Kirjoittaja Aihe: El Eternauta - The Eternaut  (Luettu 659 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Rikuturso

  • Jäsen
  • Viestejä: 12
El Eternauta - The Eternaut
« : 02.11.2013 klo 03:15:19 »
 Mäkin ajattelin David B:stä, että "hiano mies", kun näin Eternauta-paidan kuikuillessani Davidin jonkun kirjaan piirtämää liskoa festareilla.

 Eternautoja olen espanjan lisäksi bongannut italiaksi ja kreikaksi, Italiassa niitä on ilmestynyt Eura editorialen lehdissä 70-luvulla (en nyt muista oliko Lanciostory vai Skorpio) ja saman kustantamon kokooma-albbuina, ja nyt ihan viime vuosina 001 edizioni on julkaissut luksusversion Oesterheld - Solano López -parivaljakon tekemistä osista ja Comma22 tuosta Oesterheld - A. Breccian torsoksi jääneestä ekan osan uudelleen lämmittelystä.

 Eternautan ensimmäinen, 1957-59 alun perin Hora Cerossa julkaistu osa on ehkä eteläisen pallonpuoliskon rakastetuin yksittäinen sarjakuvaromaani ja (jos minun vaatimatonta mielipidettäni kysytään) kaikkein häpeällisin valkoinen täplä Suomen julkaisemattomuuskentässä.

 Periaatteessa se on "vain" hyvää vanhaa scifiä Flash Gordon ja H.G. Wells -vaikutteineen, vaikka Oesterheldin hienovireinen tunnelmanrakennus- ja vaihtelukyky ja tarkalla psykologisella silmällä veistetyt hahmot ja ilmiömäinen jännityksen annostelun taju - Oesterheld likistää lukijaa koko ajan pihdeissään, vaikka tarinassa vain hiihdettäisiin 50 sivua lumessa arkiaskareita puuhaamassa - sinkauttavat sen tuossakin kategoriassa kärkeen.

 Legendaarisen Eternautasta tekee se, että se on eräänlainen scifi-Maus, ikuinen symboli pienen jokamiehen taistelusta musertavan ylivoimaista miehittäjää vastaan. Juan Salvon kamppailua avaruudesta pöllähtänyttä kasvotonta pahaa ja sen kätyreitä vastaan ei voi nykyään lukea peilaamatta sitä Oesterheldin henkilöhistorian kautta. Kummatkin osoittavat runollista päättäväisyyttä, mutta taustalla väreilee aavistus vääjäämättömästä murhenäytelmästä, eikä sentimentalismeille jää sijaa.

 Kuten tuolla englanninkielisellä sivustollakin sanotaan (vuosiluvut tosin eroavat kirjoistani löytyvistä), HGO, kuusikymppinen humaani pasifisti radikalisoitui 70-luvulla ja liittyi tyttärineen Montoneros-liikkeeseen (vasemmistosiiven peronisteja, opiskelijoita, radikaaleja pappeja jne.), joka vastusti myös aseellisesti Argentiinan sotilasdiktatuuria, mikä johti lopulta lähes koko Oesterheldin perheen "katoamiseen".

 Kuolemanpartiot kaappasivat ja tappoivat kesäkuun -76 ja joulukuun -77 välillä kaikki Oesterheldin neljä tytärtä miehineen, ja näiden lapsista palautettiin isoäidille ainoastaan kaksi, neljä on yhä desaparecidojen listoilla, jos syntymättömätkin lasketaan mukaan. Itse HGO:n salainen poliisi vei huhtikuussa -77 ja murhasi luultavasti vuonna -78 pompoteltuaan ensin keskitysleirimäisestä vankilasta toiseen. Kenenkään ruumista ei ole koskaan löydetty. Piirtäjä Solano López ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta hänkin joutui maanpakoon Eurooppaan, koska poika Gabriel oli vaarassa "kadota", ja poliisi tyytyi tällaiseen karkotustuomioon. Toki Franciscolla oli tällä puolen Atlanttia paljon työtä tarjoavia kustantajiakin. Molemmat on sittemmin rehabilitoitu ja jopa palkittu työstään Argentiinan hyväksi.

