Jotten ymmärrä sinua väärin: toivoisitko ettei mangaa julkaistaisi, julkaistaisi suomeksi, vai oliko tämä kritiikki vain länsimaissa tehtyä mangaa/mangatyylistä sarjakuvaa koskevaa?
Varmaan rotuun ja väriin tasapuolisesti katsomatta Kokuma kritisoi huonoa sarjakuvaa noin niin kuin yleensä.
Kiireessä, alan kokemattomuudesta johtuen ja ilman japanilaisten mangakoiden suosimia assistantteja (eli ilman samoja resursseja) länkkärimankka vaan sattuu yleensä olemaan tasottomampaa. Ei saisi yleistää, ei, mutta pseudomangassa (joita julkaisijat yrittävät väen vängällä tuputtaa mangana) tulee helpommin sellainen rahastuksen maku.
Jos julkaisija väittää, että pseudoa myydään (ainakin harhaanjohtaen, jos ei suoraan väittäen) autenttisena mangana, jotta se paremmin tavoittaisi "kohdeyleisönsä" (mangustit, jotka toki eivät lue mangaa hyvän tarinan tahi tasokkaan piirustusjäljen takia, vaan vain ja ainostaan isojen pallosilmien takia), niin se on jo itsepetosta. Kyllä sitä myydään mangana ihan vain siksi, että manga on tunnustetusti (yleensä!) tasokkaampaa ja pseudo-sanalla on niin ikävä stigma.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku hakee insipiraatiota ja vaikutteita länttä kauempaa, mutta kun tyyli haetaan mahdollisimman geneeristä visuaalista ilmettä tavoitellen, jälkeä ei voi nimittää miksikään muuksi kuin pseudoksi. Suomalaisia tekijöitä voi kiitellä siitä, että vaikka ns. mangavaikutteet ovat monien töissä vahvasti läsnä, on jälki usein myös omintakeista (niin hyvässä kuin pahassa).
Cherry Juice on tyyppiesimerkki geneerisestä ilmeestä, mutta jälki on moninverroin huolitellumpaa kuin monessa samantyylisessä länsivastineessa.
Ja ei, minulla ei ole mitään pseudomangaa vastaan, vahvoja ennakkoluuloja ehkä, mutta se ei ole estänyt tähänkään asti kokeilemasta uusia sarjoja. Itse asiassa Dramacon (lievistä teknisistä puutteistaan huolimatta) on ehdoton helmi omassa genressään.