Kun kaikki on jo luettu

[Nirpi]

Mämmilästä on hyvä aloittaa.

Kaikille tyrkytetään Mämmilää Mie en ehkä suosittelis sitä ekana, mutta neuvoa ei ehkä kannata kuunnella, koska en ole jaksanut kahlata mämmilöitä läpi. Ikävystyin Amazoniin. On kiva, että lähes kaikki kvaakkilaiset jakavat mielellään lukuvinkkejä, olen saanut täältä ihan älyttömästi niitä, silloin kuin olin vielä tunnukseton hangaround -jäsen. Mutta mitähän minä voisin suositella? Aika laajalti on jo tullut. Onko Sacco tuttu? (palestiina-tiiliskiveä lukeekin useamman päivän) Comanche on symppis, mutta yllättävän monitasoinen länkkäri. Petri Hiltusen sarjakuvat on varmaan luettu. (jos ei niin korjaa tilanne välittömästi!)Sheltonin Friikkilän veljekset taidettiin jo mainita, lue heidän holtittomista vaiheistaan. Allison Bechdelin Hautuukoti on yksi parhaista lukemistani sarjakuvaromaaneista. Jos haluat vapautua monimutkaisten juonien ja raavaille ihmisille suunnatun sarjiksen tuskasta ja lepuuttaa silmiäsi jossain hyvin kauniissa, vilkaise vanhanajan Pikku Nemoa. Listaa voisin jatkaa pitkällekin, mutta  laajemman tietämyksen omaavat nettikirjastotätit ja setät jatkakoon puolestani.

Jos muu ei enää auta, lue kaikkia epämääräisiä nettitekeleitä, kaverin kavereiden hengentuotteita ja nurkkien nuhjuisimpia omakustanteita, löydä sieltä helmiä ja levitä niiden erinomaisuutta.

[Michael Riddle]

Ruotsin Hellboy = kannattaa ehdottomasti tarttua!

Nyt alkoi pelottaa...Hellboyn alkupää on luettu, ja koko touhu ei millään uponnut. Toivottavasti tämä tarkoittaa että kriitikot ovat ylistäneet yhtä paljon kuin Hellboyta tms. Koska muuten saattaa mennä vaikeaksi...

Kolme ekaa alppua myös suomeksi. Sovitaanko nyt yhdessä niin että enää et sivuuta kirjastossa tai kaupassa?

Luen ainakin nyt aluksi ne kolme alppua. Mutta siis kai tätä löytyy jollakin inhimillisellä kielellä, kuten vaikka Virolla, kun tuo ruotsi ei ota sujuakseen muuta kuin kuultuna?

Kuinka kotimainen sarjakuva on uponnut? Jossakin ketjussa muistelisin sinun miettineen kuinka hankalaa on aloittaa suomalaisen sarjakuvan lukemista kun ei tiedä mistä aloittaa.

Edelleen luen liian vähän kotimaista. Oikeastaan luettuani parissa yhteydessä täällä mainittuja sarjakuvia, en ole tuon jälkeen enää lukenut, kun en ole oikein jaksanut lähteä etsimään kirjastoista jne.

Mämmilästä on hyvä aloittaa.

Mämmilää on joskus tullut luettua. Niihin aikoihin kun penskana tongin ahkerasti kirjastoja. Ja myös teininä.

Peter Baggen Hate-kokoelmat,
Ken Parkerit
Hugo Prattin

Hugo Pratt ei ole koskaan oikein uponnut. Sitä suositeltiin "Parasta Euroopasta" ketjussa aikanaan, kokeilin, ei kolahtanut. Ja sitä paitsi aika kallistakin lystiä, ellei kirjastosta lainaa. Ken Parkereita voisi harkita, kun kuvitus niissä tuntuu olevan jostain kotoisin. Bagge mainittiinkin jo aiemmin...

Onko Sacco tuttu? (palestiina-tiiliskiveä lukeekin useamman päivän)

Ei sano mitään. Kuka? Mitä Häh?

Petri Hiltusen sarjakuvat on varmaan luettu. (jos ei niin korjaa tilanne välittömästi!)

Jotain on luettu. Voisin lukea lisääkin. Kovaa tavaraa.

Allison Bechdelin Hautuukoti on yksi parhaista lukemistani sarjakuvaromaaneista.

Sitten varmaan voit kertoa siitä enemmän? Mistä on kyse?

Jos haluat vapautua monimutkaisten juonien ja raavaille ihmisille suunnatun sarjiksen tuskasta ja lepuuttaa silmiäsi jossain hyvin kauniissa, vilkaise vanhanajan Pikku Nemoa.

Omistan kaikki kokoelmat lukuunottamatta sitä Moebiuksen tekemää.

