 |
|
Nanna: Ketun Koko Kuva
|
Kettutyttö Nanna on Tuuli Hypénin luoma strippisarjakuvahahmo, joka seikkailee cityeläimenä kaupungissa, kuulumatta kunnolla metsäisiin serkkuihinsa kuin naapurustonsa ihmisolentoihinkaan. Hän majailee urbaanin nuoren Ritun kanssa, toisinaan myös pummaavan mutta coolin Misse-kissan kera, useimmiten edellämainitun ärtymykseksi ja jälkimmäisen nuivaksi huvitukseksi.
Nannan sunnuntaistrippejä on koottu nyt kovien kansien väliin päälle sadan sivun verran. Mutta onko Nannasta uudeksi Lassiksi ja Leeviksi vai hajoaako nuori kettunainen pelkäksi hetken trendituulahdukseksi sarjakuvahistorian sfääreihin?
Hypénin hahmoissa on paljon lupausta. Niin elikot kuin homo sapiensitkin tuntuvat toimissaan luontevilta välttäen minkäänlaisen väkisin vääntämisen tunteen. On ilmiselvää, että ainakin sarjakuvan tekijällä on ollut erityisen kivaa.
Valitettavasti huumorisarjassa voisi kuvitella olevan tärkeää se, että se on ns. hauska. Tässä Nanna menee valitettavan metsään – huumori tuntuu löytyvän enemmän Viivin ja Wagnerin tapaisesta arjen aivopieruilusta kuin napakoista vitseistä tai edes Pertti Jarlan Fingerporin kaltaisesta puujalkameiningistä. Nanna ei yksinkertaisesti naurata.
 |
|
Aroparkiaisissa onnettomuus löytää uudet mittasuhteet
|
Sivun pituinen sketsi on myös aivan liian lyhyt pätkä minkäänlaiselle varsinaiselle draamalle tai tarinankerronnalle. Hypénin sinänsä eläväisten ja huvittavien hahmojen voisikin tulkita toimivan paremmin täysimittaisessa tarinassa, jossa olisi oikeaa kehitystä ja juonessa mentäisiin eteenpäin. Nyt sivut tuovat turhan usein mieleen täytehetket varsinaisen tärkeämmän sanottavan välissä. Sarja putoaa siinä mielessä huonoon rakoon, ettei se toimi pelkkänä hupailuviihteenä muttei myöskään onnistu sanomaan juuri mistään juuri mitään.
Ei sillä, etteikö hyviäkin oivalluksia olisi mahtunut joukkoon. Esimerkiksi itsesäälissä rypevien Aroparkiaisten luontodokumenteista kertovat stripit onnistuvat paitsi hymähdyttämään myös saamaan hetkeksi ajattelemaan; ottipa ne sitten kommenttina kehitysmaiden nykytilasta eli ei. Myöskään suomalaiselle ö-luokan reality-tv -saasteelle kuittailua ei kai koskaan voi olla liikaa.
 |
|
Kaupungilla lie sumua
|
Kuvituksesta voi melkeinpä sanoa saman kuin kirjallisestakin puolesta. Hypénillä on ilmiselvää kuvallisen kerronnan lahjaa, joka näkyy kauniin maalauksellisessa kannessa ja hahmojen ilmeikkyydessä. Kenenkään yksittäisen henkilön mielentilasta missä tahansa ruudussa ei voi erehtyä. Jäljestä paistaa kuitenkin melkoinen laiskuus – tai varmaankin totuudellisemmin kiire, minkä voinee laskea nopeasti paukkuvia deadlineja omaavan formaatin syyksi. Mutta siinäpä enemmän aihetta kokeilla uutta formaattia joskus tulevaisuudessa.
Hahmot tuntuvat elävän typötyhjässä gradientväriavaruudessa, jossa on varsinaisia taustoja huonekaluineen, ikkunoineen ja maisemineen vain kun se on stripin ymmärrettävyydelle äärimmäisen pakollista. Värit ovat myöskin kuin Aku Ankasta pahimmillaan.
 |
|
Joulu se on ketullakin
|
Positiivista teoksessa on se, että jos se ei paljoa anna, eipä se paljoa otakaan. Koko kirjan lukee muutamassa hetkessä eikä se juuri ehdi käyttää loppuun lukijan vieraanvaraisuutta. Toki huumorin ollessa myöskin hyvin subjektiivinen asia, voi joku enemmän hauskoihin eläinhahmoihin, arjen pikku nurinkurisuuksiin ja keveään tunnelmaan mieltynyt valita varmasti paljon huonomminkin.
Ainakin Nannasta välittyy sen olevan tehty suurella sydämellä ja tunteella. Ja onhan sekin jotain.
Nanna: Ketun Koko Kuva
Piirrokset ja kuvitus Tuuli Hypén
Väritys Antti Remes ja Tuuli Hypén
Kustantaja Arktinen Banaani, Helsinki
Kovakantinen, sidottu, väri, B5, 136 sivua
Hinta 17,00 e
ISBN 978-952-270-109-1
Keskustele Nannasta Kvaakissa