostin Akateemisesta Persepolis 1:n. Eipä hullumpi menestys käännössarjakuvaksi - kolmas painos menossa ja täyteen hintaan (yli 20 eur) tekee edelleen kauppansa!