Kaija Papun ja Aino Louhin painotuote nostettiin Helsingin sarjakuvafestivaalien parhaaksi pienlehdeksi 2007. Englanniksi on osa sisällöstä. Valintaperustelut:
Genressään piristävä, välttää pahimmat päiväkirjasarjakuvien kliseet. Tekijöiden yhteistyö toimii, vaikka tyylillisesti välillä ollaan hyvinkin kirjavia. Rehellinen, itseironinen, välitön, itsevarma ja rento työ.
Lukivatko valitsijat julkaisun kokonaan, joka sanan ja koukeron?
Mitkä ovat pahimpia päiväkirjasarjakuvien kliseitä? Sisällön kiinnostavuus? Se on ainoa joka tässä on vältetty, sori vaan.
Tämä koostuu luonnoskirjamerkintöjen kaltaisesta nokkeluutta haeskelevasta silpusta ja mukaan sirotellusta lapsensarjakuvasta. Piristävä? Rehellinen? En vieläkään usko että raatilaiset lukivat tätä läpi, selasivat vain ja hihkuivat että ”Cool, täs ei oo mitään, siis mitään ja sit viel painettu!”.
Kahden ihmisen kädenjälkeä. Lukija ei löydä syytä ruveta etsimään kumpi on kumman, se vaatisi tekijöistä kiinnostumista, ja tämän perusteella heitä ei opi tuntemaan. On olemassa hienoja, rikkaita, vilpittömiä luonnoskirjoja. Tämä oli vähän teennäinen, mitä tästä piti kostua?
Aihe: Show me some sisu (Luettu 1792 kertaa)