Sivun ja siveltimen koko

[Teräskäsine]

Varmaan tuolta jostain olisi löytynyt kysymyksiä sarjakuvista-tobici, mutta pistetään tämä kysymys nyt kuitenkin tänne. Olen piirtämässä ensimmäistä kertaa sarjakuvani A3 koossa, jonka sitten pienennän A4 kokoon. Sitä kysyisin, että pitäisikö käytettävän siveltimen olla isompi kuin A4 koossa piirrettäessä? Ja vielä, piirretäänkö ihmiset isommalla siveltimellä kuin taustat? Tämä tietenkin riippuu tekijästä, mutta joku, joka piirtää sarjiksensa A3 kokoon, voisi hieman kertoilla työskentelytavoistaan.

[JanneT]

Varmaan tuolta jostain olisi löytynyt kysymyksiä sarjakuvista-tobici, mutta pistetään tämä kysymys nyt kuitenkin tänne. Olen piirtämässä ensimmäistä kertaa sarjakuvani A3 koossa, jonka sitten pienennän A4 kokoon. Sitä kysyisin, että pitäisikö käytettävän siveltimen olla isompi kuin A4 koossa piirrettäessä?

A3-koosta pienennettäessä tussiviivakin luonnollisesti ohenee, mikä on hyvä ottaa huomioon. Eli suurempi sivellin voi olla ihan hyvä ratkaisu.

Ja vielä, piirretäänkö ihmiset isommalla siveltimellä kuin taustat? Tämä tietenkin riippuu tekijästä, mutta joku, joka piirtää sarjiksensa A3 kokoon, voisi hieman kertoilla työskentelytavoistaan.

Tausta tussataan usein etualaa ohuemmalla viivalla, mutta kuten sanoit riippuu tietenkin tyylistä ja tekijästä. Ajatushan siinä on kuvan jäsentäminen ja syvyysvaikutelman luominen. Mutta paras neuvo tuohonkin on tutkia valmiissa sarjakuvissa olevia ratkaisuja.

[rama]

Kuten Janne T jo totesi viivan paksuus on tyyli- ja makuasia. Helpointa lienee tehdä muutama koeruutu eri paksuisilla tusseilla, scannata lopulliseen kokoon, vertailla tuloksia ja valita se mieleisin.

[hannu lipponen]

Itse käytän saman kokoista sivellintä läpi koko työn. Esmes tempera n:o 2:lla pystyn painetta vaihtelemalla vetämään sekä usemman millin levyistä että kapeaa hiuksenohutta viivaa. Joskus vedän taustan viivat tasapaksulla tussikynällä, tulee etualaan vähän kontrastia.

Kannattaa kokeilla eikä murehtia asoiden teknistä "oikeellisuutta", anna mennä vaan!

[Jyrki Vainio]

Siveltimen juttu on nimenomaan siinä, että hyvälaatuisella siveltimellä pystyy tekemään hyvin laajan skaalan erilaisia viivoja työkalua vaihtamatta.
(Jostain jutusta luin, kuinka se kaveri, joka nykyään tussaa Asterixeja, käyttää ties kuinka montaa erilaista sivellintä. Minun hämmentynyt reaktioni oli että what's the point?)

Jos katsot minun galleriasivuani, niin luonnoskirjan töitä ja kahta kuvitusta lukuunottamatta kaikki siellä (*) on tussattu pääasiassa yhdellä siveltimellä, Winsor & Newtonin Series #7 koolla 0.
Siis jossain taustaviivoituksissa ja sävytyksissä on toki muita työkaluja, mutta pääosa on sivellintä.

(*) Sarjakuvien ja pilakuvien osastoista löysin YHDEN jutun, joka on tussattu terällä. Jos minulla olisi faneja, yllyttäisin tässä kohtaa etsimään, mikä niistä se on.

