 |
Martin Kellermanin suosikkisarja Rocky vihdoinkin upeana kokoelmana! Miten hankalaa voikaan olla nuoren miehen (tai koiran) elämä suurkaupungissa. Metrosta ja Myrkystä tuttu jurnottava anarkistikoira ystävineen maleksii, leikkii sohvaperunaa, harkitsee naisten iskemistä sekä kiukuttelee näissä sarjan ensimmäisissä stripeissä kuin viimeistä päivää! Muhkea, lähes 180-sivuinen kirja sisältää ajanmukaisessa järjestyksessä sarjoja vuosilta 1998-1999, ja takaa nauruhermoja kutkuttavat hetket kaikille huumorin ystäville!
Rocky
 |
Tekijä Martin Kellerman
Toimittaja Marja-Riikka Parviainen
Suomentaja Veikko Malmberg
Ladonta Graafinen suunnittelutoimisto Pisara Oy
Painopaikka Forssan Kirjapaino Oy, 2009
Julkaisija Egmont Kustannus Oy Ab
176 s., mv. pk, 220 x 230 mm
ISBN 978-952-233-128-1
© Martin Kellerman / distr. haakon@strandcomics.no
Martin Kellerman (s. 1973), Ruotsin Växjön kasvatti on tehnyt Rocky-
 |
|
Martin Kellerman
|
sarjakuvaansa vuodesta 1998. Osittain omaelämäkerrallinen Rocky valloitti laajat lukijapiirit ruotsalaisen Metro-lehden sivuilla suorasukaisuudellaan ja elämänmakuisuudellaan. Pian Rockyä julkaistiinkin albumeina ja lehtinä, ja jopa Suomessakin on esitetty Rocky-näytelmää Svenska Teaternissa. Rockya on julkaistu monilla kielillä, ja nyt on käsillä ensimmäinen suomenkielinen Rocky-albumi. Ja suomalaistettu Rocky asuu Korsossa.
Mihin Rockya vertaisi?
Vaikutteena vaikuttaisi olevan Kellermanin maanmiehen Charlie Christensenin Aarne Ankka, joskin Aarne herkeää useammin filosofiseksi ja tutkailee yhteiskuntaa. Tavoite on molemmilla selkeä: Juominen ja nussiminen. Päämäärään pääsemiseen Rocky suhtautuu näistä kahdesta suoraviivaisemmin.
Ehkäpä vaikutteena on myös Rockyä fanittava amerikkalainen Peter Bagge, jonka Bradleyt– ja Viha-sarjakuvia on myös saatu suomeksi. Baggen sarjakuvien päähahmo Buddy Bradley muistuttaa tietyssä ikävaiheessaan Rockya, mutta siinä kuvataan päähenkilön useita ikävaiheita. Rocky ei vanhene lainkaan.
Sukupuolten välinen kuilu
Mieleen Rockystä tulee norjalaisen Lise Myhren Nemi. Päähenkilöhän on siinä nainen joka rietastelee yhtä paljon kuin Rocky.
 |
Naisen tekemänä saa paljon anteeksi. Tästä Rocky irviikin. Mukana albumissa on “Rockyn oma sarjakuva” Sloggy, jossa aivan samat hahmot ovat vaihtaneet sukupuolta. Tätä vitsiä olisi voinut käyttää enemmänkin.
Viime aikoina on keskusteltu ruotsalaisten lapsille antamista sukupuolirooleista, tai että niitä ei ole. Siellä kuulemma kaikki miehet ovat sukupuolettomia nyhveröitä ja naiset hysteerisiä feministejä. Rocky todistaa aivan muuta. Ruotsalaisten miesten tavoite on saada, ja naiset elävät vain miesten kautta. Ainoa ei-ruotsalainen mieshahmo on homo ja ei-ruotsalaiset naiset antavat heti. Kyseessä lienee Rockyn kautta projisoitu Martin Kellermanin fantasiointi. Sillä eiväthän ruotsalaiset miehet näin machoja ole, eiväthän?
Vanha ja uusi Rocky
Muistelin että nämä vanhat stripit olisivat nykyistä parempia, mutta osoittautui etteivät ne paljon kummempia olekaan. Rockyllä on faninsa, vaikka sarja onkin nykyisin copypastea. Rockyn alkutaival ei sitä ollut, mutta sankarin kuviot olivat aivan samaa 10 vuotta sitten. Rocky rämpii naisissa, duuneissa, matkustelee, asuu
 |
pummina kavereiden ja satunnaisten hoitojen nurkissa eikä koskaan mikään ole hyvin.
Sarja on liian itseään toistavaa, ennalta-arvattavaa, se polkee paikallaan, samoja kuvioita toistetaan kyllästymiseen asti, jo samassa albumissa. Aina toisinaan yksittäinen strippi on hauska, mutta kokonaisuutena sarja on masentava. Samaa kaarta mennään, erotaan, mennään takaisin yhteen, vongataan, vollotetaan ja taas vongataan.
Rocky ja hänen kaverinsa ovat antropomorfisia eläimiä, Rockyn lailla monet ovat koiria, mutta mukana on myös paljon lintuja. Lemmikkikani Mooses esiintyy, mutta myös puhuvia pupuja. Samasta puusta veistettyjä hahmot tuntuvat useimmiten olevan.
Rocky sopii naislukijoillekin. Tällaisia miehet mielikuvituksessaan ovat. No ei teidän Seppo, mutta ne muut. Lapsille tätä ei sen sijaan ole tarkoitettu, vaikka jotkut eläinhahmot ovatkin söpöjä, paitsi Rocky.
Toimituksesta
Stripit ovat numeroituja, ja näyttäisi että kaikki 332 ensimmäistä strippiä ovat
 |
mukana oikeassa järjestyksessä. Tästä pisteet.
Käännökset ovat parempia kuin aiemmin näissä samoissa. Vaikka “valkonaamanekru” ei taida ollakaan kovin luonteva slangisana “whiggerille”. “Wannabeneekeri” on myös kuultu.
Painoasussa ei ole valittamista. Ladottu tekstausta muistuttava fontti on jälleen jäykkää. Eikö sellaista fonttia ole tosiaan keksitty, missä jokaisesta merkistä olisi useampi ihan vähän toisista poikkeava vastaamaan samaa merkkiä. Ne voisivat esiintyä randomilla, toiseen merkkiin liittymällä tai molempien yhdistelmällä. Jotain eloa näihin fontteihin olisi hyvä saada.