Florent Ruppert & Jérôme Mulot

[tomu]

Eli, Ruppertin ja Mulot'n kädenvääntöturnaus menossa osoitteessa:

http://www.succursale.org/championnat/

... mukana Trondheimit, Killofferit, Reumannit ja muut!

[J. Suominen]

Siitä hauska tuote, että ei tarvitse olla alternatiivimman sarjakuvan pakollinen oppimäärä hallussa, jotta tästä pystyy nauttimaan. Tai ainakin siltä tuntuu. Eli Jukkaa vähemmän sarjakuvaa lukeneelle/opiskelleelle/tehneelle ihmiselle tämä saattaa tipahtaa oikein mukavasti... Ainakin itse koin tekstin hurmaa, jota en yleensä yhdistä fransmannien tekemisiin. Vähän petomaisuutta pätemisen oheen, niin johan lähtee.

Lähes lapsenomaista ylpeyttä tunnen keksimästäni Mattimittarista, jonka toimintaa esittelen sarjakuvakritiikkiä apuna käyttäen:

http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/sarjakuvasadonkorjuu_2007_osa_3.html

Lumonetissä jatkossa enemmän ja ajankohtaisempaa mekastusta. Otto on jo tulessa. Warda heitetään liekkeihin lähiaikoina.

[roju]

Lähes lapsenomaista ylpeyttä tunnen keksimästäni Mattimittarista, jonka toimintaa esittelen sarjakuvakritiikkiä apuna käyttäen:

Ja syystäkin! Vihdoin sarja kuva kritiikkiä, jota ihm... Mattikin ymmärtää!

[Outi]

Herroihin liittyen:
Ollaan rakentamassa näyttelyä huhtikuun festareille. Tyypit haluavat näyttelyyn leijonan. Siis toistan: leijonan. Siis oikean, elävän. "Tunnelmaa luomaan".

Ai ai, unohtunut päivittää: Ei tulekkaan leijonaa. vaan kolme tiikeriä (joista yksi valkoinen). Totuuden nimessä on sanottava, ettei me vuokrata ko. elukoita kuin yhdeksi päiväksi. Ruppert & Mulot esittää performanssin niiden kanssa ja tekee sarjakuvia.

Tämä täytyy nähdä.

[keijoahlqvist]

Saija Mannelakin luki teoksen.

[tomu]

Miekkosten kädenvääntöturneen toinen kierros on oteltu:

http://www.succursale.org/championnat/

[Lurker]

Uhkapeliä on taatusti jotain erilaista. Ei se ehkä mitään "kokeilevaa" sarjakuvaa ole mutta on siinä kokeilua - ja lukijaakin koetellaan....

Mutta haluavatko sarjakuvan lukijat erilaista? Pitääkö sarjakuvan olla tuttua ja helppoa luettavaa?

[keijoahlqvist]

Uhkapeliä on kuin ihmisten toiminnan tirkisteleminen kaukaa kiikarilla, jolloin puheita ei kuulu eikä ilmeitä näy. Silti on pakko arvailla, yrittää tulkita ja eläytyä - voi vain lukea näkemäänsä ja päätellä ihmisten eleistä mihin ne pyrkii.

Tässä sarjakuvassa ei voi rynnätä tekstejä läpi ymmärtääkseen mitä tapahtuu, pitää palata kuvaan ja sietää kytätä tyyppien touhua, tarkistaa niukkojen viivojen viestejä. Kasvottomuus pakottaa lukemaan kehonkieltä ilman ilmeitä – kun silmät eivät vedä huomiota puoleensa.   Melkoisesti ranskalaisia vivahteita välittyy, muistuu mieleen elokuvista. Ihme kokemus.

Tarina on sinänsä simppeli, mieleen jää Kravatti jolla on ainoana selkeä pyrkimys ja joka käyttää ajelehtivia, päämäärättömiä luusereita työkaluinaan sinänsä tarkoituksettomaan kostoon.

Elämä ei ole tärkeätä vaan taide joka sitä yrittää jallittaa.

[Lurker]

Mykkäelokuvaa, jossa näyttelijöillä on huput päässä...

[Jurpop]

Olen niin tumpelo, etten onnistunut taittelemaan näitä "eläinpornokuvia" mitenkään järkevään muotoon. Tuli olo, että kaltaistani pervertikkoa on nyt kusetettu. Onko joku onnistunut askartelemaan näistä jotain? Ja jos on niin, kehtaako joku muukin tunnustaa edes yrittäneensä?

