No niin, nyt tuli sopiva aika töiden lomassa tehdä "pieni" Lahti-reportaasi. Luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita...
Lähdin Lahteen lauantaina vasta yhden maissa päivällä kun tuli edellisenä iltana kumottua itsetekemiäni mojito(tai mojita?)-drinkkejä tv:n katselun lomassa. Herääminen oli aika tuskaa (jälleen nuoremmille varoituksen sana alkoholin vaaroista).
Saavuttuani Lahteen tein - tietysti - ensin kunnon divarikierroksen, aloittaen jostain "kissanystävät"-kirppikseltä vastapäätä asemaa. Ei sarjakuvia mutta kohtuuhuokeita kirjoja.
Seuraavaksi ehtisin juuri ennen paikan kiinnimenoa yhteen divariin ja ostin hintavan mutta kiintoisan Hellblazer-kokooman, The Devil You Know. Lampsin siinä sitten Vesijärvenkatua (mikäli muistan kadun nimen oikein) pitkin eteenpäin kohti Kasisalia ja pienten sivupoikkeamien jälkeen saavuin kyseiseen hassuhkoon tiilirakennukseen jossa Tuukka ja "sori, en taaskaan muista nimiä mutta se toinen kaiffari" ottivat allekirjoittaneen ilahduttavan hyvin vastaan. Säälistä ostin Tuukan "kojusta" yhden Nettinarttu-pinssin
Lisäksi pörtseissasin Tiitu Takalon Kehän yhdestä kojusta (Pitkämies?). Ikävä kyllä taskumatissa mukanani ollut mojito/mojita-neste vuosi ja kasteli kyseisen julkaisun kannen ja hiukan sisälmyksiäkin, ei se estänyt lukemista mutta toki moinen harmittaa
Täytyy joskus kai ostaa uusi kappale. Jukka yritti myydä minulle Lahti Comicsia jota pidin liian tyyriinä ja olisin myöhemmin saanut jopa alennusta mutta pidin YHÄ liian kohtuuttomana ("kuusi euroa!" Heh.)
Kauaa en viihtynyt sosialiseeraamassa Kasisalissa koska kuulin divarien ja kaljakuppiloiden lehtevän ja kuohuavan kutsun. Eikun baanalle! Yksi divari oli vielä hämmästyksekseni auki (kello oli tällöin 15.30) ja sieltä tarttui mukaani vielä Salama Gordon - nimellä julkaistu 70-luvun Flash Gordon alppari kohtuuhintaan (mitään muuta kohtuuhintaista kyseisessä paikassa ei sitten ollutkaan) 3 ecua. Which was nice. Piirtäjänä Dan Barry.
Tässä vaiheessa päätin aloittaa Soljan(?) piirtämän hienon kartan mukaisen Vessasarjisnäyttely-kierroksen ja ensimmäisenä kohdalle osui - pitkällisen eksyilemisen jälkeen - Hiidenkivi. Hassu paikka ja rivoja sarjakuvia. Siitä sitten Teerenpeliin josta löysin Oton, "ne tamperelaiset" (Janne ja Jaana? Muistanko väärin?) ja "sen scifinaisen" (hitto, kun en muista nimiä niin en muista).
Tässä vaiheessa tulee pieni musta aukko mutta muistan että kävimme Lamk:in sarjistaidenäyttelyssä josta sai karkkia. Onneksi en ole ainoa huonon suuntavaiston omaava koska kyseiseen näyttelyrakennukseen päädyimme pienen eksyilemisen jälkeen (malttakaapas, alan löytää tietynlaisen kaavan tästä matkakertomuksesta). Sitten...sitten...mitäs sitten tapahtui?
Miettimistauko.
Hmmm...nyt muistankin, muut jatkoivat jonnekin "taidepanimolle". Koko sana sai selkäpiissä väreilemään ja kylmän hien otsalle joten siirryin suunnitelman b) mukaisesti (vai olikos se a) ) ensin Roosteriin katsomaan vessanäyttelyn ja sitten Pitkä Pubiin - joka olikin muuten harvinaisen outo paikka; sekoitus reggaepaikkaa tyyliin Kallion Exodus, taidebaaria (taas tauluja seinillä kuten Hiidenkivessäkin, jossa muuten oli tauluja VESSASSAKIN!) ja ihan normaalia perussuomalaista kaljakuppilaa. Hyvin outoa.
Tässä vaiheessa muistaakseni päädyin Tirraan ja käteinen loppui ja tuli ensimmäisen "käteistankkauksen" aika ja taisinpa käydä hotkaisemassa hampurilaisenkin.
SITTEN päästään asiaan...eli Tirraan tulvahti ainakin 20 henkeä sarjisporukkaa!!! Enpä olisi ikinä uskonut että sinne tulee niin pirukseen väkeä...
Ilta sujui mahdottoman leppoisasti (vielä) ja siitä kiitos mm. Kaltsulle, "sille uudelle tytölle (noh, naiselle, eipäs nyt käydä tytöttelemään
) joka istui kulmassa" (Niina/Nina?), "tamperelaiskaksikolle" (valitan jälleen, nimimuistini on toivoton!), "munantarjoajatytölle (okei, naiselle)", Tuukalle (miten sillä miehellä käy niin kauhea flaksi niin juomien kuin naistenkin suhteen, tätä ihmettelimme erään kaiffarin kanssa, ja ei, en muista SINUNKAAN nimeäsi), Gretchenille, Vesalle jne. jne.
