Kysymyksiä hahmojen ja tarinoitten tasosta

[MTT]

80-luvun ja nykypäivän välillä on tapahtunut niin paljon, ettei mukaan ihan noin vain pääsekään.

Itse ilahduin suuresti kun bendisin new x-menit kootaan kahdeksi omnibus kirjaksi joista ensimmäinen on jo ilmestynyt. Tuosta varmaan pääsee ko jonkinverran kärryille missä mennään.

[Doctor Phantomizer]

Niin no, vaikka itse luenkin Hämistä kun muistan sen jatkumon ehkä parhaiten, niin en minä nyt sentään Hämistä lukisi jos pitäisi valita jotain ihan kunnolla hyvää sarjakuvaa. Onhan Hämis nyt parhaimmillaan moneen vuoteen, mutta ei se silti ole mitään Dark Knightia. Hmm. J.M.S.:n Hämikset kannattaa toki uusista Hämiksistä lukea.

Mitä tulee Ryhmä-X:ään niin Morrisonin X:t olivat hyvää kamaa, mutta sitten taso on vaihdellut ja on usein vaatinut kaikenlaisen turhan tiedon tietämistä mikä ei voisi oikeastaan kiinnostaa pätkääkään. Kuvitus tosin on ollut aika usein hyvää. Silloin kun on ollut.

Johtopäätös:
Unohda koko ko. lehtien lukeminen jos ensivaikutelma on tuo, sillä aikalailla tuota se onkin. Sen sijaan voisit lukea hyviä juoksuja jota varmasti on täälläkin vanhoissa keskusteluissa tarjota paljonkin. Ja ehkä kannattaisi laajentaa tuota Marvel tuotantoa lukuelämykseen. Katso vaikka Netissä suositeltuja juoksuja, ja kysy sitten asiasta täällä. Veikkaan että aikavarmasti löytyy jotain hyvää. Lue vaikka Brubakerin Kaput jos et muuta keksi.

[Miqz]

Johtopäätös:
Unohda koko ko. lehtien lukeminen jos ensivaikutelma on tuo, sillä aikalailla tuota se onkin. Sen sijaan voisit lukea hyviä juoksuja jota varmasti on täälläkin vanhoissa keskusteluissa tarjota paljonkin. Ja ehkä kannattaisi laajentaa tuota Marvel tuotantoa lukuelämykseen. Katso vaikka Netissä suositeltuja juoksuja, ja kysy sitten asiasta täällä. Veikkaan että aikavarmasti löytyy jotain hyvää. Lue vaikka Brubakerin Kaput jos et muuta keksi.

Ok, tattis. Sen verran voisin valottaa tilannettani että nyt parin kymmenen vuoden tauon jälkeen innostuin taas noista 2000-luvulla ilmestyneistä Ihmesarjoista + Egmontin todella hienoista kovakantisista julkaisuista. Tokihan nuoruus vietettiin 1980-1991 Marvel-sarjakuvan parissa ja kaikki sillä välillä julkaistu on siis luettu (ja omistettu aikoinaan). Nyt kun ei enää ole noita lehtiä niin olen keskittynyt noihin em. Egmontin 2000-luvun julkaisuihin, vanhoja lehtiä en ole jaksanut ostella. Nyt noita Ihmesarjoja ja kovakantisia olen sitten täydentänyt ostelemalla Essentialeja sekä Omnibus-kokoomia, lähinnä siten että on Ryhmä-X:n koko Claremont-kaanon kohta kasassa (tai ainakin tonne 1991-julkaistuihin asti) sekä klassisia 60-luvun X-miehiä, Ihmenelosia, Hulkkia, Thoria, Avengersia jne. Marvelin Omnibuseista ostin John Byrnen Ihmenelosten vol 1 ja Simonsonin Thorin, molemmat yli 1000-sivuisia jättejä. Ovat muuten mahtavan näköisiä, kokoisia ja kaikin puolin laadukkaita julkaisuja ja näyttävät pöydällä/kirjahyllyssä upeilta. Nyt tilasin vielä tuon sinun ja parin muun suositteleman Morrisonin New X-men juoksun Omnibusina noiden kahden em. viereen .

