Kirjoittaja Aihe: elokuvakerronnasta apua?  (Luettu 8493 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

tertsi

  • Vieras
Vs: elokuvakerronnasta apua?
« Vastaus #30 : 24.10.2007 klo 12:59:34 »
jos -käännekohta- ruudussa vaihtuu liike/katse oikealta vasemmalle.
Jep! Noin se kannattaa tehdä.
Kun liikkeen/katseen suunta vaihtuu, ruudusta ruutuun leikkauksesta tulee "terävämpi" (tehokkaampi).

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Vs: elokuvakerronnasta apua?
« Vastaus #31 : 24.10.2007 klo 13:21:32 »
Tällaisen nyrkkisäännön sain  sarjiskurssilla itse strippisarjakuvamestari Charles Peattielta. Kolmen-neljän ruudun strippiin saadaan elämää esim jos -käännekohta- ruudussa vaihtuu liike/katse oikealta vasemmalle. (Samalla kurssilla oli myös keräilijä Jyrki Vainio. Terkkuja hänelle!)

Joo kyllähän tuota käytetään liian monotonisen menon välttämiseksi -itselleni tulee ensimmäisenä mieleen stripit, joissa jutellaan ja kävellään ensin alaoikealle, pysähdytään ja sanotaan jotain yllättävää ja jatketaan alaoikealle. Ei sekään tietysti toimi, jos siitä tekee maneerin joka strippiin - tai käsittää homman niin että käännetään Jaskaa syöttökummulla yhtäkkiä 180 astetta. Mutta oma silmä on tietysti ihan hyvä työväline :)

OFFTOPIC: Jyrkin artikkeli Peattiesta ja englantilaisista strippisarjakuvamarkkinoista uusimmassa Sarjainfossa oli muuten loistava.
« Viimeksi muokattu: 24.10.2007 klo 13:44:02 kirjoittanut JanneT »
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Vs: elokuvakerronnasta apua?
« Vastaus #32 : 24.10.2007 klo 14:04:07 »
Kuin niin? Musta tuntuu ihan loogiselta että se koti on yhä siellä oikealla, eihän se edellistä ruutua "näe" ellei metasarjakuvaa tehhä. Jos se liike olis takaperin, äijä olis jo kotona sisällä ruudussa kaksi ja takaovesta ulos kolmannessa.  :P

Timo
Ei tuossa tarvi metasarjakuvasta puhua. Se mikä sivulla tai aukeamalla näkyy, on otettavissa huomioon. Lukijaa ei voi vaatia teeskentelemään ettei näkisi tuota epäloogista asetelmaa, ja kääntäen, ruutujen sommittelussa on käytettävissä hyödyksi se mikä näkyy.

Toisaalta lukija suostuu mukautumaan tekijän käytänteille kunhan oppii ne. Kuten teatterikatsoja hyväksyy viitteelliset lavasteet ja passiivisten roolihenkilöiden näyttämölläolon. Elokuvassa taas ollaan hyvinkin ankaria.

Koska sarjakuvassa ei ole onneksi kovin paljon vakiintuneita sääntöjä, voi tukeutua  johdonmukaisuuteen. Tai olla tukeutumatta, äkkiähän lukija sopeutuu vaikka hyväksymään nenäverenvuodot vaikkei tajuaisikaan mitä ne viestivät.

Kuitenkin, olemassaolevien sarjakuvien käyttäminen esimerkkinä ei ole todiste minkään argumentin puolesta vaan osoitus siitä että sarjakuvan kieli kehittyy ja käytännöt täsmentyvät.