Glömp #9

[KultaVuori]

Suomen monimuotoisimmalla ja tärkeimmällä (?) sarjakuvafoorumilla ei keskustelua Suomen (tämänhetkisesti) monimuotoisimmasta ja kenties ulkomaita ajatellen tärkeimmästä sarjakuva-antologiasta ? Saa oikoa väärinkäsitykseni.

[Petteri Oja]

Eihän tuossa valitettavasti ole mitään uutta. Monet tärkeät albumit jäävät täällä täysin vaille huomiota. Jokainen voi toki parantaa tilannetta omalla panoksellaan...

Luin uuden Glömpin eilen. Löysin siitä enemmän omaan makuuni osuvia juttuja kuin parista edellisestä numerosta. Aapo Rapi oli erinomainen kuten yleensä. Hanneriina Moisseinen (tosin Pikkulinnun ääni -antologiasta tutulla tarinalla), Rui Tenreiro, Lilli Carré, Anders Nilsen ja Christopher Forgues puhuttelivat myös. Ja muutama muukin.

Toki mukana oli myös paljon kuvataidetta, josta en saanut mitään irti. Ja karmea kansi. Mutta eihän tämä muuten olisi Glömp.

[pertti jarla]

Omat kvaakkiketjut näyttää olevan glömpeillä 6-8. Hyvä niin.

[KultaVuori]

Toki mukana oli myös paljon kuvataidetta, josta en saanut mitään irti. Ja karmea kansi. Mutta eihän tämä muuten olisi Glömp.

Tästä päästäänkin hyvään kysymykseen. Onko niin, että yleinen mielikuva Glömpistä on sellainen mikä mieltää sen kuvataiteeksi (ei sarjakuvaksi) karmeisiin kansiin pakattuna ? Ja miksi juuri jotkin uusimman Glömpin sarjat nähdään (mikäli tämä on yleistä) kuvataiteena, muttei sarjakuvana ? Onko sarjakuvan rajoja koetteleva (lähtökohtaisena pyrkimyksenä) sarjakuva kuvataidetta-ei sarjakuvaa ? Miksi tämä koetaan tällaisena uskottomana siihen että tekijällä on tämä tarkoitus ja aina mielletään se kykenemättömyytenä noudattamaan niitä konventioita ja ns. lakeja joilla luodaan sitä "sarjakuvaa" ? Mikä nousee myös kysymykseksi on: Nauttivatko/arvostavatko sarjakuvien harrastajat kuvataiteesta mikä on toteutettu pinnallisesti sarjakuvan keinoin (ruutujako, puhekuplat, yms.) ? 

[Antti Vainio]

Onko niin, että yleinen mielikuva Glömpistä on sellainen mikä mieltää sen kuvataiteeksi (ei sarjakuvaksi) karmeisiin kansiin pakattuna ?

Puhun taas vain omasta puolesta. Minulla on noita aikaisempia ja ostan uusimman heti kun nykyinen budjettikatastrofi helpottaa. Olen aina pitänyt Glömpissä eniten niistä traditionaalisimmista jutuista mutta on mukavaa että se on perkeleenmoinen järkäle kaikkea mahdollista. En ostaisi sarjakuvalehteä jossa ei ole tarinoita vaan tekijät ovat kiinnostuneita pelkästään graafisesta puolesta mutta Glömpissä palaset on kohdallaan, kyllä  kaikki tulee katsottua läpi vaikka se puhdas kuvataideosasto ei ole juuri minulle tarkoitettu

[Timo Ronkainen]

Mikä nousee myös kysymykseksi on: Nauttivatko/arvostavatko sarjakuvien harrastajat kuvataiteesta mikä on toteutettu pinnallisesti sarjakuvan keinoin (ruutujako, puhekuplat, yms.) ? 

En ole varma ymmärränkö mitä haetaan. Pinnallisesti sarjakuvan keinoin? Sarjakuvan keinot ovat oletusarvoisesti "pinnallisia", vai miten? Sarjakuvataide ja kuvataide ovat eri asioita, eikä puhekuplien lisääminen ei tee kuvataiteesta sarjakuvaa. Liechtenstein ei taatusti ole sarjakuvaa, eikä oikein kunnolla Jarmo Mäkiläkään. Vai tarkoititko pinnalle näkyviä elementtejä?
Ääh, ööh, mielenkiintoista on kuitenkin tuumia näitä rajankäyntejä. Aloitetaan siitä että tiputetaan sarjakuvalle perinteisesti miellettyjä elementtejä pois. Jätetään ensin äänitehostetekstit pois, sitten vauhtiviivat, sitten puhekuplat, sitten ruutujako sekä narratiivisuus ja sarjallisuus. Missä vaiheessa siitä tulee ei-sarjakuvaa? Onko tuloksena kuvataidetta? Tai entä jos sarjakuvaan tuodaan kuvataiteen keinoja ja konventioita? Staattista sommittelua, maalauksellisuutta, grafiikalle ominaista kuvausta jne? Kuinka paljon näitä voidaan tuoda mukaan ennenkuin sarjakuvallisuus katoaa?
Eikö vain voisi ajatella että Glömpissä on sarjakuvien välissä jännää kuvataidekokeilua, joka joko nappaa tai ei. Sarjakuvaa se ei ehkä ole.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=680

