Oli, oli, ja oikein komeasti painettu värijulkaisu olikin, mutta joukossa oli myös joitakin mustavalkoisia juttuja.
Suomalaisissa Vampirelloissa ei suinkaan julkaistu Warrenin lehden alkupäätä. Eikä tarinoita muutenkaan esitetty järjestyksessä, vaan niitä poimittiin yhdestä sun toisesta numerosta. Esimerkiksi suomalainen numero 4 (1975) koostuu alkuperäislehden numeroista 17, 20, 22 ja 29.
Suomessa on nähty sekalaisia tarinoita suunnilleen numerosta 13 eteenpäin. Uskon, että tässä uudessa kokoelmassa on kaikki ennen julkaisemattomia suomeksi.
Vampirellan juonissa ei ole aina järkeä, mutta taide on mahdottoman hienoa!