Nuo Winsor & Newtonit ovat kalliita (hinnan saa periaatteessa siitä, että laittaa koon perään nollan: #2 = 20 E, #4 = 40 E, #6 = 60 E - nolla vaan ei sekään ole ilmainen), mutta myös erittäin hyviä: neloseenkin saa vielä hyvin niin terävän kärjen, että hienoinkin hiusviiva onnistuu, ohuimmasta päästä taas nollassakin on sen verran pitkät karvat, että niitä pitkittäin käyttämällä saa aika paksuja viivoja. Maku- ja tottumuskysymys sitten, mitä kannattaa käyttää.
Minulla nyt vain sattui 16-vuotiaana tuo nolla olemaan ensimmäinen, joka osui käteen, joten sitä olen sitten opetellut käyttämään (niin tottuneesti, että parit satunnaiset yritykset käyttää kakkosta tai nelosta eivät ole tuottaneet hyvää tulosta: pidän piirtäessä sivellintä kädessä niin läheltä kärkeä, että isommassa siveltimessä sormet ajautuvat vaistomaisesti musteeseen saakka! Työvälineen vaihto vaatisi kokonaan uuden "sormituksen" opettelua ja sisäistämistä. Voisi silti ehkä kannattaa...)
Jos olet aikeissa joka tapauksessa opetella uutta työvälinettä, suosittelisin kyllä opettelemaan suoraan käyttämään vaikkapa kakkosta, kolmosta tai nelosta. Ne tarjoavat isomman "dynamiikan", laajemman skaalan viivoja käytettäväksi, sekä myös isomman terän ansiosta kantavat enemmän mustetta, joten niillä on mahdollista piirtää pitempään yhtäjaksoisesti kastamatta välillä musteeseen.

[AapoK]

Nyttemmin olen käyttänyt sivellintä harmaasävytyksen tekemiseen mutta kaksi Hanartin näädänkarvavälinettä on käytössä. Koot 2 ja 8.

Piirtämiskokona on ollut A3 mutta koska esmes tuota U-255:ta kun teen A4:lle, on ääriviivat tehtävä huopakynillä. Kuitenkin kun tässäkin sarjakuvassa käytän harmaalaveerausta, molemmat siveltimet ovat hyödyllisiä (varsinkin tuo isompi).

[keijoahlqvist]

Jyrkin kirjoitus oli mainio, mutta lisään että nelosen sivellin varastoi reilusti enemmän väriä kuin pienempi, ja tekee yhden karvan viivaa.

Ja saa niitä halvemmallakin, itse makson raphael nelosesta 25.

[hannu lipponen]

Itse käytän tätä nykyä keinokuitusiveltimiä ihan kustannussyistä. Tempera #2 taitaa maksaa pari euroa, ja se kestää ainakin mun käytössä ihan mainiosti, jäykistelen sen palasaippualla pesun jälkeen.

Mun vinkkelistä näädänkarvat on aivan turhan tyyriitä pelejä, harottamaan nekin alkaa. Tai sitten en osaa oikeanlaisia huoltotoimenpiteitä. Käytin aiemmin #4:ää, mutta sitten hankin 2:n ajatellen, että teen kahdella siveltimellä. Sitten se 2 vain jotenkin jäi käteen, kun huomasin, että syntyy se silläkin. Tykkään tehdä vähän turhan tikkuista jälkeä.

[JanneT]

Siveltimen juttu on nimenomaan siinä, että hyvälaatuisella siveltimellä pystyy tekemään hyvin laajan skaalan erilaisia viivoja työkalua vaihtamatta.
(Jostain jutusta luin, kuinka se kaveri, joka nykyään tussaa Asterixeja, käyttää ties kuinka montaa erilaista sivellintä. Minun hämmentynyt reaktioni oli että what's the point?)

Tuo on kyllä erittäin totta. Jos tekee tussauksensa pääsääntöisesti vaikkapa A4:lle 141% suurennoksena kannattaa lähtökohtaisesti ehkä miettiä vähän pienempää sivellintä kuin A1:lle 400% kokoon vääntävän, jotta siveltimen muodosta saa enemmän irti, mutta hyvän näädänkarvasiveltimen upeushan on juuri sen hyvässä hallittavuudessa ja joustavassa skaalassa. Keijon tavoin itse suosin mieluummin vähän suurempaa sivellintä, jottei tarvitse jatkuvasti dippailla.

