Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Gothicus]

Ärsyttää kun ihmiset eivät osaa arvostaa nähtyä vaivaa, ideoita ja ilmaisua. Ylipäätään se että teen jotain luovaa enkä vatkaa pleikkarin ohjainta himassa on minusta arvostamisen arvoista.

Onhan se. Ihmiset nyt vain valitettavasti ovat aika yleisesti sellaisia, etteivät he arvosta kovin monia asioita. Saati, että arvostaisivat jonkun toisen näkemää vaivaa, ideoita ja ilmaisua. Ei kai toisaalta myöskään tekemisen pitäisi perustua, ainakaan pelkästään, siihen, että sillä saa osakseen pään silitystä ja kehuja. Jos sä nautit taiteesi tekemisestä ja arvostat sitä itse, niin eikö sekin ole jo jotakin? Mukavaahan se on tietysti jos joskus kehutaankin. Älä silti ihmeessä vaihda luovaa tekemistäsi siihen pleikkarin ohjaimeen. Ainakaan kokonaan.

[bats]

Juu.

En minä kovin arvostuksenkipeä olekaan, ja olen saanut mielestäni tarpeeksi arvostusta (niin paljon kuin näillä taidoilla ansaitsen) tekemisilleni. Tämä mistä puhuin oli yksittäistapaus henkilöstä, joka ei arvosta tippaakaan töitäni, tai ainakin siltä vaikuttaa. En minä siitä niin suuresti välitä, mutta ärsyttää kumminkin. Totta kai ihmisillä on oikeus olla arvostamatta töitäni.

Omasta mielestäni kaikenlainen luova työskentely on arvostettavaa. Itse asiassa sen arvostettavampaa asiaa ei olekaan, siis minun mielestäni. 

[Emppu]

Miksei sitten saa muka olla pitämättä sellaisista asioista joista ei vaan pidä? Tuntuu vaan vähän samalta idealta, kuin pakkosyöttäisi lihaa vegaanille.

[bats]

Miksei sitten saa muka olla pitämättä sellaisista asioista joista ei vaan pidä? Tuntuu vaan vähän samalta idealta, kuin pakkosyöttäisi lihaa vegaanille.

Totta kai saa.

Minusta vaan on kaksi eri asiaa olla pitämättä jostain sarjakuvista tai sarjakuvista yleensä ja ylipäätään olla arvostamatta luovuutta tai luovaa työtä.

Tosin kyllähän ihminen saa arvostaa ja olla arvostamatta ihan sitä mitä hän haluaa. Se vain on niin ristiriidassa oman arvomaailmani kanssa että siitä seuraa vähintäänkin ärsytystä. Vähän sama kuin jos vegaani ärtyy siitä että joku syö lihaa.

Miksi sitten epäilin että tämän ihmisen kohdalla oli kyse jälkimmäisestä? En oikeastaan tiedä. Vaistolla kai. Saatan olla väärässäkin. Mutta toisaalta, kai minäkin saan ärtyä mistä haluan, kun näin liberaaleja ollaan.

[Teräskäsine]

Sarjiksen piirtäminen on kussut vähän. Kun olen niin laiska, niin sivuja syntyy suunnilleen yksi kolmessa päivässä. Ongelma on se, että haluan aina saada homman vain valmiiksi, vaikkei deadlinea olekaan. Tulee siis turhaan kiirehdittyä ja silti tehtyä liian vähän. Sekavaa, eikö?

Pitäisi vain keskittyä ja varata piirtämiselle sopivasti omaa aikaa. Kun homma ei suju, alkaa miettimään, mitä jos tästä koko sarjakuvasta tulee ihan surkea? Sillähän ei niinkään väliä ole onko se hyvä vai huono, vaan sillä, mitä tekemisen aikana oppi.

[Nanna]

Sarjiksen piirtäminen on kussut vähän. Kun olen niin laiska, niin sivuja syntyy suunnilleen yksi kolmessa päivässä.

Kuulostaa meikäläisen korvaan ihan hyvältä tahdilta. Kokonainen sivu on sentään kokonainen sivu. Itse väkräsin tänään pari tuntia strippejä muiden kuvailunakkien ohella, enkä vieläkään saanut uutta satsia skannattavaksi, kun en löytänyt tästä kaatopaikasta (jota rakkaudellisesti kodiksikin kutsun) edes kunnon viivotinta, prkl.

[Juho]

Kaikki piirrustukset menee nykyään päin ersettä.

[janne luokkanen]

Työvälineitten vaihtaminen yleensäkkin piristää, jos tuhertaminen puuduttaa. Kynät siveltimeen tai toisinpäin.

Oma murheeni on ollut käsikirjoittamisen aloittaminen. Ei tahdo luonnistua mitenkään, vaikka kohtaukset ja tarinan runko alkaa päässä muodostua. Pitäis vaan aloittaa jostain niin sais homman liikkeelle, ja siinä se ongelma onkin.

