Maggy Garrisson, tavallinen sankari

Uusi ranskalainen sarjakuva löytää sittenkin reittejä suomalaisten lukijoiden käsiin. Uusi kustantamo Sininen Jänis on julkaissut Lewis Trondheimin ja Stéphane Oiryn Maggy Garrissonin ensimmäisen osan.

Lewis Trondheim – Stéphane Oiry
Maggy Garrisson 1: Hymyile vähän, Maggy
(Maggy Garrisson 1: Fais un sourire, Maggy)
suom. Anssi Rauhala
ladonta ja taitto Timo Ronkainen
ISBN 978-952-7265-01-7
Sininen Jänis, 2017
48 s., värillinen, kovakantinen

Pari vuotta työttömänä ollut lontoolainen Maggy Garrisson sai joululahjan, sihteerin paikan suhteidensa avulla. Vaikka uusi työnantaja, yksityisetsivä Anthony Wight, ei vaikuta kovin pätevältä toimijalta, niin Garrisson päättää pitää mölyt mahassaan. Hän tarvitsi tämän työn.

Alkujaan Spiroussa ja ranskaksi 2014 albumina ilmestynyt Maggy Garrisson 1: Hymyile vähän, Maggy on tuulahdus ranskankielisestä sarjakuvamaailmasta. Lewis Trondheimin käsikirjoittaman ja Stéphane Oiryn piirtämän sarjakuvan tarjoaa suomalaisille lukijoille uusi kustantamo, Sininen Jänis, joka aloitti viime vuoden lopulla kahdella albumilla. Toinen julkaisu, Hermannin Bois-Mauryn tornit, on jo aikaisemmin arvioitu Kvaakissa.

Työpaikalle päästessään Garrisson huomaa, että työnantaja on sammunut työpöytänsä ääreen pasianssia pelatessaan. Syke tuntuu, joten ensimmäiseksi työtehtäväksi ei tarvitse virkavaltaa kutsua paikalle. Kaikesta huolimatta Garrisson tarttuu toimeen.

Seikkailusarjakuvan sankariksi Garrisson on ulkomuodoltaan poikkeuksellinen. Runsas baareissa istuminen näkyy vyötäröllä eikä toimeliaisuus hehku ulospäin. Flegmaattinen habitus ei estä Garrissonia ratkaisemasta kadonneen kanarialinnun ja krikettipallon tapauksia oivaltavasti ja nopeasti. Hän tulee hyvin juttuun poliisien ja rosvojen kanssa, ja intuitio tuntuu pelaavan. Pitkä työttömyysaika on tuonut taipumusta masennukseen, mutta ainakaan ensimmäisen albumin perusteella se ei ole hallitseva luonteenpiirre.

Ranskassa Maggy Garrisson -sarja on edennyt kolmanteen osaan. Stéphane Oiry piirtää ranskalais-belgialaiseen sarjakuvaan mieltyneen silmää miellyttäen. Mikäli ensimmäistä albumia menee riittävästi kaupaksi, niin jatkoa seurannee suomeksikin. Ensimmäisen osan perusteella Garrissonin seikkailuja kannattaa seurata jatkossakin.

Maggy Garrissonin henkilögalleria on kiinnostava. Jako hyviin ja pahoihin ei ole yksiselitteinen, ja se tuo sarjakuvaan mukavaa jännitettä. Päähenkilöstä tuskin ensimmäinen osa paljasti kaikkia puolia. Maggy Garrisson on hyvin ajassamme kiinni oleva sarjakuva.

* Kvaakissa voi keskustella Maggy Garrissonista