Piirrän aika pitkälti mutu-tuntumalla.
Kuten myös. Kun tuolla depressiivisellä geometrialla aikansa puljaa, ei sitä sitten enää paljoa jaksa tosielämässä pilkuntarkasti käyttää, ellei ole pakko (esim työnantaja vaatii).
Eikä kai sarjakuvissa sellaista pakkoa olekaan, että kuvasta voisi mitata siinä näkyvän parvekkeen kaiteen korkeus lattian pinnasta. Eiköhän se riitä, että näyttää järkeenkäyvältä ja sopii kuvan sommitteluun.
On totta, että kun on joutunut jonkun verran konstruoimaan (ihan totta, tuommoista sanaa muistaakseni siitä käytettiin) perspektiivipiirustuksia, on siitä apua nyt jälkeenpäin. Hihasta vedetyn perspektiivin löytyminen on
ehkä nyt sitten helpompaa.
Toisaalta, tuntuu välillä siltä, että oon itse aika jumissa tuossa deskiksen määrittelemässä maailmassa. Siis en kunnolla osaa tehdä kuvia, joissa tuo pers... olisi heivattu jorpakkoon tyylikkäästi. Kuten esmes Pija Lindenbaumin lastenkirjoissa.