Päällimmäisenä mieleen albumista jäi selittely, mikä tosin on scifin ammattitauti. Lukijalle on tietenkin hyvä selittää uusia asioita, mutta se alkaa häiritsemään kun ajattelee ketuka minkäkin asian selittääkä tarinassa ovat selittämässä ja kuulemassa. Esimerkiksi sivuilla 5-7 tehtävän vaihtaminen on selitetty ummikkolukijalle, mutta tarinan sisällä se on liian monimutkainen tapahtuma. Ainoa muutos tehtäväänhän oli kenttäväen kannalta, että muilutettavat haluttiinkin elävinä. Loppukin on turhan selittelevä ja jatko-osaa puffaava. Toisaalta nyt kun asioita on ruodittu näin tarkasti, jatko-osassa voisi varmaan keskittyä paremmin tapahtumiin.
Selittelyn toinen toimivampi puoli on kommenttisivut, jotka ovat mielenkiitoista luettavaa. Elokuvienteosta on kyllä nykyään olemassa paljon kommenttiraitoja, mutta sarjakuvan ideakehitystä saa harvoin seurata. Jotenkin tästä albumista tulee Star Wreck -fiilis, eli tekijällä on kivaa ja normeja vedetään asiallisesti huumorin puolelle. Fiiliksen kruunaa takasivun mainos c64-peleistä.
Kuvallisesti albumi on loistava. Hahmot ovat liikkuvia ja ilmekkäitä, vaikkakin alussa turhan omahyväisen oloisia. Ruuduista löytyy paljon ylimääräistä pikkukivaa, jopa sisäpiirin vitsejä. Ulkoasusta tuleemieleen Asterixit esittelysivuineen ja ruutujakoinen. Värityksenkin voi kuvitella harmaasävyjen ja kannen perusteella toimivaksi. Fontti on muuten tyyliin sopiva, mutta se olisi kyllä saanut olla hieman paksumpi.
Lyhyt, hieman pilottijaksomainen, mutta hintansa väärti.
*Niin ja paperikin on erittäin laadukasta, sisäsivutkin ovat kansipaperilaatuista.