Mitä tulee karaokeen, kaikki lurittelivat kohtuuhyvin (paitsi allekirjoittanut, ei enää IKINÄ englanninkielisiä biisejä vaikka kuinka muka "osaisin") mutta erityisesti yksi nainen jäi mieleen, lauloi tosi hyvin.
Tietysti, hauskankin illan on joskus loputtava, viimeistään valomerkin aikaan. Siispä porukka alkoi haihtua ja suurin osa lähti jo Dubliniin ja itse jäin pihalle miettimään mitä tekisin kun olin sen verran jo tykästynyt "tamperelaiskaksikon" seuraan (ja olin myös, vaikkei sitä ehkä päälle päin huomannutkaan, kameleontti kun olen, aika tuhdissa tuiterissa, jälleen varoittavia soo-soo-varokaa-tytöt-ja-pojat-kuningas-alkoholia-heristyksiä...).
SITTEN tein pahan virheen, kertomatta sen tarkemmin yksityiskohtia, luotin company of (almost) strangers - ilmiöön mutta tällä kertaa homma hmmm pissasi koiville. Sanotaan tähän väliin nyt kaikille tulevaisuudessa tiedoksi että: a) en IKINÄ kajoa ns. varattuihin naisiin mutta nykyaikana sitäkään on kovin vaikea havaita kun ihmiset käyttäytyvät (etenkin nuoret) kovin hmmm vapaamielisesti ja b) En useinkaan helposti pyydä yösijaa keneltäkään (ja tässä puhutaan todellakin vain yösijasta, EI sen kummemasta) vaikka tilanteeni olisikin hieman avoin baari-illan jälkeen MUTTA oletan kuitenkin ihmisiltä pientä vieraanvaraisuutta että tarjoaisivat edes seuraansa baarissa jotta ensimmäisen junan odottelu ja ajantappaminen sujuisi hieman miellyttävämmissä merkeissä. Tällä kertaa tällaista ystävällistä ihmistä ei löytynyt - silloin kun sitä olisin kaivannut siis, koska kun viimein Dubliniin löydettyäni, eräs kaiffari joka hämmästyksekseni kehui jopa karaoke-esityksen irvikuvaani, kyseli josko liittyisin heidän porukkansa seuraan mutta, tyhmää myönnettäköön, olin jo niin pettynyt ihmiskuntaan että kieltäydyin kohteliaasti. Katsokaas kun tuohon Tirran ja Dublinin väliin mahtui yksinmurjotushetki ja "kaikki on prkl idiootteja ja totaali-inhoja ihmisen irvikuvia"-laskuhumaladepis Torvessa. Eli siinä vaiheessa kun - herra tietää kuinka! - löysin itseni Dublinista olin jo suoraan sanoen aika VIHAINEN.
Onneksi loppuyön odotus tarjosi hieman lohtua laupiaan samarialaisen hahmossa assalla ensimmäistä 06.17 junaa odotellessa. Kyseinen TODELLA positiivisen mielenlaadun omaava herrasmies oli odottanut asemalla jo KOLME tuntia junaa kaverinsa mainion terrierin kera (kasvonikin saivat aamupesun kyseisen hassun hurtan toimesta). Riihimäkeläinen miesparka oli mökiltä kaverinsa (ja sen terrierin) kera autolla palatessaan joutunut kolariin ja keveri sairaalaan (ei käynyt kuulemma onneksi pahasti) ja tämä miekkonen oli lähtenyt viemään kaverinsa terrieriä kotiin. Vähänpä mies tiesi kuinka kauan saisi asemalla junaa odottaa. Suhtautui kyllä järjettömän positiivisesti tilanteeseen ja omaan hiprakkaiseen läsnäolooni ja puhetulvaani (asiaan tosin SAATTOI vaikuttaa että tuo "onnenpoika" oli kuulemma saanut jonkun naisen puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen käytännössä tekemättä mitään! Uskoisin että terrierillä oli osuutta asiaan hehheh). Mikäpäs siinä sitten oli istuessa ja naukkaillessa mojito/mojita-drinkkiä taskumatistani ja puhuessa syntyjä syviä naisista ja sarjakuvista
Pääsin kotiin nukkumaan klo 7.00. Kohtuullisen mielenkiintoinen reissu sanoisin.
PS: Toivottavasti tämä matkareportaashini ei aiheuttanut kenellekään suuunnatonta mielipahaa. Se ei toki ollut tarkoitukseni vaikka toin hieman hieman omaa mielipahaani myös esiin mutta ah, älkää tappako viestintuojaa
PS: Niin ja tietysti kiitos Soljalle! Myös siitä että ainakin YRITIT selvittää puhelimessa kuinka sinne Dubliniin oikein löytää, hehheh, vaikka en minä niiden ohjeiden perusteella kyllä sinne löytänyt vaan silkalla juopon tuurilla. Kjeh kjeh. Niin ja Solja, minä nyt voin eksyä vaikka omaan vessaani!
