Dan Dare - avaruuspilotti

[Curtvile]

Curtvile: Ei luisuteta keskustelua katsomusten moittimiseen.

Kuukasjärvi: ei ole luisutus

Kyseinen " katsomus"on paitsi todistettavasti haitallinen myös syy miksi Dan Dare on alunperin.
Eagle oli Marcus Morris kun pappina halusi ennen muuta tuoda kristillisen näkemyksen ja sarjakuvan jolla olisi " tervehenkinen" moraali toisin kuin amerikkalaiset kilpailijat joissa oli hänestä liikaa väkivaltaa ja moraalittomuutta sekä yliluonnollisia asioita eikä tarpeeksi jumalan sanaa.

Paremmin tietävät korjaavat mutta Dan Dare oli Frank Hampsonin luomus mitä nyt saadakseen palkkaa ja avustajat kirjoitti sopimuksen jossa Morrisin yhtiö omistaa tekijänoikeudet.
Mikä oli ymmärrettävää kun Eaglen pyörittäminen aiheutti velkoja. Joiden tultua maksetuksi tekijänoikeus ei palannut Hampsonille. Eikä tietenkään sarjakuvan oheistuotteiden tulot. Tietenkään.
Eihän Hampson niitä oheistuotteita tehnyt.

Itse yhä pidän enemmän myöhemmistä inkarnaatioista Dan Daresta.
Niistä:

... Lisäksi pian vuonna 1960 Eagle-lehti myytiin toiselle kustantajalle, joka leikkasi Dan Daren kuluja huomattavasti alaspäin, mikä oli studion tuho ja Dan Daren laadun tuho. Sarjan tekeminen lopetettiin sitten 1967, kunnes myöhemmin tuli uusia ja taiteellisesti paljon heikompia paluita.

Koska esimerkiksi Dave Gibbons on kehno piirtäjä ja Grant Morrison ja Pat Mills huonoja.
Juu. Think of England.

[Petri Aarnio]

"Kansikuvana toimii vain sarjakuvaruutu, joka on alaosasta kuvakäsitelty huolimattomasti. Kansikuva kuitenkin esittelee päähenkilöitä osuvasti."

Rakennettiin tuohon alareunaan hologrammimaisesti häipyvän efektin.

[Lurker]

Se 50-luvun tyylinen Dan Dare on saanut jatkoa Spaceship Away -lehdessä.

https://downthetubes.net/british-comics-reference/british-comic-characters-and-strips-profiled/british-comic-characters-profiled-dan-dare/spaceship-away/

Mukana ovat olleet jopa vanhat tekijät Keith Watson ja Don Harley.

Lehti on julkaissut myös Jeff Hawkea uudelleen väreissä toimitettuina jatkokertomuksina.

https://spaceshipaway.org/

Tein Jalavan Dan Dare -albumista arvostelun etusivulle.

Mainio arvostelu!

[Reima Mäkinen]

Tein Jalavan Dan Dare -albumista arvostelun etusivulle.

Hyvä, taustoittava arvostelu. Kuitenkin alussa pisti silmään tabloid -sana, joka tässä tuntui olevan hieman väärässä paikassa. Edelleen:

Tämä Dan Dare on kenties jopa saarivaltakunnan tärkein scifisarjakuva.

Olisi vaatinut ehkä hieman selkeämpiä perusteluja. Tärkeyttä on hankala mitata ja se riippuu kriteereistä. Omasta mielestäni Dredd, jonka kukoistuskin esimerkiksi on kestänyt puolet pidempään kuin Daren, on kyllä tärkeämpi. 

Hieman ulkosarjakuvallisista asioista huomioit kertaustekstien poiston. Sivukorkeuden vaihtelevuudesta johtuva taiton hyppelehtivyys on kuitenkin tässä albumissa asia joka häiritsee minua melkoisesti. Esimerkiksi Dragon's Dreamin kokoelma-alppareissa moisesta haitasta ei tarvitse kärsiä.
 

