 |
|
|
François Waltheryn vuonna 1970 luoman seksikkään, mutta herttaisen lentoemäntä Natashan seikkailut ovat taas saaneet jatkoa. Ja hyvä niin! Albumin nimi Menneisyyden katse ei lupaa hyvää. Myöskään muistikuvat edellisestä, koheltavasta ja täynnä viittauksia edellisiin tarinoihin sisältäneestä albumista Atolli 66 eivät ladanneet suuria odotuksia tähän tarinaan. Olisiko kyse jonkinlaisesta muistojen kavalkadista sarjan kultaisiin vuosiin nojautuen? Onneksi näin ei ole.
 |
|
Walthery osaa edelleen tuoda toimintaa ruutuihin.
|
Albumin tapahtumat sijoittuvat Egyptiin, jossa Natasha ja Walter viettävät olosuhteiden pakosta turistilomaa keskellä pyramideja ja muita kuuluisia turistihoukuttimia. Tarina alkaa takautumalla, jossa Natashan isoäiti, Natasha hänkin, hukkaa muistinsa merkillisissä olosuhteissa ja samoissa maisemissa, joissa nytkin liikutaan. Natasha saa käsiinsä isoäitinsä päiväkirjan, mistä alkaa seikkailu keskellä kätkettyjä aarteita ja kavalia roistoja. Kyseessä on rennosti kirjoitettu, perinteisen tyylinen seikkailusarjakuva. Tarinankerronta siis toimii paremmin kuin edellisen albumin jälkeen olisi uskaltanut edes toivoa. Anssi Rauhalan vankan ammattitaitoinen suomennos ei jää missään vaiheessa ärsyttämään.
 |
|
Jäykkää viivoitusta raitapaidassa.
|
Kuvituspuoli on sitä samaa, mihin Waltheryltä on viime albumien aikana saatu tottua. Ikävä tosiasia on, että käsi ei tottele kuvittajamestarin tahtoa enää entiseen malliin. Taso ei ole kuitenkaan notkahtanut alaspäin pariin edeltävään albumiin verrattuna. Natasha on menettänyt osan viehätysvoimastaan ja jotkut henkilöhahmot on piirretty joihinkin ruutuihin suorastaan rumasti. Ihmetellä täytyy myös Waltheryn laiskuutta piirrettäessä raidallisia tai ruudullisia vaatteita. Kyseiset kuviot on piirretty joihinkin kuviin tikkusuoriksi viivoittimella noudattelematta lainkaan vaatteiden laskoksia. Myöskään Cerisen väritystä ei voi kovin paljoa kehua: räikeähkö väritys luo ruutuihin levotonta tunnelmaa.
 |
|
Natasha on edelleen söpö(hkö).
|
Kuvitus on kuitenkin edelleen hyvää, parhaimmillaan mestarillista, jotta hyvin kirjoitetusta tarinasta voi estoitta nauttia. Täytyy muistaa, että se, mihin tämän albumin kuvitusta verrataan, on sarjakuvakuvituksen ehdotonta parhautta. Siltä tasolta alaspäin tultaessa on monta rappusta ennen totaalista kehnoutta, ja edelleen Walthery on reilusti rappusten keskitason yläpuolella.
Koko Natasha-sarjaa leimaa lievä epätasaisuus. Kuvituspuoli on ollut enimmäkseen kunnossa, mutta vaihtuvien kirjoittajien taidoista ei voi koskaan olla etukäteen varma. Tällä kertaa kirjoitusvuorossa ollut parivaljakko Mythic ja Thierri Martens ovat onnistuneet sen verran hyvin, että albumi ei millään tavalla häpeä edeltäjiensä joukossa. Mutta koska kuvituspuoli ei ole enää entisessä loistossaan, niin ikimuistoisesta sarjakuvaelämyksestä ei voida puhua. Vuonna 1946 syntynyt François Walthery ei ole vielä ikäloppu. Pitäisikö silti jo alkaa miettiä seuraajaa sarjan piirtäjäksi? Tai edes tussaajaa? Vielä tämä ei kuitenkaan ole tullut ajankohtaiseksi, sillä uusi albumi, Waltheryn itsenäisesti kuvittama, L’Epervier Bleu, on Ranskassa juuri tuloillaan.
Keskustele Natashasta Kvaakissa.
Natasha – Menneisyyden katse
Kuvitus: François Walthery
Teksti: Mythic ja Thierri Martens
Värit: Cerise
Tekstintarkastus: Serdu
Suomennos: Anssi Rauhala
Ladonta: Graafinen suunnittelutoiminta Pisara Oy
Kustannus: Egmont Kustannus
Painopaikka: Jelgava Printing House, Latvia 2013
234 X 319mm, kovat kannet, väri, sid., 48 sivua
ISBN 978-952-233-733-7