Pieniä kysymyksiä sarjakuvan tekemisestä

[Juho]

Oliskohan järkeä alkaa piirtää strippejä pelkästään tietokoneella?

[Mara]

Oliskohan järkeä alkaa piirtää strippejä pelkästään tietokoneella?

Totta kai. Lopputuloshan se tärkein on, ei se miten se saavutetaan.

EDIT: Viilasin vähän sanontaa.

[Jouko Nuora]

niin lopputulos PITÄISI olla tärkein, mutta tässä maassa kyllä jyrää ihan muut lait ja lainalaisuudet sarjakuvain ihmeellisessä mualimassa; vertaapa vaikka herra Hagelbergin töitä, kuinka paljon niissä on sitä glamouria ja arvostusta että ne on veistetty mahdollisimman hankalasti taltalla levylle,tahi herra Rannan muhamedilla ratsastus jne... kyllä kaikki vaikuttaa kaikkeen, ei vain painettu teos.Miksi meillä on juorulehtiä, juorupalstoja jne... ?
 Moninaisia ovat loppupäätelmät; ja minä oon ihan yhtä idioooti kuin kuka muukin ; omaani muiden tekijöiden arvostukseen vaikuttavat ihan suoraan se olenko sattunut tutstumaan kyseiseen piirtäjään ja jopa ystävystymään, naivia ois väittää ettei se merkitse mitään , robotteja emme ole, ja harvan suu on kaarnasta tehty (?)
 Mutta strippejä koneella, ei kuullosta järin ihanalta. Varmaan kun en ole näiden Max Cannonin yms. "piirretään yks kuva ja sit kopiodaan se seuraaviin ruutuihin" ja ehkä muutetaan silmiä- sarjakuvien ystävä.Käsikirjoitus on tärkeä muttei ainoa tärkeä asia strippisarjakuvassakaan.Tietysti jos olet meediofakiiri  koneen kanssa ja saat parempaa jälkeä kuin piirtäen, niin sitä vaan!

[Reima Mäkinen]

Oliskohan järkeä alkaa piirtää strippejä pelkästään tietokoneella?

On. Varsinkin jos opettelee tekemään jollain kunnon ohjelmalla ja ottaa muutenkin (tieto)tekniikan haltuun.

Pikemminkin voisi kysyä että onko nykyään enää mitään järkeä piirtää mitään käsin, ilman konetta?  

EDIT: Tästä eteenpäin keskustelu "digi vs. paperi" jatkaa toisella alueella ketjussa Tietokone vai käsinpiirräntä.

[Furin]

Olisin kiinnostunut kuulemaan mielipiteenne värilliselle sarjakuvalle sopivasta fyysisestä koosta ja sen aiheuttamista vaatimuksista sarjakuvalle.

Eli olen aloittelemassa pitempää scifisarjista, jonka pääasiallinen julkaisukanava on joku blogipohja, mutta haluan samalla jättää mahdollisuuden auki paperijulkaisuunkin. Jotta teksti pysyy luettavana, B5 koko tai isompi alkanee olla jo liian iso, sillä suositushan taitaa olla että teksti on noin 2-3 mm korkeaa. Monitorin resoluutioilla B5 kuvan 2,5 mm korkea teksti alkaa olla ihan luettavuuden alarajalla, jos koko sivu on yhtäaikaisesti näkyvissä. Jos fontti on yhtään käsin kirjoitetumman näköinen, niin sitä on entistä hankalampaa lukea ruudulta tuon kokoisena.

Olenkin harkinnut tehdä sarjiksen A5 kokoon, se olisi ihan luettava ruudulta yhdellä silmäyksellä ja painettuna se olisi vielä kohtuullisen kokoinen.

Onko mielestänne ensinnäkään tarpeellista pystyä lukemaan koko sivu yhdellä silmäyksellä tietokoneen ruudulta, vai ärsyttääkö sivun kelailu? Itsestäni ainakin tuntuisi, että kokonaisuuksien hahmottaminen on hankalampaa, jos sivusta näkee vain osan.

Entä painettuna A5 kokoon, pidättekö sitä mukavan kokoisena värilliselle scifisarjikselle, vai tulisiko sen olla mieluummin jotain Valerian kokoa? A5 sivuja olisi ainakin mukava piirtää, kun tuntuisi että homma etenee 

Tässä alkuun. Olisi kiva jos saisin aikaiseksi keskustelua aiheesta, sillä pitempää sarjista tehdessä pitäisi saada formaatti kuntoon. Ikävä niitä sivuja olisi myöhemmin muokkailla.