[Sampsa Kuukasjärvi]

"Kansikuvana toimii vain sarjakuvaruutu, joka on alaosasta kuvakäsitelty huolimattomasti. Kansikuva kuitenkin esittelee päähenkilöitä osuvasti."

Rakennettiin tuohon alareunaan hologrammimaisesti häipyvän efektin.

Pahoittelen, että kirjoitin tuon vähän epäkohteliaasti. Minusta itse asiassa on aivan hyvä, että Digbyn takin yksityiskohtia on alhaalla häivytetty, kun kerran halusitte laajentaa alkuperäistä ruutua (itse en olisi laajentanut, mutta se on eri asia). Kuvaa olisi ollut hankalaa jatkaa tavallisella tavalla – siis Digbyn käsivarsi, kyynärpää ja selkä sekä hänen takkinsa rypyt olisivat olleet vaikeat piirtää tarkasti koko alueelta.

Minua vaivaa Leimun kuulokkeen johto. 1) Mielestäni kuulokkeen löysä johto ei voi tehdä tuollaisia mutkia kuin mitä siihen on tehty kuvakäsittelyssä. Tuossa saisi olla nätimpi kaari. 2) Johdosta on myös tullut oudosti katkonainen yläosassa kohdassa, jossa taustaksi tulee Digbyn keltainen takki. 3) Leimun kuulokkeen johto on muutettu menemään Digbyn vasemman kuulokkeen pistokkeeseen. 4) Digbyn poistetun kuulokkeen varjo on silti jätetty paikoilleen, mikä näyttää hassulta. Lyhyesti kaikki neljä kohtaa: huolimatonta minusta.

Kuvakäsittelyssä minusta onnistunutta on yläosaan lisätty kuvio lasikupoliin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kuitenkin alussa pisti silmään tabloid -sana, joka tässä tuntui olevan hieman väärässä paikassa.

Ok, pitää tarkistaa tämä. Itselleni muuten oli uutta, että Eagle oli tabloidi.

Edelleen: Olisi vaatinut ehkä hieman selkeämpiä perusteluja. Tärkeyttä on hankala mitata ja se riippuu kriteereistä. Omasta mielestäni Dredd, jonka kukoistuskin esimerkiksi on kestänyt puolet pidempään kuin Daren, on kyllä tärkeämpi. 

Onhan Dredd hyvin merkittävä, mutta ainakin Dare oli sitä ennen ja paaaaljon levinneempi Britanniassa. Lue perusteluksi vaikkapa Tonin artikkeli. Voimme olla eri mieltä. En kai esittänyt ehdotonta väitettä.

Hieman ulkosarjakuvallisista asioista huomioit kertaustekstien poiston. Sivukorkeuden vaihtelevuudesta johtuva taiton hyppelehtivyys on kuitenkin tässä albumissa asia joka häiritsee minua melkoisesti. Esimerkiksi Dragon's Dreamin kokoelma-alppareissa moisesta haitasta ei tarvitse kärsiä.

Totta, albumissa jaksojen ensimmäinen sivu on alhaalta aina lyhyempi kuin jälkimmäinen sivu. Eli ensimmäisellä sivulla on alhaalla enemmän marginaalia. Minua se ei haittaa, koska se menee säännöllisesti sillä tavalla. Asia oli sillä tavalla myös alkuperäisissä Eaglen sivuissa, koska ensimmäisellä sivulla oli ylhäällä mainosteksti. Miten korkeudet sitten on saatu tasaisiksi mainitsemassasi kokoelmassa? Onko ruutuja pienennetty tai suurennettu?

Itse yhä pidän enemmän myöhemmistä inkarnaatioista Dan Daresta.
Niistä:Koska esimerkiksi Dave Gibbons on kehno piirtäjä ja Grant Morrison ja Pat Mills huonoja.
Juu. Think of England.

Käsittääkseni melko yleisesti ollaan sitä mieltä, että myöhemmät Daret ovat heikompia kuin alkuperäinen. Katso vaikkapa lyhyt maininta UK Comics Wikissä: ”Enormously popular and influential and very much of its time, later attempts to revive the character have generally fallen flat.” Arvostan kyllä listaamiasi kavereita! Sinä kyllä taidat pitää enemmän tylystä uudesta meiningistä kuin vanhanaikaisesta seikkailusta – minulla on päinvastoin.

