Tämän elokuvasarjan aloittaja on kyllä kestänyt hyvin aikaa. Siinä tänään jo tuntuu melkein eksoottiselta, kuinka vähän se on nykymuotoisten Marvel-elokuvien kaltainen ja mukailee vielä perustoimintaelokuvan sapluunaa. Tutuksi tullut vauhti uupuu, kun loppuvihollinen haarniskoineen pyrkii vaikuttamaan puolirealistiselta.
Toisessa, jonka kohdalla omat kommentit kymmenen vuoden takaa huvittavat, näkyy selvästi siirtymä Marvel-sapluunaan, jota ei vielä siihen mennessä ollut muotoutunutkaan. Se tekee elokuvasta, yhdessä kontastin ensimmäiseen verrattuna, hieman epätasaisen.
Aikanaan minä palavasti
vihasin tätä elokuvaa. Tänään supersankarit, myös näiden elokuvien muodossa ja kuten
toisessa ketjussa asiaa sivusin, muodostavat minun ja poikani välille sellaisen yhteyden minkä nyt näen puuttuneen minun ja urheilusta kiinnostuneen isäni väliltä.
Ensimmäistä elokuvaa täytyi kotona katsoessa hieman editoida, mutta toinen oli vähän lapsiystävällisempi. Pojan tuomio oli selvä. Jatko-osa oli ensimmäistä parempi. Tästä varmaan perheessä väitellään kymmenen vuoden päästä, siihen saakka asia täytyy vain hyväksyä hiljaa. Karman laki tai Marvel-universumi on kostanut minulle...
Kolmas jää odottamaan, että poika kasvaa.