Nyt lähden Kotkalaisille Hevi-festareille! Rock vaan kaikille ja viikonloppuja!

[pertti jarla]

Minusta olet ajatellut hyvin, pienemmässä koossa on julkaistu mm. loistavaa scifittely-mangaa.

[keijoahlqvist]

Jotta teksti pysyy luettavana, B5 koko tai isompi alkanee olla jo liian iso, sillä suositushan taitaa olla että teksti on noin 2-3 mm korkeaa. Monitorin resoluutioilla B5 kuvan 2,5 mm korkea teksti alkaa olla ihan luettavuuden alarajalla, jos koko sivu on yhtäaikaisesti näkyvissä. Jos fontti on yhtään käsin kirjoitetumman näköinen, niin sitä on entistä hankalampaa lukea ruudulta tuon kokoisena.

Olenkin harkinnut tehdä sarjiksen A5 kokoon, se olisi ihan luettava ruudulta yhdellä silmäyksellä ja painettuna se olisi vielä kohtuullisen kokoinen.

Onko mielestänne ensinnäkään tarpeellista pystyä lukemaan koko sivu yhdellä silmäyksellä tietokoneen ruudulta, vai ärsyttääkö sivun kelailu? Itsestäni ainakin tuntuisi, että kokonaisuuksien hahmottaminen on hankalampaa, jos sivusta näkee vain osan.

Entä painettuna A5 kokoon, pidättekö sitä mukavan kokoisena värilliselle scifisarjikselle, vai tulisiko sen olla mieluummin jotain Valerian kokoa? A5 sivuja olisi ainakin mukava piirtää, kun tuntuisi että homma etenee 

Mun läppärin näytön pikselit on niin pieniä ettei nettisarjakuvien teksti aina erotu. Kannattaa siis tehdä se isoksi. Jos teksti on vaikealukuista, koko sarja alkaa tuntua alitajuisesti vastenmieliseltä. Paha on kun piirroksen yksityiskohdat menee niin pieniksi ettei niitä voi lukea. Vain tekijä tietää mitä on piirtänyt ja osaa tietysti erottaa sen pienennettynäkin, muut voivat tulkita virheellisesti.

Sivu on toki nähtävä kerralla, vaikka sitä on kierretty sovellutuksilla, jotka suurentavat ruudun kun kohdistin viedään ylle.

Miksi sarjakuvan pitäisi olla painettunakaan pystysivuista? Ehkä se jotain goottilaisuutta korostaisi, mutta ihmisen näkökenttä on leveämpi kuin korkea, ja elokuvissakin suositaan laajakangasta. Aukeaman kokoinen leveä ruutu voi olla tehokas, korkeat ruudut eivät kovin kiinnostavia. Vaaka B5 ei olisi hyllyssä vielä mitenkään hankala, mutta kerralla luettavissa oleva aukeama pienempi kuin a4-aukeama, mikä mielestäni lisäisi kerronnan intensiivisyyttä. Voisi vaihtaa värimaailmaa kohtauksen mukaan, sommittelu voimistuisi.

Ehdotan että alat levittää vaakasuuntauskoa.

[Furin]

Kiitokset herroille Jarla ja Ahlqvist kommenteista!

Mun läppärin näytön pikselit on niin pieniä ettei nettisarjakuvien teksti aina erotu. Kannattaa siis tehdä se isoksi. Jos teksti on vaikealukuista, koko sarja alkaa tuntua alitajuisesti vastenmieliseltä. Paha on kun piirroksen yksityiskohdat menee niin pieniksi ettei niitä voi lukea. Vain tekijä tietää mitä on piirtänyt ja osaa tietysti erottaa sen pienennettynäkin, muut voivat tulkita virheellisesti.

Tämä on aivan totta. En itseasiassa tullut ollenkaan ajatelleeksi läppäreitä (jollaista itse en omista), jotka taitavat jo olla kodeissa tietokoneiden enemmistönä. Jos jaksat, niin viitsisitkö käydä vilkaisemassa tekemääni sarjisharjoitelmaa, joka on A5 kokoinen? Miltä sen luettavuus läppärin ruudulta mielestäsi vaikuttaa?

