Käyttäisinkö kaunokirjoitusta

[Severi]

 
Keskustelin tuossa erään, käsittääkseni päätoimisen sarjakuvapiirtäjän kanssa tekstaamisesta.
Kävi ilmi ettei hän ollut tietoinen siitä että nykyään kouluissa ei opeteta kaunokirjoitusta kuin vasta toiselta luokalta alkaen. Ja sekin taitaa olla tyyliltään suoraviivaisempaa kaunokirjoitusta kuin mitä opetettiin jotain parikymmentä vuotta sitten.
 
Eli, nyky lapset eivät tule kaunokirjoituksen kanssa sinuiksi kuin ehkä vasta kolmannella luokalla, yhdeksän vuotiaina.
 
On ehkä hyvä tiedostaa että nuoremmat eivät todennäköisesti osaa lukea ja vielä vähemmän kirjoittaa kaunokirjoitusta, vaikka muuten lukutaitoisia olisivatkin.
 
Jos nyt sitten ajatellaan kuinka kaunokirjoitus on yleistynyt sarjakuvissa parinkymmenen viime vuoden aikana, niin se kansanosa joka kenties olisi otollisin kohde sarjakuville ei pysty niitä lukemaan. Tämä on tietysti suuri vahinko koska tuntuu siltä että juuri tämä, sanoakseni runollinen, tyylisuunta usein pitää sisällään ne parhaat tarinat. (Tämä on ehkä hiukka subjektiivinen havainto). Joidenkin taiteilijoiden töihin on vaikea kuvitellakaan muuta kuin kaunoa kuvien jatkeeksi.

Toisaalta tämä on myös valinta sen suhteen haluaako menettää potentiaalisia ostajia/lukijoita. Ikäluokkien koko on jotain 60 000 henkeä per vuosi. Kaunoa taitamattomia ovat siis 6 - 9 vuotiaat (plus-miinus yksi vuosi), eli neljä ikäluokkaa. Karkeasti arvioiden yhteensä 240 000 potentiaalista asiakasta.
 
Tietysti jos on tietoinen tarkoitus ettei naperot lue aikuisten juttuja niin voi kaunokirjoitusta käyttää lapsia vieraannuttavana elementtinä. Ja veteraanipiirtäjät voivat vieraannuttaa minun ikäpolveni käyttämällä fraktuuraa...
 

[JanneT]

Ei kai alle 9-vuotiaille lapsille suunnatuissa sarjakuvissa kaunokirjoituksen käyttö ole koskaan ollut hirveän yleistä?  Oma mielikuvani on että suurin osa kaunokirjaillusta sarjakuvasta on sisällöltään sellaista että kohderyhmä on ainakin vähän vanhempaa.  Tosin Kvaakin keskusteluiden perusteella osa myös varttuneemmasta lukijakunnasta tuntuu vierastavan kaunoa sarjakuvissa. Sitten taas tiedän alle 9-vuotiaiden naperoiden tykänneen Pikku Vampyyreista. Eikös niissäkin ole kaunoa, ainakin kertojateksteissä?

Kyllähän kaunokirjoitus sarjakuvissa taitaa jakaa mielipiteitä kaikissa ikäluokissa... toisaalta jotkut vierastavat väkivaltaista sarjakuvaa, toiset taas väkivallatonta sarjakuvaa... kaikkia ei voi miellyttää   

[Markku Myllymäki]

Ongelma ei yleensä ole se, että käytetään kaunokirjoitusta yleensä, vaan se, että käytetään luokattoman huonoa kaunokirjoitusta. Jos lukiessa saa pinnistää tosissaan ja kuvituskin  on sitä luokkaa, että lehmän ja kissan erottaminen on hankalaa, lukijakunta supistuu aika nopeasti.

Kaunoa voi kirjoittaa hienosti ja selkeästi, mutta ensimmäisen kerran terän tai siveltimen käteensä saanut on harvoin kalligrafian mestari.

Pitäisi edes joskus muistaa, että sarjakuva on kuitenkin lukijaa varten tehty ja lukijat ihan oikeasti haluavat selkeää kuvitusta ja tekstiä.

Terveisin karu 46 v. ukko joka inhoaa omaa kaunokirjoitustaan.

[[kivi]]

Ei kai kaunokirjoitusaakkosia tarvitse "opiskella" sen kummemmin kuin fraktuuraa tai schwabachia osatakseen lukea niitä. Joko teksti aukeaa tai ei aukea. Mä opin lukemaan sujuvasti nelivuotiaana, ja fraktuuralla painettu raamattu meni ihan samalla tahdilla kuin Aku Ankkakin, lukemisestahan siinä vain oli kyse.