Kysymys lähinnä kuuluukin: mitä muita juoksuja / tarinasaagoja suosittelesitte ton yllä olevan pohjatiedon päälle? Pitäisi olla Omnibus/Essential tai vastaavassa formaatissa, yksittäisiä lehtiä en jaksa alkaa metsästämään, ja niitä on niin hankala säilöäkin. Lähinnä siis ulkomaisia julkaisuja tässä tiedustelen, kuten sanoin, nuo Egmontin upeat kovakantiset alkaa olemaan kaikki kasassa (myös DC-puolelta)

Miqz

[Miqz]

80-luvun alussa suomennettuja Hämähäkkimiehiähän on julkaistu jo kolme vuosikertaa näkkäreinä. Niistä voi saada nostalgisia fiilareita. Tuohon aikaan jätettiin vaan paljon tavaraa välistä, mutta ylipompittuja on tullut sittemmin Ihmesarjassa. Essentialinahan noita myös on, kaikki järjestyksessä. Minusta vain Ross Andrun piirrosjälki toimii väreissä parhaiten. En tiedä sitten miksi.

Juu, noi näkkärit on ostettu. Suosittelepas Jukka jotain suomessa julkaisematonta (tai lehdissä julkaistua) tarinasarjaa / jonkin tekijän juoksua / kokonaisuutta jonka saa essuna tai muuna kookkaampana (kovakantisena) koosteena. Mielellään tuon 80-luvun jälkeen, eli noilla antamillani "perusoppimäärän tiedoilla" pitäisi pärjätä.

[Vincent]

Joss Whedonin Astonishing X-Men on kyllä täyttä rautaa ja saatavilla (ainakin Amazonista) Omnibus muodossa. Pystyy oikein mukavasti nauttimaan vaikka tietämys joistain edeltävistä tarinoista olisikin heikossa kunnossa, sillä kaikki oleellinen tulee luontevasti esille tarinan aikana.

[Doctor Phantomizer]

Joss Whedonin Astonishing X-Men on kyllä täyttä rautaa ja saatavilla (ainakin Amazonista) Omnibus muodossa. Pystyy oikein mukavasti nauttimaan vaikka tietämys joistain edeltävistä tarinoista olisikin heikossa kunnossa, sillä kaikki oleellinen tulee luontevasti esille tarinan aikana.

Eikä ole. Ja olen kertonut jo niin moneen kertaan että miksi että suosittelen käyttämään hakua. Mitä tulee tietämykseen, niin kyllä minun ainakin piti lukea kaikkea joutavaa että pystyin lukemaan koko roskan. Morrisonin tapauksessa ei tarvitse lukea mitään, Astonishingiin tarvitaan vähintään Claremontit, hyvä muisti ja jonninjoutavia tarinoita siitä hemmetin viruksesta.

[Jarkko Sikiö]

Joss Whedonin Astonishing X-Men on rautaa, sitä vastaan puhuminen on kuin tuuleen huutaisi.

[Tina DeMona]

Eikä ole. Ja olen kertonut jo niin moneen kertaan että miksi että suosittelen käyttämään hakua. Mitä tulee tietämykseen, niin kyllä minun ainakin piti lukea kaikkea joutavaa että pystyin lukemaan koko roskan. Morrisonin tapauksessa ei tarvitse lukea mitään, Astonishingiin tarvitaan vähintään Claremontit, hyvä muisti ja jonninjoutavia tarinoita siitä hemmetin viruksesta.

Olemme jälleen eri mieltä kanssasi. Mikä on ihan OK! Mutta siinä yhdyn mielipiteeseesi, että Morrisonin settikin on erittäin kovaa kamaa.

[Miqz]

Entäs Claremont&Leen juoksu x-menissä? Säilyikö taso loppuun asti? Tuosta olis kaksi Omnibusia (Yhteensä yli 1600 sivua) olemassa? Meinaan näitä ei tainnut vielä tulla silloin 90 luvun alussa kun lopetin lukemisen hetkeksi...