Sivu on toki nähtävä kerralla, vaikka sitä on kierretty sovellutuksilla, jotka suurentavat ruudun kun kohdistin viedään ylle.

Miksi sarjakuvan pitäisi olla painettunakaan pystysivuista? Ehkä se jotain goottilaisuutta korostaisi, mutta ihmisen näkökenttä on leveämpi kuin korkea, ja elokuvissakin suositaan laajakangasta. Aukeaman kokoinen leveä ruutu voi olla tehokas, korkeat ruudut eivät kovin kiinnostavia. Vaaka B5 ei olisi hyllyssä vielä mitenkään hankala, mutta kerralla luettavissa oleva aukeama pienempi kuin a4-aukeama, mikä mielestäni lisäisi kerronnan intensiivisyyttä. Voisi vaihtaa värimaailmaa kohtauksen mukaan, sommittelu voimistuisi.

Ehdotan että alat levittää vaakasuuntauskoa.

Tämä on myös erittäin hyvä idea. Olen joskus leikitellyt samalla ajatuksella, mutta jäin sitten pohtimaan paperisen vaakaan painetun sarjiksen käytettävyyttä. Omasta mielestäni esim. vaakamuotoisten Masi albbareiden käyttömukavuus ei ole yhtä hyvä kuin vaikkapa pystyjen Aku Ankan taskareiden. Pystymuoto on käsissä jotenkin helpompi hallita.

Vaakamuodolla olisi kyllä runsaasti hyviä puolia, joita tuossa kivasti korostitkin. Täytynee tehdä muutamia kokeiluja aiheesta. Netissä vaaka olisi kyllä ihan ylittämätön. Siitä olen aivan samaa mieltä.

Onko muilla ajatuksia (puolesta/vastaan) pysty/vaaka -problematiikasta?

[Lurker]

DC:n nyt jo lopetettu Zuda-projekti suosi tällaista vaakatasoa. Toimii netissä ehdottomasti parhaiten, myös läppäreillä.

Hei, kyllähän Zuda vieläkin kitkuttaa, nyt blogina...
http://zuda.blog.dccomics.com/

[keijoahlqvist]

Jos jaksat, niin viitsisitkö käydä vilkaisemassa tekemääni sarjisharjoitelmaa, joka on A5 kokoinen? Miltä sen luettavuus läppärin ruudulta mielestäsi vaikuttaa?

* Valokuvista lienee nähtävissä että läppäri jonka näytön korkeus on vain 600 pikseliä, ei sovi sarjakuvien lukemiseen.
* Viimeisen sivun pikku yksityiskohtaan olet piirtänyt jotain mutta lukija ei saa selvää mitä, mutta tuo ei ole oikea ongelma, kunhan laiton esimerkiksi.
* Tekstiesimerkistä sen sijaan näkee kuinka kirjaimet puuroutuvat toisiinsa.
Nuo kriittisiä kohtia, muuten varsin miellyttävästi luettavaa.

[Furin]

* Valokuvista lienee nähtävissä että läppäri jonka näytön korkeus on vain 600 pikseliä, ei sovi sarjakuvien lukemiseen.
* Viimeisen sivun pikku yksityiskohtaan olet piirtänyt jotain mutta lukija ei saa selvää mitä, mutta tuo ei ole oikea ongelma, kunhan laiton esimerkiksi.
* Tekstiesimerkistä sen sijaan näkee kuinka kirjaimet puuroutuvat toisiinsa.
Nuo kriittisiä kohtia, muuten varsin miellyttävästi luettavaa.

Kiitos paljon vaivannäöstäsi! Alan työstää hommaa A5 vaakasuunnasta. Pitää vaan pohtia ruutujakoa vähän uudelta kantilta, kun en vaakasarjiksia ole oikein tehnyt. 

[[kivi]]

* Tekstiesimerkistä sen sijaan näkee kuinka kirjaimet puuroutuvat toisiinsa.
Nuo kriittisiä kohtia, muuten varsin miellyttävästi luettavaa.

Tuo tekstaushan on omasta käsialasta tehty fontti? Mitäpä jos kokeilisit vain piirtää mahdollisimman selkeitä kirjaimia ja teet niistä fontin, nyt erityisesti N, A ja U olivat ensi silmäyksellä varsinaisia ongelmapesäkkeitä.