[Mara]

Pitäis vaan aloittaa jostain niin sais homman liikkeelle, ja siinä se ongelma onkin.

Minulla on sama pulma. Käsikirjoitus ei tahdo syntyä sitten millään. Syy lienee suurimmilta osin laiskuudessani. Olen kuitenkin vääntänyt itselleni sen verran aikaa kouluhommilta ja muilta puuhilta, että olen saanut aikaiseksi hahmoluonnoksia. Alan pikkuhiljaa ymmärtää ihailemiani ranskalais-belgialaisia sarjakuvantekijöitä, jotka tekevät vain yhden albumin vuodessa. Tarinaniskentä on kovaa työtä.

[Nanna]

Multa lässähti taas yksi Wacom -tabletin stylus. Ihmetyttää kovasti, että mistä heinästä nämä on tehty. Kynän runko on alkanut haljeta ja kärki uppoaa rungon sisään. Kynästä ei tietenkään ole kuittia jäljellä, vaikka hankin sen vasta puolisen vuotta sitten. Edellinen kynä hajosi mahdottomuuteensa, kun se ensin kehitti lievän kontaktihäiriön ja kuoriutui lopulta myös kumisesta suojuksestaan.

Uusi maksaa näköjään halvimmillaankin abaut 40 eypoa ja risat, jos sen tilaa suoraan Wacomin nettisivuilta. Köyhälle mikään ei ole halpaa eikä mikään kestä tarpeeksi kauan.

[Hazart]

Kynästä ei tietenkään ole kuittia jäljellä, vaikka hankin sen vasta puolisen vuotta sitten.

Kuittia ei nykyään tarvita aina takuuseen. Tiedot löytynevät kauppiaan tietokoneelta ostajan nimellä, paketin viivakoodista tms. Kysy sieltä kaupasta ennen kuin ostat uuden.

[Emppu]

Oma murheeni on ollut käsikirjoittamisen aloittaminen. Ei tahdo luonnistua mitenkään, vaikka kohtaukset ja tarinan runko alkaa päässä muodostua. Pitäis vaan aloittaa jostain niin sais homman liikkeelle, ja siinä se ongelma onkin.

Elokuvakäsikirjoituksen mallia luovasti soveltaen on ainakin omalla kohdalla luonut motivaatiota kirjoittaa. Tuli jopa sellainen olo välillä, että "ääh, pakko päästä kotiin päättämään se versio", mikä nyt sinänsä omalla kohdalla oli aika kummallinenkin tunne. Lisäksi se prosessi, että kasvatetaan tarinaa aina kohtausluetteloon saakka ja sen jälkeen alkaa julma karsiminen, on antanut enemmän itsevarmuutta ja uskoa siihen tarinaan, vaikka edelleenkin tiedostaa, miten hirveistä olosuhteista se on lähtöisin.
Tiedän, ettei elokuvakäsikirjoittaminen tietenkään vastaa sarjakuvakäsikirjoittamista, mutta omalla kohdalla toi prosessi on ollut sellainen että on saanut paljon selkeämmän otteen tarinaan, niin huonona ja hirveänä kuin sitä aluksi pidinkin. :B

[Aura]

Alan oikeasti kaivata kunnon työtiloja. Paitsi että motivaatio on ollut pitkään kuusessa ei auta ettei työpöydän ääreen edes tee mieli mennä huonon työergonomian takia. Jos jotain kaipaan työharjoitteluajoilta niin oikealla korkeudella olevaa pöytää, hyvää oikealla korkeudella olevaa tuolia, kunnon näyttöä, A5-kokoista Wacomia ja kunnon valaistusta. Siinä pystyi istumaan värittämässä pitempäänkin, kunhan muisti varoa kättä aina välillä. Mmm... työpöytä.

[bats]

Murheeni on, että en ole piirtänyt viikkoon mitään. Piirtäminen ei vaan onnistu. Päättelin tästä, että mieleni haluaa pitää taukoa piirtämisestä ja osoittaa sen tällä tavalla. Joten pidetään nyt sitten taukoa piirtämisestä epämääräisen ajanjakson verran.

Onko teillä muilla koskaan käynyt samalla tavalla?

[Korro]

Murheeni on, että en ole piirtänyt viikkoon mitään. Piirtäminen ei vaan onnistu. Päättelin tästä, että mieleni haluaa pitää taukoa piirtämisestä ja osoittaa sen tällä tavalla. Joten pidetään nyt sitten taukoa piirtämisestä epämääräisen ajanjakson verran.

Onko teillä muilla koskaan käynyt samalla tavalla?

Olemme SAMICXIA! Minulla on juuri nyt tuollainen kausi.Olen tehnyt töitä kansioon ehkä 2-3 nyt viimeiset pari viikkoa.Vähän ottaa päähän kun pitäisi tehdä ja treenata enemmän että voi kehittyä.Mutta serkkuni lohdutti minua näin:Mulla menee joskus pari viikkoa etten tee musiikkia. Kai tämmöinen 'tauko' on ihan luonnollista? Mielestäni on.