HS: Opetusministeriö nosti sarjakuvan ja muodin taideviennin kärkialoiksi

[Irene]

No kertoisiko joku indie-heppu, haettiinko indiepuolelta joltain järjestäytyneeltä taholta tukea tästä jaosta?

Niin, tätä minäkin odotan?

Jos tuo saatu rahamäärä on johtunut pitkälti Timo Kähkösen ja Royal Comicsin toimista, niin eivätköhän he ole esittäneet hakemuksissaan (tai miten ikinä näitä ministeriön rahoja nyt anotaankaan) hyvät perustelut, kohteet ja käyttötarkoitukset rahoille. Miksi niitä sitten saamisen jälkeen pitäisi ryhtyä jakelemaan kaikille muille.

Vrt. urheilija, sanotaanko vaikka moukarinheittäjä, treenaa ahkerasti ja voittaa olympiakultaa ja saa palkinnoksi tukun rahaa. Jos balettitanssija menee viereen itkemään että ihan epistä kun moukarinheittäjät saa enemmän rahaa kuin balettitanssijat, pitäisikö moukarinheittäjän antaa puolet rahoista baletille?

Ei se raha nyt ihan ilmasta tupsahda sitä varten, että kaikki kynnelle kykenevät voisivat sitten mennä sitä ruinaamaan. Hyviä hakemuksia ja perusteluja kehiin, ja näyttöä siitä että sarjakuvavienti sujuisi itseltäkin.

[Petteri Oja]

Hohhoijaa. Jotkut ovat jo niin tottuneet odottamaan joka asiasta valitusta, että vaikkei semmoista näkyisi mailla eikä halmeilla, on sitä varmuuden vuoksi paras paheksua.

Parasta varmaan olis, kun ei keskusteltais ollenkaan.

[roju]

Ei se raha nyt ihan ilmasta tupsahda sitä varten, että kaikki kynnelle kykenevät voisivat sitten mennä sitä ruinaamaan. Hyviä hakemuksia ja perusteluja kehiin, ja näyttöä siitä että sarjakuvavienti sujuisi itseltäkin.

Irene haloo, nyt suu soukemmalle asioista, joista et selvästikään mitään tiedä. Vai luuletoko että viime vuosina näkyvyyyttä saaneet pienkustantamot ovat ihan omilla taskurahoillaan vieneet suomalaista sarjakuvaa Angoulemeen /New Yorkiin /Tukholmaan /mitä näitä nyt on? Omillaankin, KYLLÄ, mutta on urpoilua kuvitella, etteikö tuo porukka osaisi asiallisia hakemuksia rustata. Minkä olisit ihan itsekin saanut selville katselemalla vaikkapa vain Muotoilutoimikunnan viime vuosina myöntämien rahojen saajia.

Ns. pienkustantamopuolella tehdään ihan yhtä paljon töitä kuin ns. mainstreaminkin (hiukan huvittava sana Suomen kokoisista markkinoista puhuttaessa), painopisteet ja pyrkimykset vain ovat toisenlaisia. Uutta on se, että ns. kaupalliseltakin puoleltakin on herätty hakemaan julkista rahaa. Vaikka ei liene täysin ennenkuulumatonta sekään.

[Irene]

Ihanpa totta. On vain jotenkin niin väsyttäviä nämä sisäpiiritaistot, joita esimerkiksi Sarjakuva-Finlandian yhteydessä painittiin. Tämä ministeriön rahananti sarjakuvalle on älyttömän hieno asia ja toivottavasti näkyvyyttä sillä saadaankin. Hienoa taustatyötä on tehty tämän eteen.

[Curtvile]

Hohhoijaa. Jotkut ovat jo niin tottuneet odottamaan joka asiasta valitusta, että vaikkei semmoista näkyisi mailla eikä halmeilla, on sitä varmuuden vuoksi paras paheksua.

Parasta varmaan olis, kun ei keskusteltais ollenkaan.

Ei sitä odottaa tarvitse ja tiedät sen itsekin.
Paheksu on kovasti sievistelevää, mistä kiitos.
Olisin valinnut kuvaavamman termin, mutta käynee tuokin.
Minusta silti surrealistisinta suomessa on kuinka näin pienet piirit jaksavat nälviä toisiaan.
Jos siitä keskustellaan, hyvä, mutta yleensä se vain luisuu siihen "miksi toi eikä toi, vaikka toi on musta parempi?"
Ja tietenkin kaikki kaupallisuus on pahasta.
Totta kai.

