On tosi ikävää, että pikku-hiljaa sarjakuvan ns. OLD MANIT siirtyvät ajasta ikuisuuteen kuten meistä jokainen joskus. Mietin usein sitä, että koskaan ei enään tule samanlaista taitoniekkaa kuin Al Williamson, Vicar, Russ Manning, Burne Hogarth, John Buscema, Alberto Giolitti jne. Jokainen heistä on nauttinut taiteen tekemisestä ja omasta luovuudestaan jättäen itsestään pienen merkin elämän kudelmaan omien sarjakuviensa ja taiteensa kautta. Kaikki se luovuus, kaikki heidän mahtavat luomistyönsä tulokset ovat olleet nähtävissä ja nyt kaikki on sammunut lopullisesti. . Onko tämä elämän tarkoitus? Onko tässä loppujen lopuksi mitään mieltä tai jäkeä? Mitään ei mukaansa saa.
