Tex Willeriä väreissä vai ei?

[Secos-Bill]

Minusta värisarjoista parhaiten ovat toimineet sellaiset, joita ei alunperin ole tarkoitettu värisarjoiksi. Siis käytännössä värikirjasto.
Värialbumeissa piirtäjät ovat usein sen verran erilaisia, että jonkin aikaa menee jo pelkkään päähenkilöiden naamojen totutteluun. Yleensä ruutujaottelukin on turhan taiteellista. Lukukokemus kärsii, kun tarina tuntuu poukkoilevan erikoisen kokoisesta/muotoisesta ruudusta toiseen erikoisen kokoiseen/muotoiseen ruutuun.

Normisarjaan ujutetut väritarinat ovat sitten jopa tekstien puolesta liian kokeellisia. Tuohon lisäksi kamala piirtäjä kuten Camuncoli tai Torti tai vesiväreillä sotkenut Tisselli, niin en usko, että kukaan tuollaisen ensimmäisenä Texinään lukenut tulee helpolla lukemaan toista.

Monesti väritarinoista vastanneet piirtäjät ovat tehneet vain yhden jutun ja joskus heillä tuntuu olevan jotain yliyrittämistä rankkuuden suhteen. Ehkä he haluavat ainoan tarinansa jäävän ihmisten mieliin. Harmi vain, että ne harvoin jäävät mieleen hyvällä tavalla.

[JPH]

Kun rupesin taas Tex Willereitä ahmimaan, halusin nimenomaan niitä väreissä mutta se onkin osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi haalia. Joskus näin sellasen normi A5-kokoisen Texin väreissä mutten oo sen koommin.

Niitä kirjasto-läpysköitä pari hankin mutta ne taitaakin olla joitain vanhoja juttuja. Piirrokset niissä ei oikein miellyttänyt. Ne näytti kuin niiltä 80-luvun Seura ja Apu -lehtien sivuilta.

Joskus muistin lukeneeni suuralbumin väreissä (Painted Desert, näyttää olevan nro 35). Niitä yritin tavoitella mutta käsiini saamat ykslöt oli mustavalkoisia. Kyllähän nekin luki mutta värejä halusin. Sitten oivalsin, että suuralbumini oli kaikki jotain alkupään numeroita (15, 21 jne.), että olisikohan niin että tuota nro 35 uudemmat olisivat sitten varmasti värillisiä?

Kokeeksi tilasin netti-divarista nro 37:n, koitetaan testata teoriaa.

Sitten toinen juttu, ikänäkö alkaa vaivaamaan ja noiden suuralbumien isoja ruutuja on helpompi lukea kun normi Tex-pokkareita. Että sillee..... tästä syystä olenkin alkanut tykkäämään digitaalisista sarjakuvista tabletilla koska pinch-to-zoom.....

[Janne]

Nythän on erikseen ne suuralbumeita ohuemmat värialbumit, joita on jo kolme kappaletta tullut. Niiden kohdalla ei ainakaan voi erehtyä. Aikaisemminhan saman sarjan tarinointa julkaistiin kaksi kerralla suuralbumeissa 33, 35, 37 (arvauksesi meni siis napakymppiin!), 39 ja 41. Nekin siis tietenkin väreissä. Sitten on Yksinäisen kostaja ensimmäinen painos ja kadonneen pueblon toinen painos väreissä. Myös erikoisjulkaisuissa Kuuma iltapäivä ja Muistojen polulla on värillisiä tarinoita (Kuumassa iltapäivässä on osa tarinoita mv). Tietenkin vielä perussarjassa melkein kaikki colori-tarinat ovat Suomessakin värillisinä samoin kuin uusimmat tasasataset ja juhlanumerot.