Ei fonttia kannata tehdä ihan ekoista kirjaimista mitkä sattuvat syntymään, kyllä niissä pitää olla sellainen tatsi että ne sopivat yhteen, ja kun kerran fonttia tehdään, saisivat olla myös parhaat ja selkeimmät kirjaimet jotka teet, varsinkin kun jälki muuten on loppuun asti hiottua ja hyvinkin konstruoitua.

Edit: Ps. M-kirjain ja R-kirjaimen alakaari saavat rauhassa olla leveimmät kirjaimet, ja huuto- ja kysymysmerit sekä ääkkösten pisteet saavat nousta rivistä ylös. Hyvä välistys syntyy niin että joka kirjaimen välissä on "yhtä paljon ilmaa" siitä ilmapalan muodosta riippumatta. Älä yritä tehdä kaikista kirjaimista samanlevyisiä, vaan yritä saada kirjaimet näyttämään siltä että ne on kirjoitettu tasaisin välein toisiinsa nähden.

[Furin]

Tuo tekstaushan on omasta käsialasta tehty fontti? Mitäpä jos kokeilisit vain piirtää mahdollisimman selkeitä kirjaimia ja teet niistä fontin, nyt erityisesti N, A ja U olivat ensi silmäyksellä varsinaisia ongelmapesäkkeitä.

Ei fonttia kannata tehdä ihan ekoista kirjaimista mitkä sattuvat syntymään, kyllä niissä pitää olla sellainen tatsi että ne sopivat yhteen, ja kun kerran fonttia tehdään, saisivat olla myös parhaat ja selkeimmät kirjaimet jotka teet, varsinkin kun jälki muuten on loppuun asti hiottua ja hyvinkin konstruoitua.

Edit: Ps. M-kirjain ja R-kirjaimen alakaari saavat rauhassa olla leveimmät kirjaimet, ja huuto- ja kysymysmerit sekä ääkkösten pisteet saavat nousta rivistä ylös. Hyvä välistys syntyy niin että joka kirjaimen välissä on "yhtä paljon ilmaa" siitä ilmapalan muodosta riippumatta. Älä yritä tehdä kaikista kirjaimista samanlevyisiä, vaan yritä saada kirjaimet näyttämään siltä että ne on kirjoitettu tasaisin välein toisiinsa nähden.

Kiitos kommenteista. Fontti ei kuitenkaan ole omani, vaan Kvaakista löysin linkin kerran jonkun, olikohan se tanskalaisen, kaverin käsialastaan tekemään vapaaseen fonttiin. Olen samaa mieltä, että siinä on aika paljon ongelmia. Taidan alkaa seuraavaksi kokeilemaan taas käsin tekstausta, sillä on se minusta kuitenkin aina siistimpää ja variointi on helpompaa.

[keijoahlqvist]

Taidan alkaa seuraavaksi kokeilemaan taas käsin tekstausta, sillä on se minusta kuitenkin aina siistimpää ja variointi on helpompaa.

[[kivi]]

Fontti ei kuitenkaan ole omani, vaan Kvaakista löysin linkin kerran jonkun, olikohan se tanskalaisen, kaverin käsialastaan tekemään vapaaseen fonttiin. Olen samaa mieltä, että siinä on aika paljon ongelmia.

Niinpä. Ne muutamat kerrat kun olen joutunut käyttämään omissa jutuissani valmisfontteja tekstaukseen, olen aina joutunut yhdistelemään monen eri tekijän fontteja ja välistämään kaikki kirjaimet käsin. Hirveä vaiva.

Suosittelenkin että tekstaat ainakin valtaosin käsin, ja sitten kun tekstaus alkaa olla graafisesti samalla tasolla piirrostyön kanssa, voit tehdä senhetkisestä parhaasta tekstauksestasi fontin, jota voit käyttää tekstauksen korjailuun tai niinä hetkinä kun käsintekstausta ei vaan synny. Konetekstaus ei ole kovin paha synti jos sitä käyttää vain paikoitellen ja niin että tekstauksen luonne tulee kuitenkin mietittyä joka kuvaan nähden.

Ensi alkuun kannattaa kuitenkin katsella millaista tekstausta itse arvostat - amerikkalaiset aakkoset ovat eri kuin eurooppalaiset, ja kaikilla on omia erikoismerkkejään. Tarmo Koiviston tekstauksen helmiä ovat TT ja LL -kirjaimet, jotka ovat omia merkkejään ja menevät sisäkkäin.