Edit: nämä saa näköjään myös essuina. Tulisi myös puolet halvemmaksi...

[X-men]

Claremontin ja Leen rupeama oli ihan hyvä mutta oli siellä huonohkojakin tarinoita mutta kokonaisuutena luettava ja tuona aikana esiteltiin Genosha joka on ollut esillä vähän väliä sittemmin, Leellä oli oma tapansa piirtää hahmot (ja moni on ihasteli Leen Tajuntaa).

[Tina DeMona]

Minulle juuri tuo Claremont / Lee (ja siitä vähän eteenpäinkin) -supersuosiokausi on suunnilleen ainut pidempikestoinen jakso X-Meniä josta en ole hirveämmin piitannut. Leen taide on toki jumalaista, mutta nimenomaan tarinoiden kohdalla alettiin mennä vähän pyllymäkeä. Kökköjä hahmoja kuten Gambiitti alettiin puskea sieltä ja täältä, ja nämä tekivät hyvistä ja mielenkiintoisistakin hahmoista, kuten Rogue, täysin turhia ja ärsyttäviä. Kyklooppi / Jean Grey -touhu alkoi taas mennä täysin samoja latuja kuin aiemminkin. No, Tajunta ja Magneto olivat edelleen mielenkiintoisia, silloinkin.

Tiedän taas olevani vähemmistössä, koska monien tuttujeni mielestä juuri tämä on se X-Men mitä he ajattelevat. Mutta omasta mielestäni sarja alkoi juuri tuolloin menettää jotain tärkeää sielustaan. Vaikka hyviä tarinoita varmasti oli silloinkin.

[Shimo]

Tiedän taas olevani vähemmistössä, koska monien tuttujeni mielestä juuri tämä on se X-Men mitä he ajattelevat. Mutta omasta mielestäni sarja alkoi juuri tuolloin menettää jotain tärkeää sielustaan. Vaikka hyviä tarinoita varmasti oli silloinkin.

Sielutoveri!

Noiden aikojen jälkeen sinnittelin vielä joitakin aikoja mukana toivoen, että kyllä se paremmaksi muuttuu. Sitten huomasin, että ostan varmaan kuutta lehteä enkä ole lukenut ainuttakaan numeroa vuoteen. Enkä halua. Silloin loppui Marvel-lehtien ostaminen.

Mikä oli kova veto, joskus 90-91 tai niillä main ostin varmaan 20 Marvel-lehteä säännöllisesti, plus tukuttain vanhempia numeroita.

[hatinufer]

Mun mielestä Claremontin puhti loppui noin numerossa 215, eli paljon aiemmin... Kesti tosi kauan, ennenkuin törmäsin uudelleen hyviin X-Men-tarinoihin. Lobdell, , Alan Davis, Morrison, Whedon olivat raikas tuulahdus siihen tunkkaisuuteen, jonka Claremont jätti roikkuessaan lehdessä, jonka kirjoittamisen kipinän oli kadottanut(luisuessaan ns. oikeisiin kirjallisiin projekteihin).
Parhaimmillaan Claremont oli todella hyvä, ja huonoimmillaan todella huono. Claremontin paluu X-Men-projektiin oli aivan erityisen kamala...

[Lönkka]

Numeroon 200 asti äksät olivat parhautta. Aloin ostamaan alkuperäisiä jo ennen sitä, ja jouduin pian pettymään.

Samoilla linjoilla ollaan edellisten kanssa.

180 oli mulle eka irtonumero ja pitkään kesti kunnes uskalsin lopettaa vaikka kuonassa oli kahlattu jo pitkään. Leen taide ei uponnut koskaan minuun.

[Tina DeMona]

Minä en noita numerointeja muista... Mutta itsestäni ainakin vielä ne Marc Silvestrin piirtämät tarinat (Dan Greenin tussauksesta huolimatta) oli kaikin puolin jees. Oli punkkari-Storm (joka kyllä vissiin oli voimaton suurimman osan aikaa silloin) ja Asgard-trilogiaa ja muuta. On kyllä noidenkin lukemisesta aikaa. Tason notkahduksia oli ehkä enemmän kuin muistankaan.