Syytä riemuunkin olisi:
VesaKn tiedote on pätevä osoitus siitä ettei indiepuolellakaan istuta käsien päällä ja itketä äitiä.
Siitä' ei ole kyse.
Otetaan se klassinen musiikkivertaus: Suomalaisesta populaarimusiikista tunnetaan ulkomailla HIM, Children of Bodom, Apocalyptica, Hanoi rocks siinä missä Eläkeläiset ja 22-pistepirkkokin.

Minustakin Mämmilä on aikaan ja paikkaan sidottu mutta Mämmilä vastaa Eläkeläisiä. Oma juttu voi lyödä läpi jossain muualla yhtä hyvin.
Paikka on vieras mutta sisältö universaali.

Surrealismin kanssa sillä on vähän tekemistä, mutta hyvä jos surrealismilla päästään eteenpäin.
 

[tertsi]

vesapai:
"Aina tosin sitä vaan päätyy toivomaan, että pienemmät ja ... innovatiivisemmat sarjakuvat saisivat myös osuutensa vientituista ja tiesmistä taaloista"

Vesapai myös pihallakuin lintulauta.

...ollaanko tasapuolisia eikä morkata vain Ireneä?

[JJ Naas]

Toimitusjohtaja Timo Kähkösen Royal Comics pyrkii viemään ainakin Mämmilä, Maisa ja Kaarina sekä Paikallisuutisia -sarjakuvia lähinnä englanninkielisiin maihin.

Tuosta englanninkielisyydestä minun 50-senttiseni:

Itse en puhu ranskaa enkä ole Angoulemessakaan käynyt, mutta vähän aikaa sitten eräs ranskalainen tuttavani, joka kääntää huvikseen nettisarjakuviani ranskaksi kävi vierailulla ja selosti turhautumistaan ranskalaiseen sarjakuvayleisöön. Hän itse kuvaili tuntevansa itsensä Ranskassa osaksi hyvin pientä vähemmistöä, joka on kiinnostunut ranskalaisesta valtavirrasta poikkeavasta sarjakuvasta, ja esim. lukee sujuvasti Amerikkalaista ja Kanadalaista underground -tuotantoa, mangaa, saksalaista sarjakuvaa sekä myös ranskalaista underground -sarjakuvaa sekä eri maalaisia nettisarjakuvia. Hänen yleistyksensä suuresta osasta ranskalaista lukijakuntaa oli se, että heitä on hyvin vaikea saada kiinnostumaan sarjakuvista, jotka tyylillisesti tai kerronnallisesti eivät istu heidän suhteellisen kapeaan skaalaansa. Tämä ei koske pelkästään kovakantisten värisarjakuvien lukijakuntaa, sama sääntö pätee esimerkiksi mangaa lukevaan nuorisoon; he ovat vannoutuneet lukemaan mangaa eivätkä muunlaiseen sarjakuvaan ( vaikkapa sitten puolestaan ranskalaiseen valtavirtasarjakuvaan ) koske pitkällä tikullakaan. Kuvaavaa oli hänen mukaansa se, että Peter Baggea rohjettiin kääntää ranskalaiselle yleisölle ensimmäisen kerran vasta muutama vuosi sitten. En tiedä miten tämä korreloituu suomalaisen indiesarjakuvan suosioon suhteessa ranskalaiseen indiesarjakuvaan... kertokaa?! Joka tapauksessa, englanninkielisille markkinoille suuntautuminen tuntuu ainakin tässä valossa järkevältä vaihtoehdolta.
 

[roju]

Ranskalaiset "uudet" kustantajat on maailman sivu valittaneet samaa... ja ihmettelin opiskeluaikoinani, kuinka esim. 80-luvun jenkkisarjoista ei tiedetty eikä oltu käännetty MITÄÄN. Perinne ei ole pelkästään hyvä juttu, sen vangiksi voi myös jäädä. Paljonhan on puhuttu esim. suomalaisen muotoilun 50-luvun perinnön taakasta. Tai kuinka jokainen suomalainen arkkitehti joutuu määrittämään suhteensa Alvar Aaltoon tms.

Tulee mieleen ihan vaan vaikka Dupuy&Berberianin Päiväkirja albumista ja taksikuskin innostuneet ehdotukset mahdollisista sarjakuvan aiheista. D&B on vielä todella suoraan kiinni ranskalais-belgialaisessa jatkumossa minun nähdäkseni! Tuo, mitä suuri yleisö mieltää sarjakuvaksi, vaihtelee maasta maahan: meillä se on Ankka, RanskaBelgiassa se on pottunokka, USAssa se on trikooukko ja Japanista en tiedäkään, mutta ehkä sillä on isot silmät ja pieni nenä? Taiteellisemman sarjakuvan markkina on pieni kaikkialla, mutta jos myy useaan maahan, tulee toimeen. USAssa on selvästi pienemmät markkinat (etenkin rahaa liikkuu reilusti vähemmän kuin Japanissa ja Ranskassa), paitsi ehkä sanomalehtipuolella. Niin että suo siellä, vetelä täällä.

muoks vielä sen verran, että ero on siis siinä mitä hakee: tekeekö vaan sitä mitä tekee vai haluaako siitä (myös) rahaakin. Jos raha kelpaa, Ranska on selvä valinta.

