Idea kustantamoille...

[Markku Myllymäki]

Tällä palstalla on viime aikoina aika paljon keskusteltu siitä, mitä julkaistaan, mitä lopetetaan ja mitä pitäisi julkaista. Minulla on ehdotus.

Olen seuraillut tätä sarjakuvamaailmaa suht aktiivisesti kolmisen vuosikymmentä ja melkoista laidasta laitaan loikkimista on ollut. Sarjakuvamarkkina on tänään pirstaleisempi kuin koskaan ennen ja näyttää siltä että yksittäiset nimikkeet eivät kauan potki. Tilaa ei ilmeisesti ole äärettömälle määrälle sarjakuvaa (toisin kuin 90-luvulla uskottiin...). Sarjakuva elää nyt melko vaikeaa kautta, 90-luvun juhlien jälkeen näyttää tulleen melkoinen krapula.

Aikojen saatossa ilmestyi monia sellaisia julkaisuja kuin Ruutu, Non-stop, Tapiiri ja Kylmä metalli. Heavy Metal kuuluu sarjaan vaikka onkin englanninkielistä tuontisarjakuvaa. Näissä idea oli kerätä hyvää sarjakuvaa eri tekijöiltä ja julkaista sitä säännöllisesti (yleistys, mutta ei puututa siihen).

Nyt kysyn ihan vaan mielenkiinnosta -- eikö nyt voisi kokeilla tällaista laatusarjakuvaa kokoavaa lehteä, jossa ei tietenkään tällä kertaa tarvitsisi keskittyä vain eurooppalaiseen sarjakuvaan vaan ottaa myös amerikkalaista ja japanilaista sisältöön harkinnan mukaan...?

Tämmöinen lehti voisi kestää ajan hammasta paremmin kuin jokin yhden kustantajan tuotoksiin keskittyvä lehti.

Jos asia on julkaisuna mahdoton (esim. jos alkuperäiskustantajat estävät julkaisemasta tällaista sekoitusta), haluaisin ymmärtää miksi.

Tänä päivänä sarjakuvaharrastajalla on kahtia jakautunut tilanne sarjakuvan hankinnassa. Joitakin harvoja Helsingin seudun liikkeitä lukuun ottamatta tarjonta kotimaassa on vähäistä ja laadullisesti kovin vaihtelevaa. Toisaalta Internetin kautta tilaaminen on englantia taitaville suhteellisen helppoa. Amerikkalaisten lehtien saatavuus netin kautta on hyvä. Mutta muut kieliryhmät ovatkin eri asia. Kovin moni ei osaa ranskaa, italiaa, espanjaa jne.

Mutta tällainen kokoomalehti saattaisi tuoda tavaraa muista kieliryhmistä ja julkaista myös sellaista materiaalia, jonka saatavuus on englannin kielelläkin huono. Siis out-of-print materiaalia tai vähemmän tunnettua.

Mielipiteitä?

[Rami Rautkorpi]

Hmmm... tulee mieleen yksi lehti, jonka tilasin, mutta se ei koskaan ilmestynyt.

[VesaK]

Tää on vaikea, vaikea jutttu. Tuonkaltaisen lehden pusaaminen ja markkinointi kysyy many dollah, many dollah. Antologia-albumit eivät puolestaan menesty, syystä kuin toisesta, menestyväthän Greatest Disco Hits -levyt musiikkipuolella kyllä.

[Otto Sinisalo]

Jos asia on julkaisuna mahdoton (esim. jos alkuperäiskustantajat estävät julkaisemasta tällaista sekoitusta), haluaisin ymmärtää miksi.

Optimismi on toki hyvästä, Markku, mutta alaa seuranneena muistanet, että tätä yritettiin viimeksi vuonna 2002 ... tai jos et, niin Timo Ronkainen muistuttaa.

Epäonnistumisen syistä onkin sitten monia mielipiteitä.

[Markku Myllymäki]

Tuonkaltaisen lehden pusaaminen ja markkinointi kysyy many dollah, many dollah. Antologia-albumit eivät puolestaan menesty, syystä kuin toisesta, menestyväthän Greatest Disco Hits -levyt musiikkipuolella kyllä.

Ihmistyövoiman käyttö on kallista    . Mutta uskoisin että se voisi olla silti kannattavaa. Muistetaan nyt kuitenkin että tämä on Suomi -- missä muualla maailmassa esim. Aku Ankka on sellaisessa statuksessa kuin Suomessa? Kyse on siitä, saadaanko muutkin liikkeelle kuin pitkäaikaiset harrastajat. Sitten voidaan julkaista mokomaa 50 vuotta.  