[Kreegah Bundolo]

Sarjakuvien suositteleminen on erittäin epäkiitollista hommaa ja aiempaa viestiäni ei pidä lukea suosituksena vaan kommenttina oman lukemiseni tämänhetkisestä tilasta. Itselleni ei esimerkiksi Corto Maltese avautunut tarinoiden eikä piirrosten tasolla elämäni ensimmäisinä 33 vuotena, mutta nyt luen kirjoja aivan uusin silmin. Sarjakuvien ja muunkin kulttuurin suositteleminen on sillä tavalla vaikeaa että ihmiset ovat mieltymystensä suhteen eri tilanteissa ja aiemmin koettu ja luettu on myös kullakin lukijalla eri joten uudet elämykset asettuvat siksi jokaisella erilaiseen kokonaisuuteen. Itselläni on jonkin verran auktoriteettia suositella sarjakuvia tietylle ryhmälle ihmisiä mutta olen yrittänyt lopettaa minkäänlaisten suositusten antamista koska on masentavaa aina huomata kuinka moni mielestäni  hyvän maun omaava henkilö ei olekaan yllättäen kanssani samaa mieltä jonkin sarjakuvan erinomaisuudesta. Etenkin mainittu Corto Maltese on viime aikoina ollut ankara mielipiteiden jakaja keskusteluissani alan ammattilaisten kanssa.

Kukin seuratkoon omaa tietään.

[CryingBlueRain]

Etenkin mainittu Corto Maltese on viime aikoina ollut ankara mielipiteiden jakaja keskusteluissani alan ammattilaisten kanssa.

Kysyn uteliaisuudesta, että millä perusteilla Cortoa ammattilaispiireissä arvostellaan? Oletan, että ainakaan Prattin piirrostyyli ei kaikkia voi miellyttää - en minäkään sitä mitenkään virtuoottisena pidä, vaikka se omalla kohdallani toimiikin. Sen sijaan kiinnostaa kovastikin, moititaanko Cortoa muultakin pohjalta. Itselleni Pratt on ollut 16-vuotiaasta alkaen Jumalan sijainen, mutta nyt olen alkanut miettiä, onko hän sittenkin hieman yliarvostettu, maneerimainen kertoja. Luultavasti vika on minussa eikä Prattissa.

Ketjun aiheeseen mennäkseni:

Olettaen että Riddle on kiinnostunut seikkailusta ja äksönistä, suosittelen jatkamaan Hiltuseen tutustumista. Ilpo Koskelan gangsteridraama Aleks Revel kannattaa ehdottomasti tsekata, vanhemmasta kotimaisesta seikkailuviihteestä vaikka Veikko Savolaisen Joonas. Ja sille Hugo Prattille kannattaa kyllä antaa toinen tilaisuus - jos ei nyt, niin sitten vuosien päästä.

Lone Wolf and Cub on kai Riddlelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin siinä on elämää suurempi japanilainen tuttavuus. Mitenkäs muuten on Bryan Talbotin laita? The Adventures of Luther Arkwright on monien mielestä paljas tieteissarjakuva for ever.

[hdc]

Sarjakuvien tai minkä tahansa muunkin kulttuurituotteen suosittelu on tosiaan aika toivotonta näin nimien luetteluna, jos ei kysy suoraan jotain tarkempaa ("pidän Corto Maltesesta ja Blueberrysta, olisiko joku manga joka kannattaa lukea" yms).
Helpompaa olisi sysiä kouraan tavaraa omasta hyllystä josko jokin vaikka kolahtaisi ja jos ei kolahda niin ei sitten.
Yleispätevinä ohjeina voi suositella yleensä vain niitä suuria klassikoita joista ei välttämättä kaikista tarvitse pitää mutta joiden olemassaolo ja perusominaisuudet on kuitenkin hyvä tuntea. Mutta ne on Riddlelle ilmeisesti jo tuttuja.

Ei kai muuta voi suositella kuin mennä kirjastoon ja poimia hyllystä kaikenlaista tunnustaen sen mahdollisuuden että osa niistä valinnoista ei toimi, mutta säkällä löytäen myös niitä kiinnostavampia juttuja. Ja ryydittämään sarjakuvienlukemista niillä tavallisilla kirjoilla tai leffoilla tai vaikka millä (henk koht on todettava että mulla rajoittaa enemmän aika, raha, tila ja muut ominaisuudet, luettavan loppuminen ei näytä uhkaavan tämän maallisen vaelluksen aikana...)

[Lurker]

Itse en ymmärrä Corto Maltesea niinkään sarjakuvaihmisten sarjakuvana vaan perinteisemmän "romaanitaiteen" päälle ymmärtävien sarjakuvana. Corto on jotain tavallista suurempaa.

