JYRKKÄ EI kotimaiselle vaihtoehtosarjakuvalle

[juhanit]

Lauantaina 19.4. junamatkalla Tampereelle koin Toijalan kohdalla valaistuksen:
suomalaiset sarjakuvanlukijat yritetään jakaa toinen toistaan pienempiin ryhmiin, jotta meidät olisi kenties entistä helpompi nujertaa.
Kuka on kuullut "kotimaisesta vaihtorunoudesta", ketkä tekevät "kotimaista vaihtoehtoproosaa", entä miltä näyttää "kotimainen vaihtoehtoelokuva".
Ville Ranta on vaihtoehto Ilkka Remekselle, Marko Turunen vaihtoehto Markku Pölöselle, Tiina Paju ja Sari Luhtanen vaihtoehto Koskenkorvalle, mutta kotimainen sarjakuva on kotimaista sarjakuvaa eikä se voi olla itselleen vaihtoehto.
Sanahirviö "vaihtoehtosarjakuva" juontuu Ranskasta tai angosaksisesta maailmasta, jossa suurten sarjakuvakustantajien ylivalta käy toisten ylitse. Noissa maissa on myös "kaupallista sarjakuvaa" - jolla ilmaisulla minä ymmärrän laskelmoiden tehtyä hengetöntä rahantekoyritystä, mutta kuinka moni Suomen 70 viimevuotisesta kotimaisesta sarjakuvakirjasta voidaan yrittää tunkea "kaupallisen sarjakuvan" kaapuun. Tai menestyksestä: onko Milla Paloniemi "kaupallinen", jos siili myy. Entä onko Juba "epäkaupallinen", jos jonin hänen ei-viivijawagnerinsa ei myy, "kaupallinen" silloin, jos v&w myy?
Meillä, jossa 90 % (hihasta vedetty, ja kenties alakanttiin sarjakuvakirjoista tulee
muilta kuin suurkustantajilta, tuollainen puhe on outoa.
Miten sitten "taidesarjakuva", jolla kenties ajatellaan jotain "parempaa" sarjakuvaa?
Ystäväni Jyrki Jantunen näyttää tänään tarttuneen Suomen Kuvalehden blogisssaan 

http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/yleismies-jantunen/kateellinen-sarjakuvavaki.aspx

taidesarjakuvan aiheeseen.
Ajatellaanpa tapausta Katja Tukiainen: kun Katja tekee albumin Postia Intiasta, niin Itellankantaja työnteää sen lokeroon "taidesarjakuva", kun Katja tekee albumin Kisun ABC, niin Itellankantajan velvollisuus taitaisi olla työntää se joko lokeroon "kaupallinen sarjakuva" (kirja tuli Otavalta) tai johonkin muuhun läpeen.
Älytöntä.
Kun Ville Ranta tekee suomalaisen sarjakuvahistorian menestystarinaa Ranskassa yhteisalbumilla Trondheimin kanssa valtakustantamon leivissä tai Suomessa WSOY:llä, niin tekeekö hän "kaupallista sarjakuvaa".
Sairasta.
Kekkosen kaudella syntyneenä minä muistan ajan, kun KAIKKI sarjakuva leimattiin roskaksi sen takia, että se oli sarjakuvaa. Olemmeko veikkojen ja siskojen kanssa turhaan puolustaneet kynät tanassa isänmaamme omintakeisinta ilmaisumuotoa ulkoista vihollista vastaan havaitaksemme, että vihollinen olemmekin me itse.
Eli Pogo-sarjakuvan iki-ihanan tarinan mukaisesti:
WE HAVE SEEN THE ENEMY - AND HE'S US (OLIVAT KUULLEET VÄÄRIN ILMAISUN WE
HAVE SEEN THE ENEMY - AND HE'S OURS.

Älkää surko


Juhani Tolvanen

 

[Janne Kuusinen]

Hetken jo pelkäsin, että nyt joku provoilee taas, mutta onneksi ei.

Hienoa huomiointia!

Kotikaupungissani oli viime tiistaina kulttuuripaneeli, jossa yksi taiteilija siteerasi: "Jos käyttäytyy kuin mato, saa madon kohtelun". En muista, kenen sanoma on tuo, mutta tästä tässäkin on osin kyse.

Sama ilmiö on myös musiikkipuolella, vaikkakin enemmän järjestäytyneesti, suurten levy-yhtiöiden masinoimana. Eli kaikki, mikä ei ole listakamaa, tupataan kuittaamaan "marginaalina", ja tämä termi taas risoo meikäläistä samaan malliin kuin tuo v-sarjakuva Juhani Tolvasta. Mielenkiintoisimmat ilmiöt ovat aina siellä "marginaalissa": täytyykö niiden alistua "vaihtoehtoisuuteen" niin kauaksi aikaa kunnes se alkaa takoa euroja?

[Doc Lomapäivä]

Eiköhän asia siitä lähde, että ensin siivotaan arvosteluista ja sarjakuva-artikkeleista termit "taidesarjakuva" ja "vaihtoehtosarjakuva".