Tämä on idea. Se voi olla huono. Ehkä nykyaika vaatii, että lehdellä on taustalla tietokonepelejä, elokuvia ja tv-sarja, ennenkuin kannattavuus löytyy. Jotenkin kuitenkin uskon, että sarjakuva voi elää omilla ehdoillaankin.  

[Markku Myllymäki]

Optimismi on toki hyvästä, Markku, mutta alaa seuranneena muistanet, että tätä yritettiin viimeksi vuonna 2002 ... tai jos et, niin Timo Ronkainen muistuttaa.

Epäonnistumisen syistä onkin sitten monia mielipiteitä.

En tiennyt mitään tuosta 2002 touhusta. Tuo nyt oli sitten suorastaan selkeä analyysi koko homman mahdottomuudesta. Koomista kuinka tietokonepelejä on yritetty edes änkeä samaan lehteen. Hyvä tietää että yritetty on ja paljon kunnioitusta yrittäjille.  

Huvittavaa kuinka rahoitus on aina se mihin kaikki karahtaa -- mutta tämä on minulle tuttua työelämästä, joka ei liity mitenkään sarjakuviin.   Excel-ekonomi rulettaa ja muut kyykkyyn.  

Sarjakuva on taas yksi ilmiö joka syrjäytyy, ei niinkään siksi, että siinä itsessään olisi jotain vikaa, vaan siksi, että suuret joukot ohjaillaan rahalla aina takaisin niiden asioiden pariin mistä ekonomia sanoo, että rahan tällä quartaalilla pitää tulla.  

Huokaus. Joskus minä piruuttani kustannan oman lehden, ihan ilkeyttäni. Mutta ei nykyisellä rahatilanteella.   8)

[Jösse]

Sisällön pitäisi olla aika monen massussa sulavaa, eli tavallisen lukijan silmin kovin erikoisella sisällöllä ei laajaa lukijakuntaa saa kerättyä...

Mukana saisi olla myös jotain laajalti  tunnettuja nimiä, vaikkapa rakastamaani Blueberryä...  

Ja sellaista Non Stop-jatkosarjameinikiä ei ainakaan kannata rakentaa.

[Tuuk42]

Tälläisen lehden tekeminen on nykyisin hankalaa monesta syystä. Lehdessä tulisi olla laajalta alueelta tekijöitä, osan pitäisi olla tunnettuja nimiä ns. vetonauloja, osan ennestään tuntemattomia. Lehdellä pitäisi olla kumminkin joku punainen lanka, jokin tekijä joka luo lehdelle imagon ettei siitä tulee pelkkää sillisalaattia. Sitten juttujen pitäisi olla kokonaisia eikä jatkosarjoja, koska irtonumero-ostajille tälläinen on vain riesaksi. Hintakin pitäisi vielä pitää kohdallaan. Kunnianhimoinen idea mutta vaatii paljon rahkeita toteuttaa, tai edes yrittää toteuttaa. Jonkinlainen teemanumero systeemi voisi toimia. Juttujenkin pitäisi olla sen verran erikoisia että pitkänlinjan harrastajat kiinnoistuisivat ja sen verran helposti sulavaa että satunnaisostajatkin kiinnostuisivat.

Joku kustantamo toki voisi tehdä kokoomasarjan jossa olisi sarjakuvia laidasta laitaan. Uusien tekijöiden palkkaamisen kynnys olisi ehkä matalampi kun voisi julkaista varmojen nimien imussa.

Mene ja tiedä. Nostan hattua jos joku edes yrittää moista.

[Tertsi]

Lehdessä pitäisi nimenomaan olla jatkosarjoja. Muuten yksittäisten irtonumeroiden myyntimäärät voisivat vaihdella hurjasti. Pitää pakottaa jengi tilaamaan lehteä. Jatkosarjojen jaksojen pituutta voi sitten miettiä erikseen.

No, mitä tässä horisemaan, tällainen läpykkähän ei kannata täällä pohjoisessa.

 

[VesaK]

No, mitä tässä horisemaan, tällainen läpykkähän ei kannata täällä pohjoisessa.

Eipäs tipauteta ennen kuin nuolaistaan! Lukijat äänestävät rahoillaan, eli pistätte vaan kaikki säästönne peliin ja kun jokainen n. 400 kvaakkilaisesta ostaa kerralla 10 numeroa niin ollaan jo kannattavuusrajan liepeillä.

