Planetaryn ensimmäisen jakson luettuani pelkäsin, että sarjassa heijastuu kaikki se, mikä 90-luvun scifissä oli vikana. Kirjailijat, kuten Dan Simmons, työstivät järkälemäisiä teoksia, joissa sisältö hukkui loputtomien pikkuideoiden vyöryyn, joka kuorrutettiin hassuin kielellisin ilmaisuin.
Onneksi jatkossa sarja yksinkertaistui, joskin populaarikulttuurin ryöstökalastuksesta tuli sarjakuvissa jossain vaiheessa muoti-ilmiö, joka vähentää tällaisten sarjojen uudelleenlukuarvoa, kuten myös Lurker mainitsi. Hauska tämä ainakin ensimmäisellä lukukerralla on ja ellei muuta, niin ehdottomasti vuoden mielenkiintoisin DC-spesiaali.
En lukenut sarjaa tarpeeksi pitkälle tietääkseni, minne Ellis sitä vei, mutta ainakin vielä joitakin numeroita tämän DC-spesiaalin tarinoiden jälkeen sarjassa säilyi illuusio siitä, että taustalla saattaisi muhia mielenkiintoinen tarinakokonaisuus. Hyvät alkuasetelmat sarjassa kuitenkin on, eikä tämä perussupersankariviihteeksi taida myöhemminkään taantua.