Jälkimmäistä en muista koskaan käyttäneeni (saa sanoa "hää-hää" jos erehdyn), ja ensinmainitusta olen luopunut parhaani mukaan. Valitettavasti useat käyttää sitä lyomäaseena "vittu tää oli paska":n sijasta. Sarjakuva-albumi sanastakin olen paljolti luopunut, yksinkertaisesti siksi, että kovakantista, 300 sivuista, B6-kokoista teosta ei vain millään miellä albumiksi vaan kirjaksi.

[Curtvile]

Yksi tosimpia kirjoituksia kvaakin historiassa.
Kunpa optimismisi ja humanismisi olisikin totta.
Sillä Pogo ja kumppanit eivät kuulleet väärin.

Poterot on jo niin monella eri tavoin kaivettu eikä niistä nousta kuin korkeintaan osoittamaan oma moraalinen ylemmyys.


Kiitos linkistä Jantusen blogiin.

Minä en sure enää. Mutta turha tulla minulle puhumaan solidaarisuudesta ja humanismista sarjakuvapiireissä.
Minulla on paitsi toimivat aistit myös aivot.

[tertsi]

Näiden viestien pointti ei oikein aukea mulle.

Mutta kiva lueskella vaihteeksi tämmöistä hippihenkistä ketjua.

[pertti jarla]

Joo, sanoisin että parasta olisi jos sarjakuvantekijät keskittyisivät tekemään ominta ja ittelleen tärkeintä juttua mahdollisimman hyvin, ja kustantajat siihen että nämä tekeleet löytäisivät lukijansa. Lokerointia ei kaivata, eikä v-dduilua. En kyllä tiedä, melko sopuisalta kuitenkin tuntuu meininki pienissä sarjakuvapiireissä?

[PetriT]

Juhani, olen samaa mieltä kanssasi.

Uskon näiden termien käytön johtuvan siitä, että ajatellaan sarjakuvan lähtökohtaisesti tai jotenkin arkkityyppisesti olevan se luutunut, 50 vuotta ilmestynyt strippi sanomalehdessä. Käännetään tämä toisin päin. Sarjakuvaa on kaikki se joka vie tätä hienoa taidemuotoa uusille urille ja viihdesarjakuvaa kaikki joka vain toistaa vanhoja kaavoja.

[Dennis]

Hyvä kirjoitus ja hyvä blogi ja hyviä vastauksia!

Karu fakta on se että monet "taidesarjakuvittajat" haluavat pitää näitä raja-aitoja yllä, kts esim. Sarjakuva-Finlandia topiikissa esille tullut "taiteijoiden" tv-esiintyminen.

Monet haluavat olla taiteen marttyreeja, on nääs kivempi olla "taitelija" ja "väärinymmärretty nero" kuin joku Juba tai muu "myyvä"  piirtäjä.

Ja ohan se kiva aina anella niitä  yhteiskunnan tukia eli apurahoja kun on "taitelijan" viitta yllä.

[Jukka]

Karu fakta on se että monet "taidesarjakuvittajat" haluavat pitää näitä raja-aitoja yllä, kts esim. Sarjakuva-Finlandia topiikissa esille tullut "taiteijoiden" tv-esiintyminen.
Monet haluavat olla taiteen marttyreeja, on nääs kivempi olla "taitelija" ja "väärinymmärretty nero" kuin joku Juba tai muu "myyvä"  piirtäjä.
Ja ohan se kiva aina anella niitä  yhteiskunnan tukia eli apurahoja kun on "taitelijan" viitta yllä.

Äläpäs nyt itse rakenna niitä raja-aitoja.

[Emiliia]

Tätä ongelmaa voi tosiaan laajentaa sarjakuvista muidenkin kulttuurin/taiteenlajien piiriin. Musiikista jo puhuttiin, entäs elokuvat? Mitä hittoa on "taide-elokuva"? "Ranskalainen taide-elokuva"? Jossain vaiheessa tätä ihanaa ilmausta viljeltiin runsaastikin, nyt ei ole vähän aikaan kuulunut, johtuneeko sitten siitä, että ihmiset ovat huomanneet, että Ranskassa(kin) tehdään myös samanlaista viihdehuttua kuin muuallakin. Ranskalainen elokuva on päässyt taide-leimastaan? Öh?

Taide-elokuva saa elokuvan kuulostamaan joltakin käsittämättömältä, yli ymmärryksen menevältä. Tai en tiedä, ainakin minä ymmärrän sen niin. Nyt on toki tullut korvaavana elementtinä "pienen budjetin indie-elokuvat", joissa ei ehkä ole enää samanlaista negatiivista leimaa, vaan pikemminkin "oi kun ne tekee hienoja, ihan vaan aatteen palolla" -hymistelyä.

Taitaa olla sama juttu kuin vaihtoehtosarjakuva.