 Eternautaan eläytyessä tulee todella aavemainen tunne, kuin lukisi oikean Héctor Germánin ennustusta omasta kohtalostaan pari vuosikymmentä myöhemmin. Eka osa on näistä paras, ajaton mestariteos, eikä edes mitenkään poliittinen, lähinnä siitä huokuu veljeys sortovaltaa vastaan. Samalta Oesterheldin luomiskaudelta ovat myös Prattin kuvittamat länkkäri Kersantti Kirk ja inhimillisen absurdeja sattumuksia sodasta raportoiva Ernie Pike, jotka kummatkin edustavat absoluuttista parhautta.
 
 Tokassa, -76 julkaistussa osassa Eternauta on menettänyt inhimillisyytensä, ja tarinasta kuultaa läpi, kuinka HGO yrittää kovettaa ja suggeroida itseänsä uskomaan henkilökohtaisten uhrien välttämättömyyteen paremman yhteisen tulevaisuuden puolesta nähtyään jo ensimmäisen tyttäristään kuolevan (sarjakuvan Maria). Senkin voi tosin lukea täysin epäpoliittisena postapokalyptisena vastarintarymistelynä, tarina vain ei ole niin hyvä tai koskettava kuin ensimmäisessä.

 Alberto Breccian kuvittama versio kannattaa ostaa taiteen takia (Kivi Larmola ehkä paremmin kertoo miksi), tarina siinä on tynkä, koska n. 400 sivua on ruhjottu 50 sivun mittaan.

 Ööh, pitäisiköhän tästä tehdä oma Eternauta-keskustelunsa? Meni "vähän" OT:ksi tällä Halloween-haamulla...




/Lurker 6.7.2020: Siirretty David B. -ketjusta ja luotu oma aihe.
« Viimeksi muokattu: 06.07.2020 klo 10:22:22 kirjoittanut Lurker »

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 354
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #1 : 03.07.2015 klo 15:03:25 »
Fantagraphics alkaa julkaista klassista argentiinalaista scifi-sarjaa Eternautia (espanjaksi El Eternauta) ensimmäistä kertaa englanniksi.

Tähänkin sarjaan olisi kiva tutustua. Se on minulle tuttu vain nimenä ja tuon miehen mieleenjäävästä sammakkomiesasusta. Kvaakin käyttäjä Rikuturso kommentoi sarjaa "kaikkein häpeällisimmäksi valkoiseksi tahraksi Suomen julkaisemattomuuskentässä”.

Ilmeisesti Italiassa L’Eternauta on ollut heavy metal -tyylinen antologialehti; ainakin sen tyylisiä näyttäviä kansia näkyy netissä sillä nimellä.

Anonyymi

  • Jäsen
  • Viestejä: 37 629
Vs: Hugo Pratt ja Seikkailujen mies
« Vastaus #2 : 21.12.2016 klo 19:16:13 »
argentiinalainen Héctor Germán Oesterheld

Oesterheldin scifiklassikkoteos El Eternauta (1957-59) on julkaistu tänä vuonna englanniksi nimellä The Eternaut. Piirtäjä ei ole Pratt vaan Francisco Lopez.

Suositellaan vanhojen sanomalehtijatkisten ystäville. Vaikka vähän heviä kamaa tuo on. kahden vuoden jatkis yhtä pötköä.

https://en.wikipedia.org/wiki/El_Eternauta

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 935
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #3 : 06.07.2020 klo 10:17:58 »
Netflix on varmistanut, että ehkä kaikkien aikojen myyttisimmästä sarjakuvasta El Eternauta'sta tulee kuin tuleekin tv-sarja.

