Logicomix

[Lurker]

Ad Libris tätä jo myy vaikkei ole vielä ilmestynyt... Toivottavasti saadaan kohta ulos. Lienee ihan yleisimminkin syksyn kirjatapauksia.

Logicomix. Nerouden ja hulluuden rajalla (Nidottu)

Logicomix on aivan omanlaisensa kirja. Se esittää värikkään sarjakuvan keinoin modernin tieteen merkittävimmän edistysaskeleen: logiikan kehityksen kohti tekoälyn ja tietokoneiden keksimistä. Bertrand Russellin elämäntarinan kautta Logicomix tutustuttaa lukijan filosofian supersankareihin Gottlob Fregestä Ludwig Wittgensteiniin.

Filosofia etsii selkeän ajattelun sääntöjä. Sitä varten on kyseenalaistettava ymmärryksen peruspilareita, eivätkä syvimmät sukellukset ole vaarattomia. Moni loogikko kadottaa mielensä tasapainon. Filosofeja itseään tuntuu riivaavan intohimo, eikä pelkästään älyllinen. Siispä miten filosofi ratkaisee ongelman rakastuttuaan lähimmän työtoverinsa vaimoon?


Kirjoittaneet  Apostolos Doxiadis ja Christos H. Papadimitriou
Taiteilleet Alecos Papadatos ja Annie Di Donna

http://www.logicomix.com/en/
http://www.nytimes.com/2009/09/27/books/review/Holt-t.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Logicomix

[Lurker]

Vasta on ehditty selailuvaiheeseen, kun tämä aarre sarjakuvafestareilta kotiin saatiin. Opuksen mainitsi merkkiteoksena myös guru Gravett. Kreikkalaista sarjakuvaa!

[Tertsi]

Minäkin ostin tämän. Näytti oikein hyvältä verrattuna vaikkapa Ryppyjä-albumiin, joka on piirretty vähän saman tyylisesti, mutta oleellisesti huonommin.

Nyt pitää sitten vielä yrittää ymmärtääkin lukemansa...  Voi voi  

[José Cigueno]

Ohhoh. Toivottavasti on edes aavistuksen miellyttävämpää luettavampaa kuin Papadimitrioun vanhempi merkkiteos Elements of Theory of Computation 

[Lurker]

Ohhoh. Toivottavasti on edes aavistuksen miellyttävämpää luettavampaa kuin Papadimitrioun vanhempi merkkiteos Elements of Theory of Computation  

Logicomixissa kuvien sekvenssien komputaatiota käytetään simuloimaan luonnon prosesseja ja ilmiöitä, ihan elämää itseään siis.

Ko. sarjakuvaromaani toimii äärellisen automaatin tapaan, jossa kuvasarjoja on käytetty tulkinnan kohteena olevien tietojoukon (so. sekavia loogikkoja) mallintamiseen eräänlaisena tilojen ja niiden välisten relaatioiden tai siirtymien joukkona. Tilat on merkitty ruudulla.

Lukija saa syötteen ruutu kerrallaan.

[Petteri Oja]

Tämä imaisi tehokkaasti mukaansa. Yli 300 sivua ei-niin-helposti sisäistettävää luettavaa mutta ei tylsää missään vaiheessa. Suositeltava!

Moitteita antaisin suomalaisen version kannesta. Ihmettelin siihen laitettua vanhaa vitsiä ("hän puhuu totta kun sanoo valehtelevansa aina") ja eihän sitä näemmä englanninkielisessä versiossa olekaan. Myöskin englanninkielisen version alaotsikko "An Epic Search for Truth" on minusta kuvaavampi kuin suomiversion "Nerouden ja hulluuden rajalla", vaikka sekään ei toki harhaan mene.

Joka tapauksessa erinomainen käännösvalinta.

[Lurker]

Totuuden eeppinen etsintä ei vain kuulosta kovin hyvältä suomeksi...

Totuuden spektaakkelimainen haku? Ei sekään.

Totuuden suuretsinnät? Ei ihan...

Tosiolevaisuus hukassa? Jaa, tuota...

[Timo Ronkainen]

Kadonneen totuuden metsästäjät? 
Tää piti hankkiman jo festareilta, mutta ei jotenkin sitten tarttunut silmään. Vähän niinkuin ei olis ollutkaan.

Timo

[Petteri Oja]

Lopullisen totuuden etsintä? Eiköhän siihen joku kikkailematon lause löytyisi.

[Lurker]

Loputtoman totuuden etsintä? Heh.

No joo. Pitää muuten vielä kehua kirjan painoasua, huolellista työtä. Suomentaja Tua Korhonen tuntuu onnistuneen työssään, sujuvaa suomea vaikeasta aiheesta.

[Jiksi]

Erinomaisen mainio opus, hauskaa että tällaista julkaistaan! Ei tämä nyt niin kovin innostava aiheensa osalta ollut, minulta kun kesti poikkeuksellisen pitkään, käytännössä viikon, ennen kuin sain opuksen kokonaisuudessaan luetuksi vähin erin.

