Voi olla, että mietteeni muuttuvat, kun pian ehdin lukea U-255:n uudelleen, oikein kunnon ajatuksella, mutta kun nyt heti eilen illalla kotiin festareilta päästyäni ahmin teoksen, voin sanoa että AK-91 tykitti kunnolla. Kadehdin taitoja, joita minulta ei löydy. Joissakin kohdissa kyllä huomaa vielä kehitettävää, mutta yleisilme oli oiva.
Kansi on onnistunut. Se kuvastaa hyvin sukellusveneen ahtautta ja ilmapiiriä, mitä tosin on luvassa itse tarinassakin roimasti. Musta väri saa trilogian ensi osan näyttämään taidokkaalta, ja kaverinikin sanoi, että ei heti uskoisi että on omakustanne. Sisäkannen sukellusvenekaavakuva osoittaa, että asiaan on perehdytty, ja luulenpa, että henkilöluettelokin jossain määrin selvensi lukukokemusta; hahmoja kun on niin paljon, ja kaikki miehiä ja varjoissa ja karvaisia suurimmaksi osaksi. B5 oli juuri passeli julkaisukoko. Vähän tunnelmaa karsi lopun mainos. Teos ei tuntunut enää niin itsenäiseltä. Esim. jos Tuntemattoman sotilaan takakannessa olisi mainoksia jätskistä, se voisi vähän naurattaa. Mutta hyväksyttäköön mainos lopussa, koska niin hienon löydön MKK on tehnyt.
Sitten sisältöön: Hahmoja on, kuten jo sanottu, paljon näin pitkäänkin sarjikseen. Osa jää auttamatta pimentoon toisia enemmän. Reinhart, Zamm & Sikarikeisari
muistuvat hyvin mieleen, samoin muistan Kaiserin ja pari muutakin nimeltä, mutta persoonallisuus ei jää vielä niin hyvin mieleen. Ehkä jatkossa heihin paneudutaan enemmän? Osuvat kommentit (prattmaiset ehkä?
) Oslosta, mausta kirjojen suhteen ja propagandapuheet vielä osoittivat, että sarjakuvailija ei ole vain piirtänyt, mitä sattuu, vaan tietänyt tapahtumista. Tai ainakin siltä hän saa kaiken vaikuttamaan. Ensin mainitut henkilöt (Reinhart, Zamm ja Sikkesakke) vaikuttivat hyviltä, syviltä hahmoilta (suokaa anteeksi jos vaikutan ikärasistilta ...ja saatan ollakin:D) näinkin nuoren taiteilijan tekemiksi. Tai ehkä kun vain vertaan itseeni, Aapon taitavuus korostuu.
Dialogi sopii kuin parta naamaan näille merikarhuille. Se johdattaa tarinaa eteenpäin huomaamatta. Fontti on siellä sun täällä vähän mitä on, mutta oikein luettavaa. Sen sijaan ruutujen eri korkeudet ärsyttävät välillä silmää, vaikka kuvitus muuten onkin kaunista. Ehkä sillä on omat funktionsa, mutta en vain voi olla sanomatta tähän väliin, että olisin tykännyt enemmän tasakorkuisista riveistä.
Isäni vilkaisi sarjista myös ja kehui sitä, mutta sanoi että näki liian monta päätä. Tarkoitti siis, että lähikuvia on liikaa. Tämä tietenkin on tehokeino, jolla näytetään, kuinka ahdas tunnelma U-laivassa voi olla. Jokaisella on makunsa, minua lähikuvien paljous ei haitannut, koska jokainen toimi eri tavalla ja erottui joukosta. Kokonaisuus oli tarkoin harkittua ts.
Tarina jäi vähän kesken. Siis tietenkin. Mutta toisin kuin Tähtien sota, Indiana Jones, Kummisetä tai moni muu trilogian alku, tässä ensimmäinen tarina ei toimi yksinään. Huom. TARINA. Kirjana Sukellus pohjoisessa on niin hyvä, että voisin olla ostamatta loppuja osia ja olla silti tyytyväinen siihen, mitä minulla on. Mutta tietenkin ostan loputkin, koska tarina on vasta pääsemässä alkuun ja tuen mielelläni lahjakkuuksia. Toivottavasti ilmaisin itseni niin, ettette käsitä väärin. Miettikää hetken, mitä yritin sanoa.
Toivottavasti tämä auttoi muita mahdollisessa ostopäätöksen tekemisessä ja työhön osallistuneita tyydyttävästi. Kiitos MKK ja Aapo.