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Eternaut


Héctor Oesterheld, journalisti ja sarjakuvantekijä, "hävisi" USA:n tukeman Argentiinan diktatuurin aikana. Eternautista julkaistiin toinenkin versio, joka oli erityisen kriittinen Argentiinan silloista hallintoa ja USA:n harjoittamaa "imperialisimia" kohtaan. Vanhempi, Francisco Solano Lópezin taiteilema versio, on kuitenkin kestänyt aikaa paremmin.

Etelä-Amerikassa Eternauta on yhä vastarinnan symboli, ja ikonista hahmoa näkee graffiteissa, t-paidoissa, lippiksissä jne. Se on vähän kuin korvannut Che Guevaran, jonka loiste on vuosien myötä himmennyt.


STD

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 500
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #4 : 06.07.2020 klo 15:42:38 »
Melko ikääntyneen näköistä on visuaalinen antinsa. Tämäkin olisi pitänyt julkaista jo kauan sitten, jos tavoitteena on myydä yli 50 kpl.
Kyllä se siitä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 935
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #5 : 06.07.2020 klo 16:40:57 »
Melko ikääntyneen näköistä on visuaalinen antinsa. Tämäkin olisi pitänyt julkaista jo kauan sitten, jos tavoitteena on myydä yli 50 kpl.

Pikemminkin ajatonta. Visuaalisestihan Eternauta on huikean tehokas.

Kun Eternautti julkaistiin Ameriikoissa, Eisner Awardia pukkasi kategoriasta Best Archival Collection.

Ei Etelä-Amerikassa enää Che Guevaran kuvia näe vaan Eternautin!


Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 230
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #6 : 06.07.2020 klo 17:25:06 »
Melko ikääntyneen näköistä on visuaalinen antinsa. Tämäkin olisi pitänyt julkaista jo kauan sitten, jos tavoitteena on myydä yli 50 kpl.

Joo... Kolmas painos näyttäisi olevan menossa.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 354
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #7 : 06.07.2020 klo 17:44:20 »
Melko ikääntyneen näköistä on visuaalinen antinsa.

Kaiken ei tarvitse olla visuaalisesti nykyaikaista. Saattaa toki olla, että sarjakuvana tämä ei ole ykkösluokkaa, mutta historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä Eternautti (Ikinautti?) on klassinen ja huippukiinnostava.

Mukavan tuntuista analyysia Rikutursolla. Mieshän voisi vaikka kirjoittaa esipuheen suomalaiseen laitokseen, jos sellainen joskus tulisi! Ja käännöshän saisi olla mielellään alkukielestä espanjasta.

STD

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 500
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #8 : 06.07.2020 klo 17:49:19 »
mutta historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä Eternautti (Ikinautti?) on klassinen ja huippukiinnostava.

Toki näin.
Kyllä se siitä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 935
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #9 : 06.07.2020 klo 20:41:42 »
Kaiken ei tarvitse olla visuaalisesti nykyaikaista. Saattaa toki olla, että sarjakuvana tämä ei ole ykkösluokkaa, mutta historiallisena ja kulttuurisena ilmiönä Eternautti (Ikinautti?) on klassinen ja huippukiinnostava.

Mukavan tuntuista analyysia Rikutursolla. Mieshän voisi vaikka kirjoittaa esipuheen suomalaiseen laitokseen, jos sellainen joskus tulisi! Ja käännöshän saisi olla mielellään alkukielestä espanjasta.

Kyllä Eternauta on sarjakuvanakin ihan ykkösluokkaa, mieleen tulee Sydney Jordanin Jeff Hawke, hyvin saman tyylistä tavaraa vaikkakin tummasävyisempää. Francisco Solano López taiteili myös Fleetwaylle ja hänen siveltimensä jälkeä tosiaankin näkyi myös brittisarjiksissa. Joitakin Lópezin Battler Brittoneita on varmaankin tullut suomeksikin.
http://www.dandare.info/artists/lopez.htm

Ensimmäinen englanninkielinen Eternautin laitos ilmestyi vasta 2015.

Toki näin.

