Juuri näin. On muuten mielenkiintoista, miten fyysiseen väkivaltaan suhtaudutaan silloin kun sitä harjoittaa miehen sijasta nainen.
Ai nytkö tästä sit kuitenkin tuli mies-nais-juttu?
Kyllä mä tiedän jokseenkin paljon leffoja, kirjoja, sarjakuvia, mitä vain, joissa mies harjoittaa väkivaltaa, ja sitä pidetään hyvin normaalina... Naisen esittäminen väkivallan harjoittajana on yleensä sitten tarkoituksellista huomionhakua, nainen on joku
toinen, kontrasti mieheen. Joten konteksti ja nyanssit saattavat hyvinkin olla radikaalisti erilaisia, kuin normaaleissa miesväkivaltatapauksissa. Siis nyt puhutaan
fiktiivisistä tuotteista, ja millä tavalla väkivaltaiset naiset niissä esitetään.
Itse en pidä minkäänlaisen väkivallan käyttämistä hyvänä asiana. Silti noin 99 % kaikista kulttuurituotteista kuvataan jonkinasteista henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
Ehkä tuo Hanna-Anniinan juttu järkyttää niin monia siksi, että siinä ei päähenkilölle esitetä mitään sosiaalisesti hyväksyttävää syytä harjoittamalleen henkiselle väkivallalle, siis fiktiivisistä tuotteista tuttua syytä, esim. Kill Billin tapaan "ne tappoi mun lapsen ja kostan kaikille". Vittumaiset naiset tarvitsevat hyväksyttävän syyn vittumaisuudelleen, että heitä voi sympatiseerata tai heihin voisi samaistua tai edes jotenkin käsittää. Ja musta kyllä tuntuu, että vittumaiset miehet eivät samanlaista syytä tarvitse. Että sikäli tämä olisi mennyt läpi paremmin vaikka juuri Hannu Eskon tekemänä, miesnäkökulmasta. Lukija voi nyökytellä ja ymmärtää päähenkilön motiivit täysin. "Kun se nyt on vaan niin mulkku jätkä, kylläpäs onkin taas, hohoo!"
Ja ei kai sitä edelleenkään voi korostaa liikaa, että tosielämässä ja hyvin usein fiktiossakaan en hyväksy naisten enkä miesten harjoittamaa henkistä enkä fyysistä väkivaltaa. Ja että sarjakuvaa saa inhota vapaasti jos ei vaan tykkää. Itse harvemmin inhoan mitään teosta vain siksi, että päähenkilö on mielestäni kusipää.