Paremmin tietävät korjaavat mutta Dan Dare oli Frank Hampsonin luomus mitä nyt saadakseen palkkaa ja avustajat kirjoitti sopimuksen jossa Morrisin yhtiö omistaa tekijänoikeudet.
Mikä oli ymmärrettävää kun Eaglen pyörittäminen aiheutti velkoja. Joiden tultua maksetuksi tekijänoikeus ei palannut Hampsonille. Eikä tietenkään sarjakuvan oheistuotteiden tulot. Tietenkään.
Eihän Hampson niitä oheistuotteita tehnyt.

Minä olen ymmärtänyt asian samalla tavalla paitsi en ole varma omistiko Dan Daren oikeudet Morrisin firma vai Eaglen kustantaja Hulton. Joo, ikävästi Hampson ei rikastunut luomuksellaan. Mutta, mutta: onko pointtisi, että ilkeät kristityt riistivät Hampsonia?

[Reima Mäkinen]

Ok, pitää tarkistaa tämä. Itselleni muuten oli uutta, että Eagle oli tabloidi.

Tabloidista puhutaan yleensä sanomalehtien yhteydessä. Ja koko pitäisi olla vähintään abaut A3. Tuskin Eagle niin iso kuitenkaan oli. Liittyiskö tuo jotenkin johonkin tabloid-tyyppiseen paperiin tms.

Onhan Dredd hyvin merkittävä, mutta ainakin Dare oli sitä ennen ja paaaaljon levinneempi Britanniassa. Lue perusteluksi vaikkapa Tonin artikkeli. Voimme olla eri mieltä. En kai esittänyt ehdotonta väitettä.

Joo, mä ajattelen lähinnä merkitystä Britannian (scifi)sarjakuvataiteelle, sitä miten monet tärkeät sarjakuva-artistit on tehneet tai aloitelleet Dreddin parissa ja miten tärkeitä juttuja on julkaistu. Ja miten monet sukupolvet on tän liki 50 vuoden aikana lukeneet Dreddiä. Verrattuna siihen että Dare jäi kuitenkin yhden-kahden sukupolven jutuksi. Maailmanlaajuista tunnettuutta ja brittisarjakuvan tunnetuksi tekemistä maailmalla löytyy myös Dreddiltä enemmän.

Miten korkeudet sitten on saatu tasaisiksi mainitsemassasi kokoelmassa? Onko ruutuja pienennetty tai suurennettu?

Suurenneltu joo. Nyt kun tarkemmin kattoo, niin on niissä osassa sellaisia 5millin heittoja korkeudessa puolin ja toisin. Välillä avaussivu on matalampi, välillä korkeampi kuin 2. sivu. Tärkeämpi pointti on ehkä se että alareunat on tasan, jolloin asia häiritsee vähemmän. Toki korkeampaa sivua olisi voinut myös pienentää tyyliin5%, jolloin korkeus olisi täsmännyt Jalavallakin paremmin. Marginaalien vaihtelu sivusuunnassa ei häiritse samalla tavalla kuin tää korkeuden vaihtelu.
Toki Dragon's Dreamin mustien palkkien ratkaisu on omaperäinen, mutta ei se silti minusta pahalta näytä. 

Tästähän puhuttiin ketjussa aiemminkin. Että miten olisi vaikuttanut, jos Daret olisi Tintin tapaan editoitu albumimuotoon. Ja ei kai se olisi ollut mahdoton alun perinkään miettiä vähän toisella lailla. Albumijulkaisu ei vaan silloin ollut Briteissä mikään juttu.

EDIT: Vahingossa nimesin tuon kuvanäytteen väärin. Dan Darea se on. 