EL ÚNICO HÉROE ES EL HÉROE COLECTIVO!
« Viimeksi muokattu: 06.07.2020 klo 20:44:12 kirjoittanut Lurker »

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 7 607
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #10 : 06.07.2020 klo 21:45:46 »
Ei Etelä-Amerikassa enää Che Guevaran kuvia näe vaan Eternautin!

Kuvittelen, että tuo katsojaa kohden kävelevä protagonisti on toistunut ensin katutaiteessa ja vasta sitä kautta löytänyt tiensä paitoihin.

Toni

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 1 735
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #11 : 06.07.2020 klo 21:54:22 »
Hyvin mielelläni näkisin tämän huippuklassikon Kvaak Kirjan seuraavana julkaisuna. Kuten muutamakin ihminen on tainnut keskusteluissa jo ehdotellakin. Katsotaan, kuinka käy.
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 7 607
Vs: El Eternauta - The Eternaut
« Vastaus #12 : 26.05.2021 klo 01:56:56 »
Francisco Solano López eli alkuperäisen El Eternautan kuvittanut taitelija oli melkoinen mies. Hän vaihtoi pankkikonttorin piirustuspöytään 1953 ja vuonna 1957 kuvitti kaikkiaan kuutta sarjaa rinnakkain! Samana vuonna syntyi myös poika Gabriel.

Tämä Solanon kaksiosainen haastattelu (espanjaksi) on monin tavoin mielenkiintoinen, mutta hauskin juttu on kuinka Solano kertoo käsikirjoituksen saatuaan itse rakentaneensa päähenkilön kuuluisan suojapuvun välineistä, jotka hänellä oli kotonaan sukeltajan maskia myöten! River Platen jalkapallostadionin betonirakenteet hän piirsi suoraan päästään ja haastattelijan sitä ihmetellessä taitelija vain toteaa, että miksi hän olisi kuluttanut kenkiään sellaisen takia minkä oli jo nähnyt useasti.

Buenos Airesin seinägraffiteissa Eternautin piirteet on yhdistetty entiseen presidenttiin. Solano toteaa aseettoman El Néstornautan yllättäneen hänet täysin kadulla, mutta suhtautui asiaan suopeasti kuvaten sen olleen historiallinen välttämättömyys (tämä video, niin ikään espanjaksi).

Kun Argentiinan pahamaineinen viimeinen sotilasjuntta otti vallan maassa maaliskuussa 1976, sotilaat teloittivat vasemmiston militantteja. Eternautin käsikirjoittajan tytär Beatriz vangittiin ja teloitettiin kesäkuussa 1976. Solanon poika Gabriel vangittiin elokuussa 1976, mutta hän ensin järjesti pojalleen siirron pois kidutuskeskuksesta ja myöhemmin neuvotteli tämän ulos sotilasvankilasta!

Hänen oli sen tehdäkseen vannottava lähettävänsä poikansa ulos maasta. Kun Oesterheldin tyttärien lisäksi myös käsikirjoittaja vangittiin huhtikuussa 1977 – neljä tytärtä vävyineen ja käsikirjoittaja itse teloitettiin vankeudessa – oli Solanon pakko viedä poikansa Espanjaan turvaan lähtemällä maanpakoon itse toukokuussa 1977. Lähtöpäivänä hän viimeisteli jatko-osan viimeiset sivut, odotti musteen kuivumista ja lähti niiltä sijoiltaan lentokentälle. Viimeinen sivu julkaistiin huhtikuussa 1978.

Gabriel on katunut isälleen aiheuttamaa huolta, haastattelun voi lukea tästä (espanjaksi).

EDIT: Tulkitsin ensi istumalta väärin Gabrielin haastattelun, hän kertoo isänsä järjestäneen tämän ensin ulos kidutuskeskuksesta, mutta hän oli tosiaan vangittuna siihen, kunnes Solano järjesti tämän ulos maasta.
« Viimeksi muokattu: 27.05.2021 klo 22:27:14 kirjoittanut Jarkko Sikiö »