Ei iskenyt kaamosaika minuunkaan. Paperinohuet henkilöhahmot olivat elokuvan pahin ongelma: loppujen lopuksi tuntui ihan yhdentekevältä, kuka selviää ja kuka ei, kun kaikki olivat yhtä mitäänsanomatonta, harmaata massaa.
Henkilöhahmojen latteus söi yleistä tunnelmaa aika pahasti, sillä kuten tunnettua, pelkällä gorettamisella saa harvoin mitään ikimuistoista aikaiseksi. Elokuvassa oli kieltämättä visuaalisesti pari aika ilkeää kohtausta, mutta ainoa kunnon säikähdys tuli vampyyrin hyökätessä lasin läpi, ja sekin selittyy enimmäkseen äkillisellä ja kovalla ääniefektillä.
Lisäksi voisi narista siitä, kuinka naispääosaa esittänyt Melissa George näytti lopussa ihan yhtä hehkeältä kuin alussakin, vaikka tämä oli kuukauden pakoillut vampyyreja kaupungissa, jossa peseytyminen ynnä muu vastaava on todennäköisesti lähes mahdotonta. Se olisi kuitenkin silkkaa pilkunviilausta.
Vampyyrit olivat erikoinen sekoitus Buffy vampyyrintappajaa, Romeron zombeja ja susilaumaa.
Tähtiä * *