[Sampsa Kuukasjärvi]

Reima: Totta, että tabloid liitetään sanomalehtiin, mutta siitä puhutaan myös Eaglen yhteydessä englanninkielisissä teksteissä. Se oli taitettava lehti, jonka arvo nykyään on suurempi, mikäli sitä on säilytetty ilman taittamista eli jos se on pysynyt sileänä keskeltä. Amazonin ilmoituksissa näkyi, että sen koko oli 11" x 15" eli noin 28 x 38,1 cm. Jerrmanin Toni mainitsee artikkelissaan kooksi 27 x 35 cm. Se on isompi kuin A4, mutta ei toki läheskään A3:n kokoinen. Hyvin pieni kyllä tabloidiksi ainakin suomalaisittain.

Sinulla on hyviä pointteja Judge Dreddistä. Kyllä, Dan Daren suosion ja tunnettuuden aika jäivät lyhyiksi. Muutan arvostelua lähipäivinä siten, että poistan tabloidimaininnan ja selvennän Daren merkittävyyden kriteereitä. Kiitos kommenteista!

Paul Gravett kirjoittaa täällä, että Dan Dare inspiroi seikkailusarjojen tekemistä brittiläisiin sarjakuvalehtiin. Sitä ennen ne lehdet julkaisivat vain joko huumorisarjoja taikka seikkailusarjojen koottuja strippejä. Ja näköjään uutta Eaglessä oli nimenomaan värit seikkailusarjassa.

Tuolla myös lukee, että samassa kuussa missä Eagle julkaistiin 1. kerran 900 000 kappaleen painoksella, Beano möi 2,3 miljoonaa kappaletta ja Dandy 1,9 miljoonaa. Järjettömiä lukuja nykyajasta katsottuna.

[Veli Loponen]

Tabloidista puhutaan yleensä sanomalehtien yhteydessä. Ja koko pitäisi olla vähintään abaut A3. Tuskin Eagle niin iso kuitenkaan oli. Liittyiskö tuo jotenkin johonkin tabloid-tyyppiseen paperiin tms.

Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.

[Lurker]

Googlettamalla saa sen käsityksen, että tosiaan olisi ollut tabloid-kokoinen. Brittien eBaysta löytyi tämä sidottu kirja vuodelta 1953, jossa mitat ovat 35x27 senttiä.

Kyllä kai Eagle-lehteä voi tabloidiksi sanoa, oli myös painettu sanomalehtimäiselle paperille. 50-luvulla amerikkalaistyylisiä sarjakuvalehtiä Briteissä sai yleensä vain importteina ja merimiesten tuliaisina.



Mitä Dan Dareen tulee, niin se on yhä household name Briteissä - ehkä yhä jopa tunnetumpi kuin Judge Dredd, jota ei sarjakuvapiirien ulkopuolella juuri tunneta; noh, ehkä aina joku on leffan nähnyt. Elton Johnkin lauloi Dan Daresta.

Keskustelin tästä natiivin britin kanssa, ja hän totesi heti alkuun että Dare oli keskiluokan sarjakuva. En olisi sellaista edes älynnyt kysyä, mutta siellä saarilla ihan kaikessa kuvastuu luokkajako. Dandyt ja Beanot olivat työväenluokkaisempia, ja härskimpiä. (Jeff Hawkesta tämä britti ei ollut koskaan kuullutkaan, hänet on unohdettu...)

Netistä tihrutin sen verran lehtien kansia, että 50-luvulla Beanon hinta oli 2 penceä ja Eaglen 3-4½ penceä; iso ero taskurahoissa!

Nuo Dragon's Dreamin editiot ovat tosiaankin siitä aivan poikkeuksellisia julkaisuja, että ne ovat uudelleen taitettu: niihin ovat Frank Hampson piirtänyt ja Don Harley tussannut uudet ruudut logoruudun tilalle! Sellaiseen ei tietenkään enää ole mahdollisuutta.
 

