Kauanko pohjustat aihetta?

[Anssi Rauhala]

... amerikkalaisia autolauttoja.n. 1950-60 -luvulta? Pienehköjä (jokseenkin Suomenlinnan lutan kokoisia)  (EDIT: Yksikin lautta riittää,mutta saisi olla moneta kuvakulmasta...

http://www.putinbayphotos.com/carlboat/carlboat.htm

Tuo on pienoismalli sellaisesta pikkulautasta. Aika mestarillista mallinrakennusta.

[tertsi]

Simpukka soikoon!!!
Kiitos, Anssi!
Tuo pienoismalli on aika samanlainen kuin lautta, jollaisen olen jo piirtänyt sarjikseen. Mulla oli vain yksi kuva siitä, mutta tuossa pienoismallissa on kuvakulmia riittävästi. Mainiota!!
Mulla oli lautan kannella 8 amerikanrautaa (= tosi booring piirtää niitä kaikkia eri kuvakulmista/kuvakulmiin), tuossa pienoismallissa vain kaksi (siis sillä kohtaa,jossa henkilöni seisovat). Hyvä, viisas pääse vähemmällä.

Sorry, Doc. Käytänkin Anssin referenssejä.   

EDIT:
Vaikka piirtäisin noista kuvista suoraan läpi, se ei liene tekijänoikeusrikkomus. Mutta sitä en suinkaan tee, vaan ihan mallista silmämäärällä vetelen.

Yritän saada autolauttatarinan  ensi vuoden aikana piirretyksi.
Josko vaikka Happy Horse Comics julkaisisi sen...

[Anssi Rauhala]

Tertsille ja muillekin, jotka saattaisivat tarvita: Washington, Illinois on esillepannut historiaansa ihan kivasti (ilmeisesti paikallisessa high schoolissa on asiaa harrastavia opettajia) ja useammankin sivun verran löytyy aika lajittelematonta valokuvamatskua eri vuosikymmeniltä.

http://wacohi.com/around_town-1.htm

En muuten näe noilla pikkukaupungin kadunkulmilla liikennevalotolppia. Jos niitä silloin vielä pidettiin turhana hörhötyksenä... ja kuten amerikkalaisissa maisemissa yleensäkin, rakentaminen on laajaa ja väljää. Vie paljon tilaa leveyssuunnassa.

[Doc Lomapäivä]

Sorry, Doc. Käytänkin Anssin referenssejä.

Tarkemmin ajatellen Kalakala olisi ehkä ollut turhan erikoinen ilmestys. Anssin referenssilautta edustaa huomattavasti perinteisempää lauttamallia.

Tässäkin on hyvä esimerkki Kill Your Darlingsista. Joskus voi käydä niin, että löytää referenssikuvia jostain todella upeasta vempeleestä, mutta idea on pakko haudata koska erikoinen vimpain varastaisi shown tarinalta. Tasapaino ennenkaikkea.

[Anssi Rauhala]

Tarkemmin ajatellen Kalakala olisi ehkä ollut turhan erikoinen ilmestys...
... Joskus voi käydä niin, että löytää referenssikuvia jostain todella upeasta vempeleestä, mutta idea on pakko haudata koska erikoinen vimpain varastaisi shown tarinalta.

Kiitos kumminkin, tuo art deco -muotoilun helmi oli ilo nähdä.

Minä jatkan just äsken löytyneillä kadunkulmakuvilla katoavasta New Yorkista:
http://www.forgotten-ny.com/LAMPS/deskeylamps/deskey.html

Lyhtypylväitä, jotka syrjäyttivät aiemmat valurautamallit 1960-luvulla. Lukuisten alaotsikoiden takaa löytyy myös liikennemerkkejä ja muuta touhotusta. Kannattanee lukea oheistekstit tarkkaan, että pääsee käsitykseen kuvien esittämistä aikakausista.

[Ossi Hiekkala]

Enpäs nopeasti lukaisten huomannut, että olisi mainittu Das Boot. Sen parempaa sukellusvene-elokuvaa (tai -sarjaa) ei olekaan. Ja yksi parhaista sotaleffoistakin. Sitä kautta saa taatusti hyvää kuvamateriaalia. DVD on siitä hyvä formaatti, että kuva voi pysäyttää terävänä. Kun aikoinaan koitti VHSsän avulla piirtää mallista, niin kyllä hirvitti pitää pausea päällä. Hyvää kirjallista lähdemateriaalia sukellusveneaiheeseen on Herbert A. Wernerin Rauta-arkut, joka lienee ollut myös melkoinen esikuva tuolla Das Bootillekin. Aihe kiinnostaa minuakin, enkä tosiaan ole ainoa. Netistä tuntuu löytyvän runsaasti sivustoja asian tiimoilta.

Omalta kohdaltani voin sanoa, mitä kuvituksia olen tehnyt, että pyrkimys on aina ollut löytää niin hyvät lähdemateriaalikuvat kuin mahdollista. Parasta on, jos on saanut kuvattavan esineet haltuunsa tai ainakin jonkinlaisen mallin siitä. Aina se ei ole annetun ajan puitteissa ollut mahdollista, minkä vuoksi on joutunyt improvisoimaan. Joskus on myös myöhemmin huomannut, että tuo tuli piirrettyä väärin kun ei ole ollyt aikaa etsiä oikeaa kuvaa. Sellaisen kanssa on vain pakko elää. Tai sitten pitää hommata Hergen tapainen studio metsästämään yksityiskohtia.