[Timo Ronkainen]

Mämmilää Saksaan. Jos kerta Eläkeläisetkin uppoo.

Timo

[Irene]

Mämmilää Saksaan. Jos kerta Eläkeläisetkin uppoo.

Timo

Tuli ihan sama mieleen. Suomalaiskansallisille erikoispiirteille on näköjään siellä kysyntää.

[Antti Vainio]

Hienoa että tuetaan ja hienoa että yritetään, kunhan asiaa ei sossita kuten elokuvapuolella.

Tämä keskustelu voitaisiin oikeastaan päättää näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. En ole kauheasti viettänyt aikaa sarjakuvapiireissä (no eilen tuli tosin otettua mukia ja puhuttua syvällisiä karaokesta muutaman "skenen" merkittävän "staran" kanssa) mutta oma kokemus on sellainen että muiden kulttuurimuotojen harrastajiin verrattuna sarjakuvaväki  on kaikkea muuta kuin kateellisia nillittäjiä. Jos joku toinen pärjää niin sen menestyksestä ollaan aidosti ilahtuneita. Tosin sille saatetaan vittuilla kohdattaessa mutta se on eri juttu.

Eilisaamun Hesari kertoi  että sarjakuva sai arvonnassa vähintäänkin kuusi oikein ja varanumeron. Mikä parasta, sitä fyffendaalia ei otettu pois mistään muusta taiteesta vaan Pekon, Törhösen ja Selinin bisneksistä. Elokuvaporukalla oli mahdollisuutensa mutta ne hölmöili sen  täysin. Toivottavasti me ei olla yhtä pönttöjä. Illalla kuulin sitten tästä Kallion hörhödynamosta josta toivottavasti tulee samanlainen kohtauspaikka kuin turkulaisten Kosmisten Koomikoiden Kapakista. Elämme loistavia aikoja, ystävät hyvät.

[terhie]

Tämä keskustelu voitaisiin oikeastaan päättää näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.

Ei pliis päätetä. Tää on niin iso ja hieno juttu, vuoden top kympissä sarjakuvan osalta taatusti, että siitä olisi mukava jauhaa. Ja kuulla miten projekti edistyy!

[Lönkka]

Eri hienoa että kerrankin tulee sellainen fiilis että ei jaeta mitään hitusia tai rippeitä.

Toivottavasti noiden(kin) avulla saadaan latua auki ja kotimaista matskua kunnolla levitykseen ulkomailla. Pääsisivät sitten noiden sarjakuvienkin tekijät nauttimaan ulkomaisen rahan kilahtelusta kirstuihinsa.

Kuinkakohan moneen lehteen pitää strippejä saada myytyä/montako alpparia pitää myydä että tekijöille napsahtaa moinen kuusinumeroinen summa? Siltä osin ei voi kun pohtia että olisiko ollut helpompaa tukea kotimaista sarjakuvaa jakamalla tuo summa suoraan tekijöille? No, eipä silti, nythän on ainakin olemassa sellainen pieni mahdollisuus että jollakulla käy käsittämätön flaksi ja noiden tukien avulla lyö oikein kunnolla ulkomailla itsensä läpi. Peukut pystyyn.

[Doc Lomapäivä]

Kyllä keskustella pitää, ja läpinäkyvyyden vuoksi täytyy saada kysyä miten rahat on käytetty ja mitä sillä on saatu. Pahinta nillitystä on tiedonvälityksen torppaaminen. Perättömien huhujen ja kademielen levittäminen on sitten eri asia. Mutta niinhän se aina on, että porukka on iloista ja yksimielistä niin kauan kun mukana ei liiku rahaa. Uskonpa että Kähkönen esittelee projektiaan myös Kvaakissa sitten kun sen aika on (kannattaisi ainakin).

[JanneT]

Kuinkakohan moneen lehteen pitää strippejä saada myytyä/montako alpparia pitää myydä että tekijöille napsahtaa moinen kuusinumeroinen summa? Siltä osin ei voi kun pohtia että olisiko ollut helpompaa tukea kotimaista sarjakuvaa jakamalla tuo summa suoraan tekijöille?

Niin... riippuu kai siitä onko tarkoituksena rikastuttaa muutamaa sarjakuvantekijää yhteisistä varoista vai viedä kotimaista sarjakuvaa alana eteenpäin tukemalla tämänkaltaisia projekteja.