Suurempi ongelma on jos kaunokirjoitus on sellaista, etteivät eri kirjaimet piirry selkeästi omikseen. Nykyään kouluissa kuulemma opetetaan tekstauskirjaimiakin - olisiko niissä hyvä välimuoto? (Mun lapsuudessani tekstaaminen oli jotain mitä talonmiehet teki, jäljitteli sanomalehdestä kirjaimia saattakseen asukkaiden tietoon että "Tuuletus-Parvekeen käyttö vain Keskiviikkoisin" ja "Alle Kaksitoista Vuotiaat EIVÄT Saa Käyttää Hissiä". Koulussa EI saanut tekstata.)

Tekstaus isoin ja pienin kirjaimin voisi hyvinkin korvata sellaisen kaunokirjoituksen jota meillä sarjakuvissa käytetään. Ranskalaisten esikuvien kauno on perusteltua - siellä koulussa edelleen opetellaan kaunis käsiala täytekynällä piirtäen.

Kivi

[Severi]

 
Ehkä aloituspuheenvuoro oli hieman kärjistetty, mutta kun katson opetushallituksen "käsialan" malleja niin se mitä he esittelevät vanhana kaunokirjoituksena ei ole lainkaan niin koukeroista kuin mitä aikoinaan koulussa opin. Sivulla olevasta "Kirjoituskirjaimet" flash-animaatiosta huomaan että esimerkiksi kirjain "p" on hyvin erilainen oppimaani verrattuna, vaikka se on "vanhat kirjaimet" osassa ja se mitä kersoille nyt uutena opetetaan muuttaa mm. "s" ja "r" kirjaimet sellaisiksi jota minä kutsuisin tekstaukseksi.
 
Se missä tahdissa joku oppii lukemaan lienee yksilöllistä. Kaikki kuitenkin oppivat sen taidon viimeistään koulussa. Ja toki kaikki oppivat kaunonkirjoituksen, siitä pitää Pisainen koulumme huolen, mutta se kauno vain on erilainen kuin ennen, lähempänä tekstausta. Tästä syystä edellämainitulla joukolla voi olla vaikeuksia kaunokirjoitus-sarjakuvien kanssa.
 
Käytännössä tämä näkyi siinä kun tämä sarjakuva-ammattilainen piti koulussa varsin ansiokkaan sarjakuva-opetustunnin, minkä jälkeen ala-astelaiset saivat tehdä omat sarjakuvansa, niin ei tainnut yhdessäkään työssä, joita oli n. 30 kpl, olla kaunokirjoitusta. Voi myös pyytää jotain 7- vuotiasta lukemaan kaunokirjoitusta ja sitten tarkkailla miten se sujuu.
 
Mutta en silti menisi vaatimaan että kaunokirjoituksellisista sarjakuvista tulisi luopua, päinvastoin. Kauno sopii erinomaisesti useimpien niiden sarjakuvien tyyliin joista sitä löytyy.
 

[Timo Ronkainen]

Tuo nykyinen kauno muistuttaa tosiaan enemmän tekstausta. Koukeroisempaa se oli ennen. Mutta kun oikein ajattelee, niin tuo mokoma kaunokirjoitustyyli on loppujen lopuksi ollut olemassa ajallisesti melko lyhyen aikaa, kun ajattelee koko kirjoitetun sanan historiaa. Mututuntumalta arvioiden ehkä noin viitisen sataa vuotta, kun kirjoitustaito on kuitenkin vähintään 6000 vuotta vanhaa. Mitenkähän tuo kehittyi? Kuka keksi ja miksi?

Timo

[Memmil]

Omasta kokemuksestani kaunokirjoitus sarjiksissa ei ole koskaan ollut järin selvää. Myös näiden kaunokirjoitettujen sarjiksien kuvitus vierastuttaa...

Varmaankin se on olevinaan kovin taiteellista käyttää sellaisia koukeroita joista Erkkikään ei saa selkoa.

[Markku Myllymäki]

Mutta kun oikein ajattelee, niin tuo mokoma kaunokirjoitustyyli on loppujen lopuksi ollut olemassa ajallisesti melko lyhyen aikaa, kun ajattelee koko kirjoitetun sanan historiaa. Mututuntumalta arvioiden ehkä noin viitisen sataa vuotta, kun kirjoitustaito on kuitenkin vähintään 6000 vuotta vanhaa. Mitenkähän tuo kehittyi? Kuka keksi ja miksi?

Yksi pointti oli mustepullo & terä yhdistelmä, kaunoa voi kirjoittaa vetäen yhtä viivaa nostamatta terää paperista (koska wanhoilla terillä/paperityypeillä siitä seurasi joskus suttu).

Mutta myönnettäköön, että ei kaikki kaunossa ole mitenkään järjen sanelemaa. Jotkut asiat vain evoluoituu outoihin suuntiin.

Mutta huono kauno on... Luotaantyöntävää. Paras tapa karkoittaa lukijat sarjakuvasta on piirtää epäselvästi ja tekstittää puhekuplat käsialalla, josta lääkärikin olisi kateellinen. Se on sitä taidetta, pakko olla, kun kukaan ei ymmärrä.