Kuulen monesti että "teit sen väärin" tai "huonosti" ja vastaan silloin että määrittele "väärin" tai "huonosti". Kuinka oman työnsä voi tehdä väärin tahi huonosti?
No vaikka sillä tavalla että ei osata perusasioita ja sitten kutsutaan sitä "tyyliksi". Tai lähdetään suoraan jäljittelemään jotain pitkälle vietyä stilisointia ymmärtämättä niitä säännönmukaisuuksia jotka siellä takana ovat.
Ylipäänsäkin kaikki kohdat, missä ollaan menty yli siitä missä aita on ollut matalin, kun ollaan oltu liian laiskoja opettelemaan oikeaa osaamista ovat lähtökohtaisesti väärin, koska liian varhain otetut vaikutteet kulkevat perässä kuin ankkuri ja hidastavat taiteellista kehitystä.
Hyvä esimerkki lahjakkaasta taiteilijasta jolla on uransa alkuaikojen painolasti edelleen mukana on Kvaakin galleriasta erittäin tuttu, nyttemmin oikein hyvä sarjakuvapiirtäjä Jyrki Vainio. Kuinka paljon nopeammin hän olisi kehittynyt piirtäjänä ilman pakollisia mukanakulkevia pottunokkamaneereja, ja miten paljon hänen oikeasti pitää nähdä vaivaa yhdistääkseen nykyään jo erittäin hyvän graafisen osaamisensa siihen yksinkertaistamiseen jolla hän piirtäjänuransa aloitti?
Vaatii loppupeleissä tavattoman paljon enemmän vaivaa ylläpitää taitoa joka lähtee ristiriitaisesta alkuasetemasta. Loistava kitaristi Steve Morse on vasenkätinen, mutta soittaa kitaraa oikeakätisesti, koska kuten hän sanoi: "Alkuaikoina vaikeaa oli soittaa sointuja ja melodioita, silloin oli hyötyä siitä että 'parempi' käsi oli otelaudalla; myöhemmin soittotaidon edistyessä kävi kuitenkin selväksi että rytminen osaaminen on vaikeampaa kuin sorminäppäryys, ja sen seurauksena pitää nyt harjoitella kaksi kertaa kovemmin kuin oikeakätinen jos mieli pitää näppäilytekniikka taitojen vaatimalla tasolla." Tjsp. Mä näkisin että pitkälle karrikoidussa tai avantgardistisessa piirrostyylissä on sama ongelma, pitää tehdä tuplaten kovemmin työtä saadakseen uusi oppi integroitua liian ahtaaseen tyyliin.
Edelleen, kaikella kunnioituksella Jyrkiä kohtaan.
Kivi
