Useampikin henkilö on jo todennut Poika kullan suomiversion olevan paremmin tehty kuin alkuperäinen, mikä on todella harvinaista.
Alkuperäistä ei minulla ole, mutta suomiversio on kyllä komea: isokokoinen, nelivärinen, paksuihin koviin kansiin sidottu ja tekstausta myöten kauniisti toteutettu teos.
Tuossa saunan jälkeen syvennyin albumiin, ja sen lukeminen oli nautinto. Viime vuosisadan alkupuolta henkivät kuvat ovat upeita. Juonen absurdit elementit ihastuttavat.
Kotimaisia komeita kirjoja on tänä vuonna tullut jo useita, mutta tämä taitaa olla paras suomennos tähän mennessä.