Siltikin, Riddle, suosittelen, että pidä tauko sarjakuvista. Lue Sinuhe.

[X-men]

Joskus iskee sellainen ihmeellinen etääntyminen sarjakuvasta.

Sitä vain tuijottaa sarjakuvan sivuja ja näkee vain kuvia ja tekstiä, joita sitten lukee ja katselee. Minkäänlaista flow-kokemusta ei synny, tarinaan ei uppoudu ja lukukokemus on "kylmää kyytiä". Onkohan se jonkinlainen lukijan blokki, aivan kuten voi olla kirjoittajan blokki?

Sen jälkeen kun olen lukenut jonkun Ison Tapahtuman niin sen jälkeen itseäni ei sarjakuva kiinnosta muuta kuin pieninä annoksina pari kertaa kuussa ja muutoin lukee sitten kirjoja.

[Michael Riddle]

Olettaen että Riddle on kiinnostunut seikkailusta ja äksönistä...

Tätä ei kannata pitää olettuksena. Kaikki saattaa upota pienen hampaan kiristelyn jälkeen. Pääasia että homma on hienosti tehty, sehän oikeastaan Hiltusen tuotannossakin viehättää. Luin viime viikolla Cowboy Henkin kirjastossa, ja nyt se on jo hyllyssä. Eli ei väliä, kunhan se kelpaa muuhunkin kuin vessalukemistoksi (missä ei sinänsä ole vikaa, mutta on turha odottaa että sanoisin tuota mestariteokseksi.)

Lone Wolf and Cub on kai Riddlelle jo tuttu, mutta jos ei ole, niin siinä on elämää suurempi japanilainen tuttavuus. Mitenkäs muuten on Bryan Talbotin laita? The Adventures of Luther Arkwright on monien mielestä paljas tieteissarjakuva for ever.

Lone Wolf and Cub vain nimellisesti tuttu. Bryan Talbot on tuttu vain siten että tiedän tämän olevan olemassa. TAoLA:ta olen monesti vilkaissut, mutta en ole millään jaksanut aloittaa. Onko muuten siinä suomennoksessa koko homma vai mitä?

Siltikin, Riddle, suosittelen, että pidä tauko sarjakuvista. Lue Sinuhe.

En minä jaksa sitä uudestaan lukea. Luin sen jo ylä-asteella kun opettajalta kävi käsky. Oletan että nykyinen minusta seuraava sukupolvi on lukenut sen jo ala-asteella...

[Jukka Laine]

En minä jaksa sitä uudestaan lukea. Luin sen jo ylä-asteella kun opettajalta kävi käsky. Oletan että nykyinen minusta seuraava sukupolvi on lukenut sen jo ala-asteella...

Minä luin vasta lukiossa. Sukupolvet saavat sen luettavakseen siis tosiaan aina vain nuorempina. Tosin minä valitsin tuon opettajan listalta josta jokainen otti eri kirjan.

[Tertsi]

Oma Sinuheni on vielä lukematta.

[X-men]

Oma Sinuheni on vielä lukematta.

Samma här, kirja on nähty mutta on lukemata.

[Lönkka]

Hellboyn alkupää on luettu, ja koko touhu ei millään uponnut.

Tähän on ratkaisu; jälkiabortti! 

Lone Wolf and Cub vain nimellisesti tuttu. Bryan Talbot on tuttu vain siten että tiedän tämän olevan olemassa. TAoLA:ta olen monesti vilkaissut, mutta en ole millään jaksanut aloittaa. Onko muuten siinä suomennoksessa koko homma vai mitä?

Ei ole vaan sisältää ensimmäisen puoliskon.
Lisää ei ole tulossa.

Tuossa aiemmin joku mainitsi että olisi parasta scifisarjakuvaa. Ei pidä paikkaansa, Arkwright on parasta sarjakuvaa.

Lone Wolf & Cub rulettaa kanssa, mutta alati kasvavasta osasta alpuista on painos loppu joten omaksi hankkiminen on vaikeaa.

[CryingBlueRain]

Tuossa aiemmin joku mainitsi että olisi parasta scifisarjakuvaa. Ei pidä paikkaansa, Arkwright on parasta sarjakuvaa.

Huomaan kirjoittaneeni "paljas tieteissarjakuva" (WTF?), mutta parastahan minä tarkoitin.

Luther Arkwright kieltämättä vaatii keskittymistä ja paneutumista, mutta ehdottomasti jokaisen sarjakuvista pitävän pitäisi ainakin kokeilla sitä. On se sellainen runsaudensarvi.

Muistetaan samalla, että Talbotilta on muutakin lukemisen arvoista tavaraa kuin Luther Arkwright. Upea Tuhman rotan tarina on julkaistu suomeksikin.