[Reima Mäkinen]

Reima: Totta, että tabloid liitetään sanomalehtiin, mutta siitä puhutaan myös Eaglen yhteydessä englanninkielisissä teksteissä. Se oli taitettava lehti, jonka arvo nykyään on suurempi, mikäli sitä on säilytetty ilman taittamista eli jos se on pysynyt sileänä keskeltä. Amazonin ilmoituksissa näkyi, että sen koko oli 11" x 15" eli noin 28 x 38,1 cm. Jerrmanin Toni mainitsee artikkelissaan kooksi 27 x 35 cm. Se on isompi kuin A4, mutta ei toki läheskään A3:n kokoinen. Hyvin pieni kyllä tabloidiksi ainakin suomalaisittain.

Missä tuosta tabloidista oikein puhutaan? Se että joku britti jossain puhuu Eaglesta tabloidina ei vielä tarkoita että se täällä Suomessa 2000-luvulla täyttäisi tabloidin määritelmän. Mut jos kahteen kertaan viikattu (taitettu) on "tabloid", niin siitten...  Painohommelit on aina olleet termistöltään enemmän tai vähemmän epämääräisiä, samalla tavoin kuin vaikka "tietokonejutut", markkinointi ja kaupallisuus venyttää termejä suuntaan jos toiseen.

Paul Gravett kirjoittaa täällä, että Dan Dare inspiroi seikkailusarjojen tekemistä brittiläisiin sarjakuvalehtiin. Sitä ennen ne lehdet julkaisivat vain joko huumorisarjoja taikka seikkailusarjojen koottuja strippejä. Ja näköjään uutta Eaglessä oli nimenomaan värit seikkailusarjassa.

Edelläkävijyys on kieltämättä yksi merkittävyyden kriteeri. Britanniassa kuitenkin myös jenkkilehtien (ja elokuvien) vaikutus oli iso, niin että ei uusien sarjisten kehittely Eaglen jälkeen pelkästään kotimaiseen sarjakuvatuotantoon nojannut.

Tuolla myös lukee, että samassa kuussa missä Eagle julkaistiin 1. kerran 900 000 kappaleen painoksella, Beano möi 2,3 miljoonaa kappaletta ja Dandy 1,9 miljoonaa. Järjettömiä lukuja nykyajasta katsottuna.

Britannian Suomea isompi väkiluku näkyy noissa numeroissa. Kuitenkin näyttää että siellä 50-luku oli myynnillisesti kovinta aikaa siinä missä -70 luku oli sitä täällä.
Parhaimmillaan Eagle näkyy myyneen 950 000kpl. 2000AD:ta taas näyttäisi aivan alussa menneen noin 150 000 kappaletta, minkä jälkeen kasarilla myynti vakiintui noin sataan tuhanteen. Toki -70 luvun alussa Eaglekin oli pudonnut jo 200 000:een. Mielenkiintoinen lähde tämä: https://downthetubes.net/british-comics-reference/the-british-comic-industry-questions-and-answers/british-comics-sales-figures-the-good-old-days/

Löysin myös keskustelun jossa spekuloitiin 2000AD:n 2000luvun levikistä. Mutta siitä ei oikein kukaan tunnu tietävän. Jotakin 20 000:n ja 100 000:n väliltä se lienee. Nykyäänhän myydään myös digitilauksia, on myyty vissiin ainakin kymmenen vuotta. Mutta Britanniassa levikki taitaa olla edelleen vahvasti irtonumeropainotteinen (?).

Tässä vielä linkki ekan 2000AD:n mainoksen, jossa siis ykkösmyyntivaltiksi vielä povattiin uudistunutta Dan Darea.
https://www.youtube.com/watch?v=2-iebBjKcf8

[Reima Mäkinen]

Kyllä kai Eagle-lehteä voi tabloidiksi sanoa, oli myös painettu sanomalehtimäiselle paperille. 50-luvulla Amerikkalaistyylisiä sarjakuvalehtiä Briteissä sai yleensä vain importteina ja merimiesten tuliaisina.

Voi sanoa. Mutta en tiedä sanoisitko, jos saisit sen käteesi ja kysyttäisiin että miten kuvailisit tätä. 

Mitä Dan Dareen tulee, niin se on yhä household name Briteissä - ehkä yhä jopa tunnetumpi kuin Judge Dredd, jota ei sarjakuvapiirien ulkopuolella juuri tunneta; noh, ehkä aina joku on leffan nähnyt. Elton Johnkin lauloi Dan Daresta.

