Asko AA vilahteli Pahkiksessa silloin tällöin. En nyt kyllä muista tekikö koskaan suoranaisia sarjakuvia, mutta piirroksia kumminkin.
Alkeellista, rakas Watson! (sanoi Heinarin piirtämä Sherlock alastomana kykkivälle ja luuta jälttävälle sidekickilleen...)
Lukuisten oikeiden ja persoonallisten piirtäjämestarien rinnalla "piirrokseni" olivat aika tökeröä jälkeä ja tyylikkäimmilläänkin valokuvista kopioitua täytekuvitusta. Eli just sitä, mistä Pahkis joskus lähti - tosin jo paljon ennen "minun aikaani."
Liimatan koosteessa läsnäoloni rajoittuu ansaitusti anonyymin ideoijan osaan joukossa, joka kehitteli Tampereen Kauppakadun Wienerwaldissa "raatopornon erikoislehteä". Korvamerkkaan itselleni Necrotica-nimen ja "haudankaivajan kauhun hetket"-artikkelin idean.
Mutta vääryyttä kokoelma ei minulle tee, sillä setissä ei ole mitään, mikä kannattaisi vaihtaa meikäläisen tuherteluihin.
Ihmettelyn aihe on Ari Pirttisalon tuhti yliedustus muuhun kamaan verrattuna. Kaikki mahdollinen on pitänyt saada mukaan sitä ensimmäistä (ja kerettiläisen mielestä parasta!) korkkariparodiaa lukuun ottamatta. Enkä tässäkään moiti itse taitelijaa, sillä kukaan ei parhaimmillaan/pahimmillaan pitänyt tekijöitä ja lukijoita niin tylysti varpaillaan kuin AP. Mutta hänen lievästi laskevan luovuutensa edestä on saanut liian moni loistokas Jurpo, Miihkali, Peräsmies, Paskiainen jne väistyä...
Sen kyllä tarkistan, missä vaiheessa Pahkis ja MAD ottivat tahoillaan käyttöön tuon vitsikkään "yksi-kirjainta-liikaa, joihin voit luottaa" -mainoslauseen, jota olen aina kuvitellut The M:n kehitelmäksi.