Timo

[Antti Vainio]

Olisiko ollut Ville Hänninen joka kirjoitti minusta oivaltavasti että Picasson Guernica on sarjakuva yhdessä ruudussa. Se on varmaan 1900-luvun merkittävin maalaus mutta ei Hänninen halunnut mitenkään enää todistella sarjakuvan asemaa 2000-luvulla tällä vertailulla, sanoi vain asian. Picasso itse piti aidosti sarjakuvista

[KultaVuori]

En ole varma ymmärränkö mitä haetaan. Pinnallisesti sarjakuvan keinoin? Sarjakuvan keinot ovat oletusarvoisesti "pinnallisia", vai miten? Sarjakuvataide ja kuvataide ovat eri asioita, eikä puhekuplien lisääminen ei tee kuvataiteesta sarjakuvaa. Liechtenstein ei taatusti ole sarjakuvaa, eikä oikein kunnolla Jarmo Mäkiläkään. Vai tarkoititko pinnalle näkyviä elementtejä?
Ääh, ööh, mielenkiintoista on kuitenkin tuumia näitä rajankäyntejä. Aloitetaan siitä että tiputetaan sarjakuvalle perinteisesti miellettyjä elementtejä pois. Jätetään ensin äänitehostetekstit pois, sitten vauhtiviivat, sitten puhekuplat, sitten ruutujako sekä narratiivisuus ja sarjallisuus. Missä vaiheessa siitä tulee ei-sarjakuvaa? Onko tuloksena kuvataidetta? Tai entä jos sarjakuvaan tuodaan kuvataiteen keinoja ja konventioita? Staattista sommittelua, maalauksellisuutta, grafiikalle ominaista kuvausta jne? Kuinka paljon näitä voidaan tuoda mukaan ennenkuin sarjakuvallisuus katoaa?
Eikö vain voisi ajatella että Glömpissä on sarjakuvien välissä jännää kuvataidekokeilua, joka joko nappaa tai ei. Sarjakuvaa se ei ehkä ole.
http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=680

Timo

Lähinnä tarkoitin juuri noita kuvallisia elementtejä. Ehkä käytin väärin pinnallisia sanaa, mutta siksi suluissa olikin nuo esimerkit. Lähinnä luettelointi niistä elementeistä ei kiinnosta vaan mikä tekee sen erotuksen sisällöllisesti jos ulkoinen pinta vastaa perusmääreitä. Liechtenstein ei ole sarjakuvaa koska hän on ottanut aiheensa ruuduista, joiden sarjakuvallisuus avautuu vasta niiden vierekkäisten ruutujen ohella (niissä alkuperäisissä sarjakuvissa). Sarjakuva varmasti toimi hyvänä lähteenä poptaiteelle sen "heh" sarjallisuuden ansiosta. On ilmeistä, että muotokieli on kuitenkin sarjakuvallinen. Picasso taasen on ajatellut sanomansa "yhden ruudun" sisälle (siis tauluun) ja siksi se voisi yhtä hyvin toimia yhden ruudun strippinä. Ja niin edelleen.

[Mikko A]

En ole vielä uutta Glömppiä ehtinyt lukaista, joten sitä ei voi vielä ihmeemmin kommentoida.  Minusta se ei ole mitenkään huonoa että Glömp tyylinen julkaisu sisältää myös muutakin kuin "sarjakuvaa". Usein sarjisten välissä menee jossain toisessa lehdessä yksittäiset pilakuvat tai kuvitettu teksti, joten ei sinänsä häiritse jos Glömp tarjoilee .. kuvataidetta sarjakuvien ohella.
Joidenkin numeroiden kannet on kyllä luontaantyöntäviä, ja ehkä tämä uusin kaikkien eniten? Jos joku "sarjakuvasta" kiinnostunut henkilö näkee tuon mössön jossain hyllyssä, voisin kuvitella että mahdollisuudet napata julkaisu kätösiin selausta varten on häviävän pienet. Tuskin sitä ottaisin kätösiin itsekään, jos ei olisi etukäteen tiedossa mistä on kyse. Toisaalta ehkä voisi onnitella noinkin ennakkoluulottoman epäkaupallisen ratkaisun tekemisestä, ottaen huomioon millainen taloudellinen itsemurha projektiin todennäköisesti liittyy, heh...

[tomu]

Joidenkin numeroiden kannet on kyllä luontaantyöntäviä, ja ehkä tämä uusin kaikkien eniten? Jos joku "sarjakuvasta" kiinnostunut henkilö näkee tuon mössön jossain hyllyssä, voisin kuvitella että mahdollisuudet napata julkaisu kätösiin selausta varten on häviävän pienet. Tuskin sitä ottaisin kätösiin itsekään, jos ei olisi etukäteen tiedossa mistä on kyse. Toisaalta ehkä voisi onnitella noinkin ennakkoluulottoman epäkaupallisen ratkaisun tekemisestä, ottaen huomioon millainen taloudellinen itsemurha projektiin todennäköisesti liittyy, heh...

