Rehvakas asenne alkaa heti Johannes Mäkisen pääkirjoituksesta ja jatkuu takakannelle saakka, joka julistaa seuraavan, tuplamittaisen spesiaalinumeron ilmestyvän itsenäisyyspäivänä. Asenteesta pisteet kotiin.
Eihän se ole rehvakas asenne, vaan totuus! Ja mainostusta spesiaalinumerosta tulossa kohtpuoliin, varmaan viikonlopun aikana.
Sihvosen kuusisivuisessa Aamuyössä geneerinen sankari ja kaljupää pieksevät toisiaan. Pätkän ilmeinen tarkoitus on korostaa, kuinka rankka hahmo on kyseessä, joten tarinassa ei ole mitään käsiteltävää. Tällaisia lyhyitä paloja voi kuitenkin kirjoittaa lehtien täytteeksi vasta, kun hahmo on lukijoille tuttu ja sillä on omat faninsa.
Nyt on pakko sanoa, että hahmo ei tietenkään ole tuttu, jollei ole aiempia lehtiä lukenut.
Tällaista välttääkseen tekijöiltä vaaditaan nykyistä syvempää yhteistyön astetta ja vastuun luonnollista jakautumista.
Tähän on jo ryhdytty erittäin isoin toimenpitein. Ollaan mm.
tavattu kasvokkain!
Kärryillä pysymistä vaikeuttaa se, etteivät hahmot ole ennalta tuttuja. Sankareidenkin tunnistaminen on vaikeaa: kuka näistä on Vaakuna, kuka puolestaan Raaka? Ei näitä pitäisi lähteä kotisivuilta selvittämään. Ilmarisen sentään tunnistaa pajavasarasta. Yleisemminkin rosoisen suomalaiskansallinen ilme sopisi hahmoihin paremmin kuin lainatut elementit.
Tähänkin on tulossa parannus. Eli tästä eteenpäin lehdissä on lyhyet esittelyt hahmoista. SPL #1:ssähän oli pitkät esittelyt kaikista hahmoista, joita lehdessä oli.
Tosin tämä oli osin itse aiheutettua, koska itse ohjeistin Curtivileä sanoilla: "Mahdollisimman paljon sankareita". Vaakunaa ei muuten näytetty yhdessäkään kuvassa, kuten ei presidenttiäkään (jota Vaakuna siis suojeli).
Ilmarinen partoineen on onnistuneempi hahmo kuin Lumiukkomies ja muut pönttö päässään kulkevat, kasvottomat hahmot. Karhuryhmäkin on yhden vitsin idea, joka hymähdytti ensimmäisellä kerralla, ärsytti jo toisella. Ellei hahmoihin saada lisää persoonallisuutta, perusidea komeasti nimetystä sankarijoukkiosta valuu hukkaan ja lehdestä tulee ainoastaan juurensa metatiedostavaa häränjätöstä.
Se sana on kypärä... Vaikka oikeassa olet, ainakin tämän numeron suhteen. Yksikään sankari ei saanut paljon "peliaikaa", mikä oli osittain tarkoituskin. Paitsi Akseli, joka oli siis koko ajan äänessä. Hahmojen persoonallisuus tulee kuitenkin siis esiin vahvasti, mutta lyhyen ajan.
Sivumäärään nähden tarina myös ylikuormitetaan draamalla. Siihen eivät sankaritkaan ole riittäneet, vaan lisää pumpataan vielä sivuhahmoistakin. Uppo-outojen sankareiden teurastaminen tuo mieleen Rob Liefeldin tuotokset vuosikymmenen takaa. Jos sama kornius jatkuu, lehden voikin nimetä "Veripaltuksi" kunnianosoituksena näille Imagen alkuaikojen lehdille kuten Bloodstrike ja Brigade.
Mutta kuten jo sanoin, jollet ole lukenut edellisiä lehtiä, niin silloinhan kaikki sankarit ovat uppo-outoja. Tämä oli kyllä henkilön ensiesiintyminen, mutta kuitenkin.
Luimisteluun ei ole syytä jatkossakaan, tällaisen kädenjäljen tohtisi julkaista jo omalla nimelläkin.
Tästä taasen olen täydellisen samaa mieltä. Mutta jos joku haluaa tulla nimimerkillä julkaistuksi se hänelle sallitakoon. (Vielä kerran pahoittelut edellisen numeron nimijupakasta!) Mainittakoon myös, että minun etunimenihän on Mikael, ja vasta toinen nimeni on Johannes.
Mutta kiitos osuvasta arvostelusta (jonka Petterikin jo mainitsi osuvaksi), toivottavasti jälleen kerran opimme virheistämme ja saamme aikaan entistä paremman lehden ensikerralla.
Luulimme muuten pitkään, ettei lehteen olisi eksynyt kirjoitusvirhettä, mutta olipa kuitenkin, kuten arvostelija minulle kertoi. Lehden ISSN on siis 1796-8690, eikä lehteen painettu 176-8690.