[JJ Naas]

Vaikka ei sukellusveneessä tapahdukaan vaan laivasaattueen kansilla, Alistair Macleanin Saattue Muurmanskiin virittää hyvin merisotatunnelmaan ja antaa kouriintuntuvan kuvan Barentsinmeren hyisistä olosuhteista. Joskus poikana luin ja rankka kokemus oli. Loppuratkaisu taisi olla hieman överiksi vedetyn korkkarimainen mutta mitä pienistä.

[AapoK]

Anttilassa oli joku aika sitten 7 euron hintaan se Das Bootin minitv-sarja ja tietty lähti mukaan. N. 5 tunnin kesto ei paljoa haittaa ja olen katsonut ko. leffan jo kahdesti. Ensimmäisellä kerralla elokuvana ja toisella kerralla tutkijana. Hienosti kyllä saa irti sukellusveneen sisätiloista, varsinkin kun U-96 on mallia VIIC. Samanmallinen vene oli myös U-255:kin.

JJ Naasin mainitsema kirja löytyy kirjahyllystä ja eipä se pahitteeksi olisi lukea.

[Curtvile]

Sukellusveneiden kohdalla kanattaa katsoa myös U-571 ja Below,
klaustrofobisista tunnelmistaan.
Kurskin kohtaloon kannattaa myös tutustua.
Kirjoista kannattaa lukea myös Hunters of the deep ja submarines of the world.
(laitan ISBNt kun oman kirjahyllyn vieressä)
Das Boot on kieltämättä ylivertainen suoritus.
Sarjakuvallisella puolella kaivataan, toivon mukaan nyt sellainen on tulossa.

[rama]

Jane's Defence on kultakaivos kun on kyse maa- ilma- ja merivoimien sählästä...

[Reima Mäkinen]

Tällainen kysymys tuli mieleeni päivemmällä. Jos kerran tarina nojautuu jotenkin oikeasti tapahtuneeseen tapahtumaan, niin kauanko tutkia aihetta ja sen taustatietoja? Mikä ylipäänsä olisi hyvä taustojen pohjustukseen käytettävä aikamäärä?

Olen kanssa tätä pohtinut yhtä aihetta pohjustellessani jo pitkälle kolmatta vuotta. Komppailen Keijoa siinä mielessä että ei kannata liikaa tutkia jos meinaa jotain saada joskus aikaan. Ainakin itsestä tuntuu että on hieman hankala saada sitten lopulta kaikkea yhtä realistisesti esiin jos yhden jutun kaivaa perin pohjin.

Oma odotteluni ja tutkailun venyminen johtuu osin siitä että muutenkaan kokonaisvisio hommasta ei ole vielä kumuloitunut selkeäksi. Kuvamatskun löytämistä tärkeämpänä pidän sitä että pääsen itse oikeaan tunnelmaan (aikaan) ja tiedän mitä haluan tarinalla kertoa.
Sitä paitsi lueskelu ja kuvien browsaus, divareissa luuhaaminen yms. on mukavaa oheistekemistä, vaikkei koskaan löytöjään tulisikaan hyödyntämään.

Projektit joissa on aikataulu tai deadline on sitten tietenkin erikseen. Joka tapauksessa kannattaa olla itselleen armollinen ja käyttää myös tekstiä detaljien korvaajana.
Hauska esimerkki taustojen piirtämisestä on monista mangoista löytyvä tyyli, jossa kuvataan esineitä ja jopa isojakin juttuja niiden yksityiskohtien kautta. Toisin sanoen puista näkyy muutama lehti, rakennuksista vain ylin kerros ja kaupunkikuvassa enimmäkseen kattoja. Yksityiskohtaisella piirroksella lukijalle luodaan se illuusio että esine jatkuu yhtä "oikein" piirrettynä myös kuvan ulkopuolella. 

[AapoK]

En viitsi uutta ketjua tämän takia tehdä, niin...

Missäs vaiheessa tuo kansi yleensä valmistuu? Alku- vai loppupuolella?
Muutenkin tässä miettinyt, että minkälainen olisi sitten kiintoisa kansi? Ainakin sellainen, että se kiinnittäisi katseet, mutta sommittelu on hankalaa.

Homma selviää vain tekemällä.

[Veli Loponen]

Mulla kannen tekeminen riippuu vähän projektista. Yhdessä jutussa tein kannen viimeisenä ja toisessa taas jopa kuukausia ennen kuin aloin piirtämään varsinaista tarinaa.

[rama]

Jos kysymyksessä ei ole omakustanne kustantajan markkinointiosasto saattaa pahimmassa tapauksesssa haluta kannen jo kuukausia ennen itse albumin valmistumista.

Itse tykkään eniten graafisesti selkeistä kansista (heräteostokset tulee lähes aina hankittua kannen perusteella), ja sellainen luultavasti näkyy parhaiten kaupan hyllyssäkin.

[T.P]

Itselläni on pitkään pyörinyt mielessä tehdä jokin räiskintä sarjakuva.. En vain ole saanut aikaiseksi mennä kirjastoon ja etsiä netistä enemmän tietoa aseista ja niiden toiminnasta sillä tekemisen puuska iskee aina viikonloppuisin jolloin lähikirjastomme on kiinni. Kupillinen kahvia ja taas miettimään kynän ja paperin ääreen.