[keijoahlqvist]

Olen niin tumpelo, etten onnistunut taittelemaan näitä "eläinpornokuvia" mitenkään järkevään muotoon. Tuli olo, että kaltaistani pervertikkoa on nyt kusetettu. Onko joku onnistunut askartelemaan näistä jotain? Ja jos on niin, kehtaako joku muukin tunnustaa edes yrittäneensä?

Kaikki tuli väänneltyä.

[tomu]

Kaikki tuli väänneltyä.

Samoin. Oli vähän pakkokin, että tiedettiin, mitä oltiin julkaisemassa.

R&M ovat muuten tässä välissä taas julkaisseet pari kirjaa ranskaksi. Lisäksi kotisivuilleen on ilmestynyt kaikenlaista kivaa:

http://www.succursale.org

[Kreegah Bundolo]

Uhkapeliä luettu. Apinatarhasta pidin todella paljon, mutta tämä toinen suomennos olikin sitten mielestäni kokeilua pelkän kokeilun vuoksi. Varsinainen tarina oli roskaromaaneista tuttu, melko yksinkertainen murhamysteeri, joka oli kerrottu tahallaan mahdollisimman vaikeasti. Omat aivot olivat tajuamisen suhteen koko ajan niin pahasti kerrontaa jäljessä että harmitti ja pelotti kirjan viime sivuille asti että tuleeko teokseen lopulta mitään järkeä. Järkeä tuli, luojalle kiitos siitä. Siinä kirjan suurin tyydytys.

Oletan että tekijät ovat ensin keksineet omalaatuisen kerronnan menetelmän ja vasta sitten siihen joten kuten sopivan juonen. Pitäisi mennä juuri päinvastoin. Hyväksyn kaikenlaisen uudistamisen ja kokeilun siinä tapauksessa että se on paras (ja mahdollisesti ainoa) tapa kertoa joku tietty tarina. Tässä tapauksessa jonkun toisen tarinan olisi ihan yhtä hyvin voinut kertoa samalla tavalla. Tai saman tarinan paljon yksinkertaisemmin (jolloin se olisi toisaalta ollut aika tylsä).

Suosittelen kaikille jotka ovat Kvaakissa kanssani kaikesta aina eri mieltä.

[tomu]

Oletan että tekijät ovat ensin keksineet omalaatuisen kerronnan menetelmän ja vasta sitten siihen joten kuten sopivan juonen. Pitäisi mennä juuri päinvastoin. Hyväksyn kaikenlaisen uudistamisen ja kokeilun siinä tapauksessa että se on paras (ja mahdollisesti ainoa) tapa kertoa joku tietty tarina. Tässä tapauksessa jonkun toisen tarinan olisi ihan yhtä hyvin voinut kertoa samalla tavalla. Tai saman tarinan paljon yksinkertaisemmin (jolloin se olisi toisaalta ollut aika tylsä).

R&M:n töissä se arvo ei kyllä yksin lepää tarinassa, vaikka kaikissa lukemissani teoksissa se on kyllä selkeästi päällimmäinen asia. Hyvä niin. Uhkapelissä, niin kuin muissakin teoksissaan, tutkitaan selkeästi ihmistä - sen erilaisia puolia, muutosta, ihmistyyppejä. Mun mielestä tekijät etsivät juuri tälläiseen tutkintaan sopivia tilanteita ja tapahtumia - usein murroskohtia - ja rakentavat tarinoitaan sitten niiden ympärille. Eli kyllä nää mun mielestä kulkee ihan selkeästi sisältö edelle koko ajan. Niiden ainainen kokeellisuus saattaa vaan hämätä ja antaa kuvan, että se muoto olisi jotenkin tärkeintä. Uhkapeliähän on selkeästi Apinatarhaa hankalampi teos, eikä laisinkaan niin viihdyttävä. Palkitsee sen, joka jaksaa syventyä.

Jos rahat riittää, niin tehdään seuraavaksi se varhaisempi Safari Monseigneur, joka on taas enemmän Apintarhan hengessä tehty. Jotkut sanovat sitä jopa paremmaksi teokseksi.

[Kreegah Bundolo]

Korjaan sen verran mielipidettäni positiivisempaan suuntaan että vaikka tarina vaikutti kerronnan menetelmistä riisuttuna melko yksinkertaiselta, niin taidenäyttely ja sen linkittyminen tapahtumiin oli nokkela ja kutkutteleva veto.

Pulmalliseksi syventymisen ja kirjan pariin palaamisen tekee tässä ja monissa muissakin haastavammissa sarjakuvissa se että koen hahmot, tapahtumat ja kuvakerronnan epäsympaattisina ja/tai epämielenkiintoisina eikä ole siksi halua lukea teosta toistamiseen, vaikka saisikin siitä mahdollisesti enemmän irti uudemman kerran lukiessa.