[keijoahlqvist]

Ja sittenkin tulee tilanteita, jolloin on käytettävä termejä taidesarjakuva ja vaihtoehtosarjakuva, kaupallinen ja viihdesarjakuva. Ja käytetään. Turha kielenkäytöstä motkottaa, jos ei tarkoitteesta tarvitse - suomalaista osaamista arvostetaan tällä foorumilla joka tapauksessa.

Ulkomaalaistakin osaamista arvostetaan.

Kaupallinen kustantaja ei ole kiinnostunut muutamasta kotimaisesta sarjakuvan tekijästä (jotka tekee taidesarjakuvaa tai vaihtoehtosarjakuvaa) yleensä sen takia että päätöksiä tekevä tyyppi toimii oman, ahtaan makunsa mukaan - ei esimerkiksi pelkästään kaupallisista syistä, koska sarjakuva ei ole kuitenkaan mikään kärkituote. Oikeasti kustannusalan väki ei pidä taiteesta, kirjallisuudesta, sarjakuvasta, elokuvasta eikä mistään  muusta kuin tylsästä elämästään kutsuilla, mökillä ja maasturin ratissa.

[Antti Vainio]

Lokerointia ei kaivata, eikä v-dduilua.

Ai ei? Kannatan aina oppositiota mutta aika kilttejähän nämä sarjakuvaväen väittelyt on olleet ja baarissa kaikki on viimeistään ystäviä. Haluaisin repivämpiä riitoja, tsaarin Venäjän tyyppisiä loukkauksista johtuvia kaksintaisteluja, kuolonuhreja ja hirmutekoja.

[tertsi]

Antti, syleillään.

Ei kai sarjakuvaskeneen ruveta sentään mitään väkinäistä konsensusta vääntämään.

- "Sä teet sitten kivoja taidesarjiksii."
- "Niin sääki kivaa viihdettä"

    

[roju]

Vilpitön kysymys: miten asioista, tässä tapauksessa sarjakuvien ja sarjakuvien eroista, voi puhua, jos niitä ei voi luokitella eri lajityyppeihin?

Se, mihin joku tietty sarjakuva/tekijä kuuluu, on keskustelunalaista. Se, mitkä näiden lajityyppien nimet olisivat, on keskustelunalaista. Se, edustaako joku sarjakuva/tekijä useampaa lajityyppiä, on keskustelunalaista. Onhan tätä määrittelykeskustelua käyty muissakin taiteenlajeissa ja käydään edelleen. Määrittelyn tarve ei lopu niinkauan kuin taiteenlaji elää ja muuttuu. Onko (suomalaisen?) sarjakuvakeskustelun matalaotsaisuuden syynä taiteenlajin (/ilmaisumuodon) lyhyehkö historia?

Taide/viihdekeskustelu on todettu epärelevantiksi täälläkin jo useaan kertaan, joten jos ei ihan siihen juoksuhautaan tällä kertaa kompastuttaisi, vaan yritettäisiin ihan aikuisteen oikeesti päästä keskustelussa ns. nextille levelille. 

Esimerkiksi keskusteluun ei kannusta kaiken päänaukomisen leimaaminen kateudeksi (ei nyt täällä, mutta isohkon aikakauslehden nettisivuilla...). Lähtökohtia ja päämääriä voi olla niin erilaisia, niin keskustelussa kuin tekemisessäkin.

Suomalaisessa konsensuspyrkyisessä keskustelukulttuurissa keskustelun päämäärä on kaiken keskustelun loppuminen. M.O.T. Mutta mitä keskustelua konsensus on? Tie todelliseen suvaitsevaisuuteen, mielipiteenvapauteen, tulee siitä, että hyväksyy sen, että toinen on eri mieltä kuin minä, hänellä on oikeus siihen, minulla omaan mielipiteeseeni ja molemmilla niiden sanomiseen ääneen. Hiukanhan se enemmän kirpaisee kuin se, että ollaan kaikki hiljaa ja oletetaan olevamme samaa mieltä. Sitäpaitsi, sitä oppii omista ajatuskuluistaankin enemmän, kun pääsee niitä jollekulle erinäkökulmaiselle perustelemaan. Ilman käännytystarpeita. 

[Dennis]

Hyvä puhenevuoro! Ja minusta nuo raja-aidat ovat okei, en kaipaa konsesusta. Pitää olla tilaa keskustelulle ja se  muodostuu eri mielipiteistä.

Minusta on olemassa taidesarjakuvaa, se on minusta, huonosti piirrettyä, kikkailee teemoilla, tekotaiteellista, usein snobistista joka ylenkatsoo  ns. tavallista sarjakuvaa jne. Iso ero on myös siinä että tavallisen sarjakuvan tekijät usein elävät töillään, kun taas tekotaitelijat haluavat elää yhteiskunna tuilla ja tehdä "taidetta".

Ironista on myös se seikka ,että ns kaupallinen sarjakuva on kriittisempää (silloin kun se sitä on) kuin tuo taidekuona. Vaikka "taiteilijat" itselleen muuta uskottelevat.

Jaetaahan ihmisiäkin eri luokituksiin mm. luuserit, voittajiin jne, politiikasta puhmattakaan.