Lainasin, luin ja tykkäsin.
Hagelbergin "Kova länsi" oli kyllä varsinainen matka "kvaakkilaisuuden sydämeen". Nauraessani sarjakuvalle tajusin nauravani samalla myös itselleni, ja tunsin jonkinlaisen piston sydänalassa. Ei helkkari, tämäntapaisenako allekirjoittaneen sarjakuvaharrastus mahtaa näyttäytyä muille ihmisille?
Hagelbergin tyyli oli sanalla sanoen mielenkiintoinen ja herätti etukäteen hieman epäilyksiä: rujohkosti piirrettyjä puhuvia päitä sivu toisensa jälkeen. No, kuten olen aikaisemminkin todennut, ei sarjakuvan visuaalisella puolella ole juuri merkitystä, mikäli vain tarina toimii. Ja toimihan se. Jotkut sarjakuvan repliikeistä olivat suorastaan kuolemattomia:
"...ja Navaho-Joen sulka oli piirretty kokonaan väärälle puolelle hattua!""Suomesta löytyy helposti ainakin tusina pätevämpää tekijää. Enkä laske mukaan itseäni ollenkaan.""Luin minäkin joskus teininä Tinttiä, mutta ei siihen nainen voi oikein samaistua. Eihän se edes ole naisen piirtämäkään edes".Ja sitten vain bongailemaan esikuvia...
Luulen kyllä, että muutkin kuin sarjakuvistit osaavat nauttia albumin huumorista. Vaikka aihe on kapea, albumissa kuvatut ihmistyypit ovat universaaleja (sanon varmuudella luettuani albumista kolme sivua). Kiinnostihan Kummisetä-elokuvat muitakin ihmisiä kuin mafiosoja.
En oikein usko, että albumi aukeaa muille kuin sarjakuvisteille, sillä kyllä nämä yli-innokkaat ja piirtäjien sterilisaatiota vaativat fanipojat taitavat olla vielä kauempana tavallisen pulliaisen elämästä kuin hevosenpäitä sänkyihin toimittavat mafiosot. Jonkinlainen kosketuspinta sarjakuvaharrastukseen pitänee siis lukijalla olla, että tämä pystyy ymmärtämään, mistä näiden puhuvien päiden tuntema tuohtumus todella kumpuaa, ja että väärälle puolelle hattua piirretty sulka saattaa todella olla joillekin ihmisille elämän ja kuoleman asia.
Voisihan tuon tietysti luetuttaa joillakin "ulkopuolisilla" tuttavillaan ja kysyä mitä mieltä mahtoivat olla.