Jännää miten ristiriitaista palautetta kannesta on tullut. Täällä Petteri ja Mikko sarjisäijinä kokevat sen luotaantyöntävänä; toisaalla taas on tullut päinvastaista palautetta, tämäkin sarjakuvankentältä. Mutta, en pyri kansilla kosiskelemaan ketään, enemmänkin heijastelemaan jotain sisällöstä. Kokeillenhan noissa mennään. Glömp7:n kansi lienee tähänastisista epäkaupallisin ja on myös osasyynä siihen miksi minulla on ko. kirjaa edelleen 300 kappaletta varastossa.

Itsemurhasta... nyt mennään kyllä taas todella lähellä sitä. Jos homma ei tästä nopeasti parane niin todennäköisesti tämä on viimeinen Glömp ja minä tappelen velkojen kanssa koko seuraavan vuoden. Toisin sanoen menen tehtaalle töihin saadakseni laskun maksettua, tämä oman taiteellisen työni kustannuksella. Vituttaa ja masentaa samaan aikaan, varsinkin kun koko kesä meni kirjaa tehdessä.

Tähän mennessä albumista ei ole ollut pihaustakaan missään lehdessä. Tännekin palautetta tuli vasta Benjaminin provosoimana. Toki suullinen palaute on ihan positiivista, samoin ulkomailta tuleva. Pääasiallinen myynti pitäisi kuitenkin tehdä Suomessa ja Glömp jos mikä on riippuvainen siitä kirjoitetusta kritiikistä. Kyse on kuitenkin aika kalliista kirjasta (25e), jonka harva ostaa heräteostoksena. No, odotellaan josko jotain jostain ilmaantuisi. Hikipisaroita tässä kuitenkin on otsalla. Laitoin viimeiset rahat promokappaleiden postituksiin Suomeen ja ulkomaille, reilu sata kirjaa, postimaksujen määrä hirvittää. Verkot on vesillä. Vene alkaa täyttyä vedellä.

[sebastian]

Käyn kirjakaupassa tänään, pitääpä vilkaista.

[Mikko A]

Itse jos julkaisisin vastaavan teoksen, tekisin ensimmäisenä kaikkien taiteellisten päätösten ylittävän alkuasetelman jossa rajana on:
alle 3cm paksuus (2,5cm)
alle 500g paino (400-450g)
ja siten että mahtuu perus C4 kirjekuoreen sekä paksuuden että sivukoon puolesta mukaanluettuna suojaava pehmuste/pahvit.

Sivumäärän ja sisällön alistaminen noille rajoille olisi olennaista jos postimyynti on yhtään merkittävämpi osa kirjan myyntiä. Yli 3cm paksu ja yli 500g painava, on todella iso ero, etenkin kansainvälisen postituksen kanssa pelatessa. Pelkkien promojen lähtiessä liikenteeseen (100kpl) voidaan puhua jo jostain tuhannen euron säästöstä. En tiedä tuntuuko se siinä budjetissa, mutta voisi kuvitella että hitusen.

Näin postimyynnillä leipänsä hoitavana voisi sanoa että jos matskua lähtee riittävästi ja omistaa virallisen firman, kannattaisi junailla itellan (postin) kanssa postikuori diili jolla alle 500g kirjeet kulkee kansainvälisesti samoilla taksoilla kuin suomen sisäiset helpostikuoret. Silloin kansainvälinen myynti ei ole yhtään sen huonommassa asemassa kotimaiseen nähden (vrt. nykyisten maksusysteemien helppous).

Mitä tulee Glömpin palautteeseen, niin kuten Petteri taisi sanoa, aika moni täällä jää totaalisesti ilman huomiota. Sekin että suomessa Sarjakuvamedia on... Sarjainfo ja kvaak? Jos lähetetty promo ei päädy kummassakaan arvioitavaksi asti, niin mistä "julkisuutta" repäisee jos ei edes sarjakuvamedialta. Albumin koko on nyt sitä luokkaa että en ole itse sitä vielä ehtinyt lukaista, mutta palautetta seuraa varmaan tavallisen tympeään tyyliin

[sebastian]

En löytänyt uutta Glömpiä Helsingin keskustan Akateemisesta enkä Suomalaisesta Kirjakaupasta (Suomalaisessa oli kyllä Glömp #7 ja #8).

[tomu]

En löytänyt uutta Glömpiä Helsingin keskustan Akateemisesta enkä Suomalaisesta Kirjakaupasta (Suomalaisessa oli kyllä Glömp #7 ja #8).

Huh, pitääkin patistaa tilaamaan lisää, jos eivät sitä itse huomaa tehdä.

[sebastian]

Huh, pitääkin patistaa tilaamaan lisää, jos eivät sitä itse huomaa tehdä.

Voi olla, että löytyi molemmista kaupoista mutta silloin oli kyllä erittäin hyvin piilotettu...