Minulla oli lapsena tuo keskimmäinen ja se jäi voimakkaasti mieleen, erityisesti taiteensa vuoksi, joka edelleen on toki hyvää. Tarina itsessään on kömpelö, mutta minun kohdallani se saa aina merkittävästi nostalgiapisteitä: seikkailu ei koskaan tunnu vanhenevan.
Omistamani yksilön kohtaloa en enää muista, mutta myöhemmin divarikierroksella ilahduin huomatessani, että näitä olikin kolme. Ensimmäinen oli mukavasti samanhenkistä seikkailua, mutta kolmas ei enää vedonnut muiden tapaan. Pienenä yksityiskohtana kakkonen on kooltaan muita suurempi (korkeampi).