Niin, tuota noin, kauneus on katsojan silmässä, sanotaan. Minä, Roope-Setä -183 €.
Annetaanpa nyt tähän ketjuun välillä näiden hurjien hintojen maksajienkin palautetta eli minähän se tuon 183 eurokkia huutelin tuosta Roope-Sedästä.
Miksi?
Yleissyy on se, että minulla on keräilijätauti. Ollut pienestä asti. Eli olen keräilijä. Ei nyt niitä ihan kroonisimpia tapauksia, tarkoittaen sitä, että kyllä minä niitä keräilemiäni lehtiä luen - toki varovaisesti. Mutta kokoelman täydellisyys ja hyvä kunto ovat asioita, jotka vaivaavat ja joihin kiinnitän huomiota. Ja olen toki joskus ostanut erillisen keräily- ja lukukappaleen, jos olen halvalla saanut.
Tarkempi kohdekohtainen syy juuri tämän Minä Roope-Sedän hankkimiseen on se, että se oli ainoa Disneyn jättikirja, joka minulta puuttui. Tässä oli käynyt sellainen lapsus ja kirjanpitovirhe, että luulin pitkään, reilut 10 vuotta, että minulla on tuo Roope-Sedän ykköspainos. Tarkistaessani kirjoja muutama vuosi takaperin huomasin kuitenkin, että ei pirulainen, eihän minulla sitä ykköspainosta olekaan vaan kaksi kakkospainosta. Siitä alkoi sitten kyseisen opuksen jahtaaminen. Kolmen vuoden aikana tuo kirja ilmestyi hyväkuntoisena huuto.netiin neljä kertaa, antikvarioissa ja kirppiksillä en ole ykköspainosta nähnyt kertaakaan.
Joka ikinen kerta, kun Roope-Setä näkyi huuto.netissä hyväkuntoisena, huusin kohteesta. Mutta valitettavasti, vaikka olen keräilijä, olen myös saita, kitsas tai itara, ihan miten sen haluaa ilmaista. En siis halua maksaa liikaa. Joten en luonnollisesti Roope-Setää saanut hankittua, kun hinta joka kerta kohosi taivaisiin. Ja sitten tuli tämä kohde, paremmassa kunnossa kuin yksikään aikaisemmista kirjoista. Asetin itselleni kipurajaksi 150 euroa, mikä on omastakin mielestäni aivan liikaa, koskaan aiemmin en ollut mennyt huudoissa lähellekään satasta. Tällä kertaa keräilijä vei voiton visakintusta erinäisten tarkemmin erittelemättömien taloudellisten ja keräilyteknisten syiden takia. Joten odottelin viimeiseen huutopäivään ja laitoin tuon 150 kattohinnan huutoautomaattiin paria tuntia ennen huudon päättymistä. Huutoni ylittyi heti toisen huutajan automaatilla. Sitten iskivät huutokauppahulluus ja epätoivo siitä, että se ainoa puuttuva jättikirja menisi jälleen kerran ohi. Joten korotin automaatin asteittain 180 euroon, millä sain kärkipaikan huudossa. Ja se viimeiset 3 euroa oli sitten helposti pistää huudon päälle, kun viimeisen viiden minuutin huutelija yritti vielä snaipata kohdetta.
Mitkä ovat nyt fiilikset?
Tunnelmat ovat hieman ristiriitaiset. Kirja oli kuvaustakin paremmassa kunnossa ja olen erittäin onnellinen siitä, että nyt se jättikirjakokoelma on viimein täydellinen ja kaikki kirjat lähes uudenveroisessa kunnossa. Syvillä syövereissä sitten sisäinen Roope-Setä huutaa, että 183 euroa on aivan liikaa mistään sarjakuvasta. Mutta keräilijän onni tuntuu kyllä tällä kertaa voittavan saiturin tuskan. Joten päädytään siihen, että fiilikset ovat hyvät.
Onko se Minä Roope-Setä kaunis?
Ovat ne sarjakuvaruudut aseteltu aivan päättömästi ja ovat ne pieniä, mutta ei se minua haittaa. Se varsinainen sisältö on kaunista. Kyllä Shakespearenkin sonettien sisältö säilyy kauniina, vaikka maailman huonoin lausuja ne raakkuisi ulos suustaan. Ja minulla on hyvä sisäinen virheenkorjain lukemisessa. Sitten se nostalgia, jonka joku jo aiemmin arveli näiden hintojen syyksi. Taisi sekin elmeri sekaantua asiaan. Minä Roope-Setä oli näet toinen niistä Disneyn jättikirjoista (toinen oli Mikin suuret seikkailut), joita 80-luvun alussa luin aina mummolassa käydessäni. Niin paljon, että selkä irtosi, kannet alkoivat roikkua ja sivut olivat hiirenkorvilla. En tiedosta, että tämä vaikuttaisi näkemykseeni kirjan kauneudesta, mutta tiedän, että kyllä se todennäköisesti niin tekee.
Ovatko ne kädet paskassa?
Puhtailta vaikuttavat. Vasemman käden etusormen kynnenalus pitäisi näköjään kyllä skraapata puhtaaksi, jotain töfnää siellä alla on.
Muitakin kysymyksiä saa esittää, jos mieleen tulee.
