Menin, näin, pidin.
Lopputekstejä en jäänyt istumaan, mutta kun aivan pakosta investoin loppuvuodesta rainan DVD-versioon, niin näen sitten sen Avengers-leffan petauksenkin.
Non sequitur. Tulin tässä nyt lueskelleeksi muutamia arvosteluja ja minua jaksaa yhä vain ihmetyttää iäinikuinen (tosikkojen?) valitus siitä, miten pintapuoliseksi/olemattomaksi Iron Manin kannanotto USA:n sotapolitiikkaa ja aseteollisuutta kohtaan jää. Siis hellurei, hyvät ihmiset. Onko Iron Man tarkoitettu purevan syvälliseksi dokumentaariksi asekauppojen eettisyydestä vai fiktiiviseksi viihde-elokuvaksi? Toki, elokuvantekijät kaivoivat vähän verta nenästään mukauttamalla tosielämän ikäviä tapahtumia toimintakomediaan, mutta ei tämä silti oikeuta arvostelemaan elokuvaa elementeistä, jotka eivät siihen kuulu.
Itse leffassa oli kyllä yksi epäloogisuus ylitse muiden.
Iron Monger rusentaa Starkin kypärän kourassaan kuin rusinapullan - miksei tämä voinut tehdä sitä jo silloin, kun Starkin pää oli kypärän sisällä. Ja toisena Starkin lentäminen ilmakaaressa vihulaisten piiloluolasta suoraan dyynille. Kuka voi tosissaan selvitä sellaisesta mahalaskusta hengissä? Minne se kaikki törmäysenergia muka imeytyi? (No joo, käsikirjoituksellisesta näkökulmasta olisi ollut vaikea edetä jatko-osaan, kun päähenkilö kuolee kesken ensimmäisen osan.)
Ja Jeff Bridges - yliarvostettu. Myönnetään, että suoriutui hyvin niinkin pahvisesta roolista, mutta lopettakaa nyt se hypetys ja keskittykää oleelliseen - Downeyn pronssiseen torso.. eikun siis loistavaan suoritukseen uskottavana tsiljandöörisliippaplayboyna ja empaattisena, oman moraalisen heräämisensä kokevana pelastajana.
Yksi asia pitää myös lopuksi nostaa tässä yhteydessä esille - elikäs erikoisefektit. Sanotaan, että erikoisefektit toimivat silloin, kun niitä ei näe, ja tässä elokuvassa todellisen ja epätodellisen saumakohdat olivat jo pelottavan häilyvät.
