En löytänyt keskustelua saati arvostelua Sammakon männä kesänä suomeksi julkaisemasta Arne Bellstorfin albumista Baby's in black - The story of Astrid Kirchherr & Stuart Sutcliffe, joten aloitan sellaisen!
Sammakon sarjakuvajulkaisujen linja on ollut aina epämääräistä, vailla muita linjauksia kuin että yritetään löytää strippisarjakuva joka yltäisi samoihin myyntilukuihin kuin Kiroileva siili. Tästä syystä eivät olleet odotukset kovinkaan korkealla kun aloin kirjastossa selailemaan Baby's in blackia. Myöskään kansi ei suuremmin houkutellut tutustumaan. Silti: syystä tai toisesta päätin lainata kirjan. Ja pidin siitä valtavasti. Baby's in black on hienoin sarjakuvasuomennos, jonka olen lukenut todella, todella pitkään aikaan.
Tarinahan on traaginen ja tuttu dokumenteista. Läpimurtoa odotteleva The Beatles soittaa räkälässä Reeperbahnilla. Yhtyeen alkuperäinen basisti Stuart Sutcliffe kohtaa keikalla eksistentialistineitosen Astrid Kirchherrin. He rakastuvat. Sutcliffe eroaa bändistä, tekee intohimoisesti kuvataidetta ja kuolee parikymppisenä.
Bellstorf kertoo tarinan vaivattomasti ja uskottavasti. Kirja on täynnä hienoja yksityiskohtia sekä kuvissa että tarinassa enkä yllättynyt kun luin että teos perustuu tekijän keskusteluihin Astrid Kirchherrin kanssa. Dialogi ja ihmiskuvaus ovat läpi kirjan onnistunutta. Piirrosjälki on pyöreää ja pelkistettyä mutta samalla todella informatiivista ja ilmeikästä. Beatlet tunnistaa helposti. Muutenkin kirjaa oli sarjakuvakerronnan ja kuvien puolesta ilo lukea, ei tarvinnut jäädä ihmettelemään että mitä tai ketä mikäkin kuva on esittävinään. Rouhean viimeistelyn alta paistaa harkinta ja hienot asetelmat ja sivukokonaisuudet. Kuvissa on hienoa surumielistä tunnelmaa.
Erittäin suositeltava luettava kaikille, kiinnosti sitten Beatles tai ei.
Kirjan innoittamana selailin tekijän nettisivuja ja lyhyemmät juttunsa vaikuttivat huomattavasti heikommilta kuin tämä (ei mitenkään yllättäen) kansainvälinen läpimurtoteoksensa.
Pisteet tästä Sammakolle.