Kunhan pääsen työmarkkinoille, haluan duunin, joka on mahdollisimman rento - palkasta viis. Muussa tapauksessa ikuisuusprojektini jää ikuisesti pöytälaatikkoon ja korvien väliseen avaruuteen. Sitä pelkään eniten 
Valitettavasti pakko sanoa, että rennoimmankin työn ohessa piirtäminen on melko toivoton suunnitelma, joka johtaa vain siihen että tärvää aikansa vahtimestarinkopissa tai pysäköintihallin valvomossa tms, huonolla palkalla, eikä kuitenkaan saa piirrettyä. Paljon parempi suunnitelma olisi tehdä puoli vuotta töitä tosissaan, ottaa kunnon palkka, ja pitää toinen puoli vuotta sapattia jossain halvan elintason maassa piirtäen.
Suomessa kun on sellainen perinne, että työn palkka maksetaan menetetystä vapaa-ajasta eikä työn tuloksista, eli vaikka on mahdollista työskennellä laiskasti ja tuottamattomasti, se vie silti kaiken ajan eikä ohessa oikein pysty omia töitä tekemään. Ei varsinkaan sellaisissa matalapalkkaisissa hommissa, joita voisi kuvata sanalla "rento".
Jos aikoo saada aikaan muuta kuin amatööritason harrastajajälkeä, on ainoa tapa ryhtyä ammattilaiseksi ja varata kunnolla aikaa. Silloin pitää keksiä tapa saada toimeentulo siitä mitä tekee - mutta toisaalta, mistä tahansa voi tehdä ammatin kunhan sitä tekee tosissaan; jopa sarjakuvapiirtämisestä
;-D
Kapeahan se leipä sitten on, ja joskus menee puolikin vuotta niin ettei tiedä mistä saa ruokaa seuraavaksi päiväksi, mutta se kuuluu ammattiin. Joskus taas menee hyvin, ja aina voi mennä töihin kun oikein nälättää - sosiaalitukiin, työttömyysturvaan ja KELAn palveluihin sarjakuvantekijällä ei valitettavasti yleensä ole asiaa yrittäjän statuksen takia.
Kivi