Nuo Winsor & Newtonit ovat kalliita (hinnan saa periaatteessa siitä, että laittaa koon perään nollan: #2 = 20 E, #4 = 40 E, #6 = 60 E - nolla vaan ei sekään ole ilmainen), mutta myös erittäin hyviä: neloseenkin saa vielä hyvin niin terävän kärjen, että hienoinkin hiusviiva onnistuu, ohuimmasta päästä taas nollassakin on sen verran pitkät karvat, että niitä pitkittäin käyttämällä saa aika paksuja viivoja. Maku- ja tottumuskysymys sitten, mitä kannattaa käyttää.

Minulla on W&Nien kanssa aina sama ongelma: terä tuppaa jakautumaan uunituoreellakin siveltimellä nopeasti käytössä kahtia. Samaan ongelmaan en ole törmännyt Raphaelissa, jotka ovat lisäksi halvempia, mutta nyt on viime aikoina tuntunut taso niissäkin laskeneen. Alkavatko näädänketaleet käydä liian harvinaisiksi?

[keijoahlqvist]

Alkavatko näädänketaleet käydä liian harvinaisiksi?

Ja koska Animalia iskee silmänsä sarjakuvantekijöihin! 
 
Sprayatut originaalit...

No, totta kyllä keinokuitusiveltimet on riittävän hyviä (todistaa Tikkasen Petteri), ja Brushpen varsinkin. (Sitten saa pelätä öljyn loppumista.)

[Jyrki Vainio]

No, totta kyllä keinokuitusiveltimet on riittävän hyviä (todistaa Tikkasen Petteri)

Ja Hunt Emerson. Osoittaa hyvin havainnollisesti, että yksityiskohtainen tiherrys ja viivavarjostuskin luonnistuu mallikkaasti. (Tosin kertoi myös aikanaan Kemissä, että kuluttaakin sitten siveltimiä miltei kertakäyttötavarana: silloin sanoi vaihtavansa sivellintä joka 1-2 sivun jälkeen!)

[Timo Ronkainen]

Ja koska Animalia iskee silmänsä sarjakuvantekijöihin! 

Oliskohan olemassa luomunäädänkarvasiveltimiä? Varovaisesti vain leikataan lempeästi loukutetuilta ja uneen tuuditetuilta näädiltä hännäpäästä siveltimentupsun verran karvaa muutaman kerran vuodessa.

Timo

[JanneT]

Oliskohan olemassa luomunäädänkarvasiveltimiä? Varovaisesti vain leikataan lempeästi loukutetuilta ja uneen tuuditetuilta näädiltä hännäpäästä siveltimentupsun verran karvaa muutaman kerran vuodessa.

Jos nyt en väärin muista niin kärkivalmistajat väittivät ainakin aikaisemmin käyttävänsä vain vapaana kirmaavien näätien karvaa kun tarhatuisa ei saa yhtä hyviä... tosin toimenpiteen lempeydestä en sano juuta enkä jaata

[Anssi Rauhala]

... kärkivalmistajat väittivät ainakin aikaisemmin käyttävänsä vain vapaana kirmaavien näätien karvaa kun tarhatuisa ei saa yhtä hyviä...

Entäs oravankarva? Meidän pihassa edelleenkin hyppii puusta pitkään orava, jolta muutama viikko takaperin mystisesti lyheni häntä semmoisen vajaan 10cm. Citykettu? Tavallista äkkinäisempi naapurinkoira? Vaiko sarjakuvapiirtäjä, joka halusi testata?

Joulumieltä näissä tunnelmissa toivotan.

[Ossi Hiekkala]

Voisihan sitä ottaa mallia Fingerporista ja tehdä siveltimen selkäkarvoista.