Oisko Anthraxin I am the Law kuitenkin tunnetumpi biisi? Ja Dredd leffat on nimen omaan ne mitä tunnetaan. Uudempi ja parempi on edelleen HBO:n valikoimassa, mutta moni muistaa paremmin Syltyn ysäriversion. Mielenkiintoinen on kyllä tämä hahmoja erottava luokkajako. Sitä on täällä Suomessa vaikea hahmottaa.

[Veli Loponen]

Wikipediasta löytyi tällainen paperiformaattikaavio. Siinä näkyy, että tabloidia käytetään kokokformaattina, joka vähän vaihtelee eri maissa. Toi kanadalainen tabloid on lähimpänä Eaglea, brittiläinen tabloid on isompi. Mutta yleisesti tabloid voi olla sekava formaatti, koska toisaalta se viittaa kokoon, mutta myös sisältöön.

[Timo Ronkainen]

Mulla on muistaakseni jossain muutama 1950-luvun Eagle (ja muutamia Mickey Mouse Weeklyjä samoilta vuosilta) kuitenkin jossain vähän hankalassa paikassa. Ihan heti en pääse mittailemaan.
Kysyin tekoälyltä tabloidin mittoja:

Tabloid size in centimeters is typically 28 x 43 cm, derived from its standard 11 x 17 inches (27.94 x 43.18 cm), and is popular in North America for smaller newspapers, brochures, and posters, though it's different from the A3 (29.7 x 42 cm) international standard.
Key Dimensions
Inches: 11 x 17 inches
Millimeters: 279 x 432 mm
Centimeters (approx.): 28 x 43 cm or 27.94 x 43.18 cm
Context
North American Standard: Tabloid is part of the US paper size series, also known as Ledger when rotated (17x11 in) or ANSI B.
International Comparison: While similar, it's not the same as the A3 size used in Europe and other regions, which is 29.7 x 42 cm (11.7 x 16.5 inches).
A British tabloid newspaper typically measures 28 x 43 cm

Timo

[Reima Mäkinen]

Mulla on muistaakseni jossain muutama 1950-luvun Eagle (ja muutamia Mickey Mouse Weeklyjä samoilta vuosilta) kuitenkin jossain vähän hankalassa paikassa. Ihan heti en pääse mittailemaan.

Zoomailin tänään SSLibriconilla Huckleberry Hound weekly -lehteä. Jotain Hanna-Barberan Hakki-Koira -sarjoja taisi olla, tehtäviä ja pikkutekstejä lapsille, ym. Se oli just taiteltu. Vaikutti että suurin piirtein tupla Aku Ankka, tai hieman pienempi: B4-kokoa avattuna. Varmaan postiluukkujen takia noita taitettiin? Lehtikioskissa tai -kaupassahan se ei toimi ollenkaan. Kai sitä nyt voi tabloidiksi kutsua jos haluaa. Suomessa vaan sana on vakiintunut sitä Ilta-Sanomat- kokoa tai vähän pienempää, mihin sanomalehdet Suomessa muuttuivat. Maaseudun tulevaisuus ainoana sinnittelee vanhassa broadsheet-kalakääre-formaatissa. Tähän Suomen käytäntöön liittyen huomautin arvostelun sanavalinnasta. Mistä tulikin mieleen, että joku Ilta-Sanomat taisi meilläkin julkaista muutaman tabloid-kokoisen sarjiksen. Ja Kuti oli kanssa semmoinen alussa. (Mutta ei niistäkään kai varsinaisesti tabloidina meillä puhuttu?) 

Niin ja vielä... Teknisestihän siinä vähän säästää painokuluissa kun tabloidissa sivuja ei sanomalehtityyliin leikata puhtaaksi, vaan arkkia vaan taitellaan.

Kysyin tekoälyltä tabloidin mittoja.

Se nyt on tyhmintä mitä voi tehdä.  AI ei kerro lähteitään, runoilee omiaan, eli ei ole luotettava ja käyttää helvetisti energiaa.