No, naaburmaissamme menestyvät lähinnä Hubasarjat-tyyliset strippiantologialehdet... Ei oo enää Epixiä ja muita Horst Schröderin julkaisuja (jotka painettiin Suomessa, muuten).

[Markku Myllymäki]

Eipäs tipauteta ennen kuin nuolaistaan! Lukijat äänestävät rahoillaan, eli pistätte vaan kaikki säästönne peliin ja kun jokainen n. 400 kvaakkilaisesta ostaa kerralla 10 numeroa niin ollaan jo kannattavuusrajan liepeillä.

Onko 4 000 tosiaan kannattavuusraja valtakunnalliselle lehdelle? Kuulostaa isolta, mutta mittakaavan pitää tietysti kulujen kanssa olla iso. Hullunkurista, romaaneilla lienee samantapainen raja.

Omakustannepuolellahan 10 % tuosta lienee jo miltei mahdottomuus (mutta tietysti omakustannepuolella ei ole samaa massaviehätystä muutenkaan (perustelu: ostin tuossa juuri 60 eurolla omakustanteita ja jälki ei kyllä vakuuta varmasti ei-harrastajaa)).

...ja sitten jos ajattelee piirtäjää ja käsikirjoittajaa... Ei ihme että kaikki sarjakuva tulee suurilta markkina-alueilta. Jos sarjislehteä myydään tuommoiset neljännesmiljoona kipaletta, siitä riittää jaettavaa vähän eri tavalla!  

[Timo Ronkainen]

Joku kustantamo toki voisi tehdä kokoomasarjan jossa olisi sarjakuvia laidasta laitaan.

Jalava yritteli Suuri Sarjakuvakirja kirjasarjallaan (kolmeko niitä tuli vai neljä). Esikuvana oli muinoin 70 -luvulla ilmestynyt saman niminen kirja, jossa oli kylläkin vain sanomalehtisarjoja.

enää Epixiä ja muita Horst Schröderin julkaisuja

Mitäköhän Schröder mahtaa tätä nykyä puuhata? Tuliko bankrotti?

timo

[Lurker]

Uudet markkinoille yrittävät lehdet ovat nyt lähes järjestään epäonnistuneet.  

Miten kävi Dylan Dogille?
Julialle?
Magic Fantasylle?
Transformerseille?

Huomasiko kukaan, että Pecos Billiäkin tuli uusintapainoksina kaksi lehteä ulos? Ei sekään vanha suosikki enää suomalaisia innostanut.

Veikkaan, että pitkäikäisistä lehdista Mustanaamio vielä muutaman vuoden sisällä kuolee Suomesta pois vaikka se Ruotsissa jatkaakin ikuisesti.

Vaan yksi menestystarina on ja uusi kohderyhmä!
W.I.T.C.H. Kyllä joskus tärppää (ellei sitten noitakonsteilla ole osuutta asiaan).

Dylan Dog silti harmittaa...

Mitä siihen Blueberryyn tulee, niin kuinkahan monta eri kustantajaa kyseisellä kovasti Belmondon näköisellä herralla on meillä ollut? Onneksi joku aina yrittää. Ja pieni ihme on, että saimme Luupäät suomeksi. Kiitos siitä.

[Vieras]

Lehdessä pitäisi nimenomaan olla jatkosarjoja. Muuten yksittäisten irtonumeroiden myyntimäärät voisivat vaihdella hurjasti. Pitää pakottaa jengi tilaamaan lehteä. Jatkosarjojen jaksojen pituutta voi sitten miettiä erikseen.

Optimi voisi olla, että lehdessä olisi aina yksi kokonainen albumin mittainen sarja sekä jatkosarjoja 4-5 kpl noin 10 sivua kutakin. Tällöin jatkosarja kestäisi 4-6 numeron verran. Ilmestymistahti olisi kerran kuukaudessa. Sivumäärä olisi noin 100 sivua elikkä lehti vastaisi kooltaan Heavy Metal:ia.

Ja hyvä varmaan olisi, jos lehteä pystyisi samalla julkaisemaan ainakin ruotsiksi.

[Veli Loponen]

Olisipa kiva tietää kuinka moni Kvaakkiin rekisteröityneistä tilas UusiRuudun. Ja vastaavasti (Markun "tietämättömyydestä" pääteltynä), kuinka moni missasi sen täysin.
Ehkäpä tosiaan tulos olisi ollut toinen, jos mainoskamppanja olisi ollut parempi... Minäkin sain tietää siitä kai vaan sarjisfestareiden kautta, kun siellä jaettiin tilauslappuja.