Sarjakuvana, kenties juuri teknisenä suorituksena, tämä on kuitenkin jotain erinomaisen kiinnostavaa, sillä vaikka tekijät niin itse väittävätkin, ei tämä varsinaisesti ole omaelämäkerta miehestä nimeltään Bertrand Russell, vaan dokumentti hänestä.

Dokumentaristit, eli tietenkin sarjakuvan tekijät, keskustelevat päähenkilöstä ja siitä kuinka tarinaa työstävät. Tätä kutsutaan tavanomaisesti metasarjakuvaksi – eritoten kun vielä kehtaavat puhutella lukijaansa suoraan.

Varsinaista dokumentin päähenkilöä käsitellään takaumina siten, että hän pitää luentoa toisen maailmansodan alla kertoen luennolla oman elämänkertansa, keskittyen eritoten ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin vuosiin. Tämä ei ollut mielestäni kovin hyvä ratkaisu, kun jo nykyaikaan sijoittuvat osuudet veivät tilaa tarinan henkilöiltä.

Luento toi kenties teokseen pientä jäykkyyttä ja paksun opuksen sivujen riittämättömyys näkyy siinä, että päähenkilön yksityiselämän eri vaiheet hakivat oikeaa tasapainoa hänen työnsä ja ideoidensa kanssa.

Tärkeimpinä näistä vaiheista ovat suhteet ensimmäiseen vaimoon ja toiseen rakkauteen, toinen vaimo sen sijaan tuotiin esiin ilman mitään alustusta, vaikka edelliset suhteet käsiteltiin juurta jaksaen.

Kovin vaikeaselkoinen tämä ei ollut, olisi hyvin saanut olla hieman akateemisempikin, sanan paremmissa merkityksissä. Hieman minua vaivasi ratkaisu, jossa dokumentaristit nykyaikaan sijoittuvissa osuuksissa vääntävät rautalankaa sellaisesta, mikä oli jo käsitelty  – tai olisi voitu käsitellä – itse tarinan keinoin. Lopussa vielä kehtaavat esittää väittelyn muodossa omille ratkaisuilleen kritiikkiä. Aika velikultia!

Tarinan mielenkiintoisin osuus alkaa sivun 160 paikkeilla, kun opus keskittyy syvemmin päähenkilön työhön. Loppupuoli toimi muutoinkin mielestäni paremmin, eritoten Ludwig Wittgensteinin käänteet sodassa olivat kiintoisia.

Kuvittaja Alekos Papadatos ei ole lainkaan sellainen jäykän ligne clairen taitaja, vaan kuvitus on erinomaisen elävää, ehkä tekijän animaatiotaustan ansiosta. Lisäksi tämä opus on erittäin elegantti ja korkealaatuinen, hieno vaihtoehto kovakantisille julkaisuille.

[Lewis]

Liityn mielelläni kirjaa ylistävien joukkoon. Mainio, helppolukuinen opus ja taitavasti piirretty. Ovelia metatasollisia juttuja koko kirja täynnä.
Russel on filosofina ja henkilönä aina ollut mielenkiintoinen, puhumattakaan Wittgensteinista. Näinkin laadukkaasti painetun opuksen voi suoda herättävän positiivisia fiiliksiä jopa matikkaakin kohtaan.
Ainoastaan kirjan loppu oli mielestäni kehnompi. Täydensi hyvin hulluus ja nerous teemaa, mutta ei mielestäni toiminut hyvällä tavalla.

Joonas

[Lurker]

Koko sivun juttu "Sarjakuva logiikasta vie matematiikan juurille" tänään (16.11.) Hesarin Tiede-sivuilla.

"Logicomix ei ole perinteistä logiikkaa vasta-alkajille -tyyliä. Se on ennen kaikkea sarjakuvatarina, jonka keskiössä ovat ihmiset intohimoineen, totuuden ja varmuuden etsintä, optimismi ja epätoivo. Se on myös kertomus neroudesta ja hulluudesta."

Luulisi jutulla olevan vaikutusta jo myyntiinkin, sen verran näkyvästi oli esille.

[tmielone]

Logicomix on viimein arvioitu myös Kvaakissa.

Sarjakuvalla on myös erinomaiset nettisivut, joilta löytyy näytteitä piirtämisen eri vaiheista ja valokuvia tarinan tapahtumapaikoista.

[Hui_hai]

Logicomix laittaa kyllä tarkistamaan kuluvan vuoden uutuudet ihan vain jotta osaa äänestää oikeaa käännösalbumia aikanaan vuoden parhaaksi (käännökseksi).  Tykkäsin kyllä, mutta olenkin aina tykännyt näistä 'hankalia asioita' sisältävistä järkäleistä. Ehkä ne yliopiston matematiikan ja logiikan kurssit viimeinkin toivat lisäarvoa alämääni